Ei nuorena tarvitse nukkua, eihän?, S

[turkinpippuri]

Nimi: Ei nuorena tarvitse nukkua, eihän?
Kirjoittaja: turkinpippuri
Paritus: Bill Weasley/OFC
Ikäraja: S
Genre: het, romance, drama, fluff, one-shot, jotain?
Vastuunvapautus: Kaikki tunnistettava kuuluu J. K. Rowlingille. Ficissä esiintyy Sarah, joka on minun. Ficin nimi on Olavi Uusivirran käsialaa.
Summary: Tänä yönä ei tarvinnut huolehtia mistään.

A/N: Kirjoitettu peruskoulun loppumisen kunniaksi. Osallistuu Weasleyn perhepotrettiin Billillä. Ficin nimi on Olavi Uusivirran kappaleesta Viimeinen kesä, jota on myös käytetty inspiraation lähteenä. Muistinko kaiken, mitä piti sanoa?



Sarahin huulet maistuivat tuliviskiltä ja oksennukselta. Hän vain hihitti suupielestään ja kiristi otettaan Billin paidasta, kun poika yritti vetäytyä märästä suudelmasta. Lopulta Sarah päästi irti ja meni ottamaan uudet huikat ystävänsä heiluttamasta pullosta. Bill kompuroi ihmispaljoudessa eteishallin läpi ja löysi ulko-oven.

Kesäyö oli jäähdyttänyt ilman ja Bill värähti pienen tuulenvireen osuessa hänen paljaille käsivarsilleen. Meri oli kirkas ja sen pohjalla näkyi isoja kiviä, jotka olisivat kohtalokkaita varomattomalle sukeltajalle. Bill istui laiturin reunalle ja heilutteli jalkojaan viileässä vedessä. Soutuvene lipui ohi ja Bill vilkutti yksinäiselle kalastajalle. Mökistä kuului epämääräisiä ääniä, mutta muuten oli täysin hiljaista.

Sarah seisoo Billin vieressä ja hymyilee kirkkaammin kuin salamavalot, jotka piirittävät juhlavasti pukeutuneita oppilaita. Rouva Weasley pyytelee anteeksi ängetessään väkijoukon läpi ja rutistaa poikaansa ylpeästi.
”Minun poikani! Minun vanhin poikani valmistui Tylypahkasta parhain mahdollisin arvosanoin! Sinussahan on ainesta vaikka taikaministeriksi!”

Bill hymyilee ajatuksissaan. Hän yrittää katseellaan etsiä ystäväänsä, jonka luokse kaikki koulusta valmistuneet oli kutsuttu juhlimaan. Ensiksi vain olisi päätösjuhla, jossa palkittiin tupamestaruuden voittaja. Rohkelikko oli voittanut rankan kamppailun. Koulun lopullisesti päätyttyä seitsemännen luokan oppilaat alottaisivat omat juhlansa, joiden oli määrä kestää yön yli.

Sarah hiipi hiljaa Billin taakse ja säikäytti tämän niin, että poika molskahti veteen. Kikkarapäinen tyttö kikatti ja hyppäsi perään.
”Hrr, ei tämä ollutkaan niin lämmintä kuin luulin.”

Bill auttoi Sarahin takaisin laiturille ja meni sitten itse perässä. Tytön huulet olivat ehtineet värjäytyä kylmästä sinertäviksi ja tämä vapisi märissä vaatteissaan. Bill otti hänet syliinsä ja kantoi sisälle tyhjään makuuhuoneeseen. Hän käpertyi Sarahin kanssa paksun viltin alle.

”Onko yhtään parempi olla?” Bill kysyi ja veti Sarahin tiukemmin itseään vasten.
”Bill, minua lämmittää eniten pelkkä ajatus siitä, että sinä olet siinä ja minä tässä”, Sarah hymyili Billin rintaa vasten.

***

Kuinka monta yötä he olivat valvoneet läksyjen takia? Kuinka monta jälki-istuntoa oli istuttu ja pistettä menetetty? Kuinka monta kertaa oli ajateltu, ettei kokeista ollut mahdollista selvitä hengissä ja vielä hyvin arvosanoin?
Tuo kaikki tuntui pikkuhinnalta tätä tunnetta vastaan. Tänä yönä ei tarvinnut huolehtia mistään. Ainoa ajatuksissa pyörivä asia oli vapaus. Murheet jätettiin huomiselle.

Mökissä soi rauhallinen musiikki ja osa tanssi sen mukana. Muut olivat ryhmittyneet kaveriporukoidensa kanssa juttelemaan niitä näitä. Joku ehdotti, että pelattaisiin joukolla pullonpyöritystä, mutta ketään ei oikeastaan kiinnostanut.

Bill meni istumaan sohvalle kavereidensa seuraan ja veti Sarahin syliinsä. He nauroivat, kun joku kertoi yllättäneensä kerran Voron polvillaan McGarmiwan edessä. Vahtimestari oli kuulemma pyytämässä apua perustaikojen oppimiseen. Huhuttiin, että hän oli surkki.

Aamun sarastaessa monet juhlijoista olivat jo nukahtaneet. Bill kuitenkin sai pidettyä itsensä hereillä koko yön, koska asia oli kuten Sarah sanoi: heillä olisi koko elämä aikaa nukkua. Nuoruus oli ihmisen elämän parasta aikaa; miksi tuhlata se?


A/N2: Kommentteja? Virheistä saa kertoa, en malttanut etsiä tälle betaa.

[Kaarne]

Hei. Angstauksesi jälkeen (KKK:n topikissa siis, kun sanoit, että ficcisi ovat huonompia kuin monien muiden) päätin tulla lukemaan jonkin (kun en muistanut, mitä sinulta olisin lukenut) ja osuin uudestaan tähän topikkiin. Luin sen jo aiemmin, mutta olin silloin saamaton vätys, enkä onnistunut väsäämään kommenttia. Nyt aion kuitenkin sen tehdä, ja kunnolla sittenkin. Minusta nimittäin tämä teksti on kommentin (ja kommentteja) ansainnut, ja koska kukaan muu ei ole tarttunut toimeen, se tehtävä jäänee minulle. Olkoon siis aika ensimmäiselle Nevillan hehtaarit ry:n kommentille. (Huijui, en ole tehnyt syväanalyyseja aikoihin.)

Miljöö & aikarakenne

Miljöö on tekstissä hyvin onnistunut. Olet kuvaillut kesää koruttomasti, mutta kuitenkin kouriintuntuvasti. Minusta oli tosin aluksi vähän vaikeaa kuvitella Tylypahkassa opiskelujaan päättäneitä juhlimaan minnekään, koska yleensäkin olen aika kangistunut kirjojen antamaan kuvaan kilteistä oppilaista, jotka nyt eivät ryyppää tai muutenkaan harrasta mitään siveetöntä. Kun kuitenkin pääsin mielikuvistani irti ja yritin, pystyin hyvinkin kuvittelemaan tilanteen.

Tykkäsin yksityiskohdista. Siitä, miten ilma tuntuu viileältä, kun lähtee sisältä ulos, ja siitä, miten merta kuvattiin kirkkaaksi. Siirtymä oli erityisen hyvin kuvattu, sitä pystyi itsekin näkemään rannan ympärillään. Ylipäätään kontrasti sisätilojen ihmispaljouden ja sen läpi kompuroimisen ja hiljaisen rannan välillä on kauniisti rakennettu, samoin kuin kylmässä meressä uimisen ja viltin alle käpertymisen. Hienoja (joskin toki aiemminkin käytettyjä) vastapareja.

Tykkään myös siitä, että ficci sijoittuu koulun päättymisen aikoihin. Takauma on mukava, syventää sopivasti varsinkin Billin hahmoa kun menneisyyteenkin luodaan viittauksia. Tykkäsin myös tuosta nykyhetken rauhallisuudesta verrattuna viimeisten kouluviikkojen armottomaan puurtamiseen, se tuntui realistiselta. (Ja varsin samaistuttavalta, kun juuri lukiosta valmistuin. )

Aikarakenne on ehkä vähän tasapaksu, mutta aina ei niin erikoista tarvitse ollakaan. Yksi takauma riittää tekemään ficistä monikerroksisemman, samoin kuin nuo menneisyyden muistelut ja toisaalta viittaus tulevaisuuteen lopussa. Miljöö ja aikarakenne ovat siis oikein toimivia.

Hahmot

Tässä ficissä on oikeastaan vain kaksi tärkeää hahmoa, mutta näin lyhyelle tekstille se on aivan tarpeeksi. Billin lukija tunteekin entuudestaan, tosin vähän hämärästi. Minusta olet saanut hänestä luotua suloisen ja huolehtivaisen hahmon, mutta kuitenkin realistisen. Ihmispaljous alkaa ahdistaa ja Bill pakenee ulos - aivan kuten kuka tahansa voisi tehdä. Myös tuo hienoinen hajamielisyys koulun päätösjuhlassa äidin kehuessa on aika söpöä - viimeisenä koulupäivänä on tosiaan paljon mietittävää.

Sarahkin on onnistunut. Erityisesti tykkään aloituslauseesta. Suudelma ei maistu kesälle ja valoisille öille, vaan tuliviskille ja oksennukselle. Eihän se makuyhdistelmänä toki ole erityisen hurmaava, mutta realistinen, ja särmä on aina tervetullutta tällaisissa romanttisissa teksteissä. Myös mereen hyppääminen tuntui hauskalta idealta, sellaiselta hetken huumassa saadulta päähänpistolta. Sarahin ajatuksia et kuvaa juurikaan - keskityt enemmänkin Billin näkökulmaan - joten hänestä täytyy muodostaa mielipide lähinnä tekojen ja tuon yhden dialoginpoikasen perusteella. Dialogia olisi kenties voinut olla hiukan enemmän. Kolmannen persoonan teksteissä lukija näet muodostaa yleensä käsityksensä hahmoista juuri sen kautta, ja siksi Sarah ja Bill jäivät molemmat aavistuksen etäisiksi, vaikka söpöjä ja mielenkiintoisia hahmoja ovat kumpainenkin.

Lopun päätös valvomisesta tosin syvensi Billiä kivasti. Hän vaikuttaa mietteliäältä ja pohdiskelevalta - kaikkiaan sain Billistä enemmän irti kuin Sarahista. Ei OFC:si silti huonokaan hahmo ole, kiva ja suloinen varmasti, hiukan etäinen vain. Makuasia kai sekin, ja näin lyhyeen tekstiin ei varmasti olisi helppoa luoda erityisen syviä hahmokuvia.

Molly on onnistunut. Hän tuntuu tuossa rehevyydessään ja ylpeydessään erittäin uskottavalta. Toisaalta lukija tuntee Mollyn kirjoista entuudestaan paremmin kuin Billin, joten häntä ei ole tarpeenkaan kuvailla kovin paljoa. Hyvä ratkaisu kuitenkin ottaa hänet tarinaan hetkiseksi mukaan, koska se taas liitti Billiä perheeseensä ja sitä kautta tutumpaan kontekstiin.

Juoni

Teksti nyt ei ole suurestikaan juonellinen kokonaisuus, ennemminkin pohtivaa tunnelmointia. Tykkään kuitenkin ajankohdasta (kuten jo aiemminkin sanoin) ja kokonaisuudesta. Se lähtee liikkeelle sävähdyttävästi (juuri tuo suudelman kuvaus), kulkee rauhallisesti eteenpäin todenmakuista iltaa kuvaillen ja päättyy vähän haikeaan lopetukseen. Runko on siis erinomainen. Sitä olisi ehkä voinut lihottaa vielä jollakin tuoreella kielikuvalla tai dialogipätkällä, mutta toimii tuollaisenaankin.

Lopetus jättää suuhun hyvän maun. Siinä on sopivasti avoimuutta lukijan ajatuksia jäytämään, mikä on aina hyvä merkki. Itse jäin pohtimaan Billin tulevaisuutta - jos canoniin on luottaminen, hän ei näet päätynyt yhteen Sarahin kanssa kuitenkaan. Sekin oli taas yksi mielenkiintoinen näkökulma. Nykyhetkestä piti ottaa kaikki irti, ja tulevaisuus ei tosiaan mene aina suunnitelmien mukaisesti. Tekstin alla kulkee siis useita tasoja ja se jättää lukijalle tarpeeksi ajatteluvaraa. Jeij.

Tunnelma

Tunnelma on suosikkini tässä ficissä. Se on rauhallinen ja eloisa samaan aikaan. Ficissä on koulun päättymisen riemua, ihastumista, onnellisuutta ja kesäyön taianomaisuutta, mutta toisaalta haikeutta, epävarmuutta tulevasta, uhmaa vanhenemista vastaan ja nuoruuden rosoja. Ihana ja maukas yhdistelmä, sitä en oikein osaa edes kritisoida.

Tunnelmapalana hyvin onnistunut teksti.

Loppukoonti

Tekstin vahvuus on tunnelmassa. Kielen suhteen sinun kannattaa uskaltautua kokeilemaan enemmän. Harjoittele kuvailua ja dialogia, etsi uusia sanoja ja tuoreita kielikuvia. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja sinussa on ainesta paljon parempaan, vaikka tämä teksti oli oikein nautittavaa luettavaa tällaisenaankin. Hahmot jäivät vähän etäisiksi, mutta olivat kumpikin kuitenkin onnistuneita - syvyyttä tulee sitten kirjoittamisen ja ajan myötä.

Kiitos hienosta lukukokemuksesta, tykkäsin tästä kovin. Haasteeseenkin se oli oiva osallistuminen - on aina mukavaa lukea sellaisista Weasleyn perheen jäsenistä, jotka eivät ole aivan niin tunnettuja kuin kaksoset tai Ron.

P.S. Osaat kirjoittaa aivan tarpeeksi hyvin, älä siitä huoli. Ja jos joskus kaipaat betaa, minua saa aina nyhjäistä hihasta. En pure ja kerron kyllä rehellisesti, jos en sillä hetkellä ehdi.

P.P.S. Oot kiva.

[turkinpippuri]

Vehka Nevilla: Kiitos hirveästi kommentistasi (joka oli kaksi kertaa pitempi kuin itse ficci..). En oikeasti kyllä osaa vastata siihen mitään, oon liian järkyttynyt siitä, että jaksoit kommentoida tähän noin pitkästi : D Mutta joo, kommenttisi oli todella kiva, lukuunottamatta sitä yhtä typoa. Olen todella otettu. Kiitos. Emmä osaa sanoa muuta. Toistelenko asioita?

P.S. Oot kiva <3

[Crepe]

Minunkin mielestäni tämä ficci ehdottomasti ansaitsee kommentteja enkä ymmärrä, miksei se niitä ole saanut. Tykkäsin tämän tekstin tunnelmasta. Sillä ei ikään kuin ollut päämäärää, kuin se olisi vain kellunut eteenpäin ilman alkua, loppua tai käännekohtia olematta kuitenkaan turha tai tarkoitukseton. Henkilöt olivat hyvällä tavalla epätäydellisiä, ei ollut kuvailuja elämää suuremmasta rakkaudesta, vain tuliviskiltä ja oksennukselta maistuva tyttö, joka oli ilmeisesti hieman känniääliö, mutta josta Bill silti välitti. Tässä oli kivoja yksityiskohtia, kuten kivet meren pohjalla ja juttu Vorosta ja McGarmiwasta. Ikuista nuoruutta ja vapautta. Hieno ficci!

[turkinpippuri]

Crepe, ainakin näääääääääääin iso kiitos kommentistasi, it meant a lot to me.

[Hinska]

Oih. Tässä ficissä oli sitä jotain.. ja vielä enemmän. Voi kyllä, lukiessani tätä ficciä taisi mulla jäädä muutama sydämen lyönti välistä. Tässä oltiin saavutettu juuri se oikea tunnelma ja fiilis - se onnellisuuden tunne. Että kaikki on hyvin, tällä hetkellä. Ei tarvitse murehtia huomisesta.

(Niin. En osaa nyt kyllä kommentoida mitään järkevää.)

Ehkä olisin kaivannut kappaleiden välille vielä enemmän yhteneväisyyttä. Nyt tässä pystyy erottamaan hyvin; tämä hetki, takauma ja tämä hetki taas. Jotenkin se katkaisee tarinan kulun häiritsevästi. Tekstin asettelua (lol, onpas tyhmästi sanottu.. D: ) kannattaa myös miettiä tarkkaan - kysymykset taas katkaisevat tarinan häiritsevästi. ("Kuinka monta yötä he olivat valvoneet läksyjen takia? Kuinka monta jälki-istuntoa oli istuttu ja pistettä menetetty? Kuinka monta kertaa oli ajateltu, ettei kokeista ollut mahdollista selvitä hengissä ja vielä hyvin arvosanoin?") Entä jos nämä kysymykset olisikin laittanut alkuun? Tai aivan loppuun?

Tykkäsin myös tän ficin karusta(kin) kuvailusta. Varsinkin tuon alun suudelman kuvailu oli hieno - asiat on kerrottu kuin ne ovatkin. Sanoinko jo, että tykkäsin hurjasti tästä ficistä? Jos en, niin nyt ainakin kerroin sen. : )

ps, nyt kuuntelen taas Olavi Uusivirtaa! Olin jo unohtanut kuinka upea artisti hän onkaan.

[prinessa]

Tämä oli ihana, kertakaikkisen ihana. Luettuani otsikon avasin tämän heti ja lkuettuani parituksen mietin haluaisinko lukea, mutta päätin sillä sen verran houkuttelevalta se kuulosti.

Bill oli ihanasti kirjoitettu hahmo ja jotenkin aidon oloinen. Pidin siitä miten hellä ja suojeleva hän oli Sarahia kohtaan. Koko ajan lukiessa oli aww fiilis ja tahdoin vain ahmia tekstiä lisää ja lisää ja lisää... Tämä oli juuri sellainen mikä on mukava lukea juhannuksena syöden suklaakakkua samalla. Suloista, söpöä ja samalla jotakin niin yksinkertaisa.
Teksti oli sopivan pituinen enkä törmännyt mihinkään hälyttäviin virheisiinkään tosin en osaa niitä oikeastaan etsiäkkään sillä saan niitä itse yleensä viesteissänikin aikaan.

heillä olisi koko elämä aikaa nukkua. Nuoruus oli ihmisen elämän parasta aikaa; miksi tuhlata se?

Tekstin paras kohta. Saanko käyttää tuota lausessa, jos joskus tulee sellainen tilanne mihin tuo sopii, oli aivan loistava päätös ficille. (:

Jokatapauksessa pidin tästä ja tämän lukemisesta, oli söpöä.
Lisää tälläisiä,
prinessa<3

ps. oli hauska lukea Sarahista oma etunimeni on Sara joka on väännety tuosta, että olisi helpompi suomessa lausua. Tämmönen tärkeä tieto sullekkin (;

[turkinpippuri]

Aww, oli ihanaa saada kaksi kommenttia kahden päivän sisällä kaksi vuotta vanhaan ficciin.

Tosi hienoo, että tykkäsitte :) En ole taaskaan pitkään aikaan mitään kirjoittanut, kun tuntuu siltä, etten osaa, mutta on kauhean rohkaisevaa kuulla, etten ihan surkea ole ollut ainakaan kaksi vuotta sitten :D Kiitos siis kommentoinnista!

prinessa, totta kai saat tuota kohtaa käyttää :D
ja Hinska, Olavi Uusivirta on ihana!

Kiitos <3

[sugared]

Sen kunniaksi, että ihana kesä tuolla ulkona roiskii vettä ja myrskyää, päätin valkata tän ficlet-piiriin luettavaksi. :--) Ja senkin kunniaksi, että tää teksti on kertakaikkisen ihana!

Tunnelmahan oli tässä tekstissä aivan loistava. Oot tavoittanut just sen, mitä moni tänään (paskasta säästä huolimatta) tuntee: vapauden, ikuisen nuoruuden, haikeuden, oksennuksen maun omassa ja toisen suussa; sen, miten aika kultaa muistot. Tunnelmaa loivat erityisesti pienet yksityiskohdat: ohiajava soutuvene, kylmästä sinertävät huulet ja koulumuistot, joita käydään ehkä viimeistä kertaa läpi tällä porukalla. Tyyliltään teksti on raikasta ja soljuvaa kuin kesäpuro, ja kesäyön tuntee ympärillään. Tykkäsin myös tuosta takaumasta, se toi esiin, miten koulunpäätöksessä on tavallaan kaksi puolta: juhlitaan menneitä saavutuksia, joista erityisesti vanhemmat on tohkeissaan, mutta kuitenkin ennen kaikkea sitä, mikä on vasta tulossa.

Billin vuosikurssi oli musta hyvä valinta tähän tekstiin, sillä niiden valmistumista ei synkistänyt Voldemort. Samoin tykkäsin Sarahin hahmosta, vaikka mulle tulikin mieleen, että se ei ollut kovinkaan tärkeä omana itsenään, vaan kuvaamassa kaikkea sitä, mitä kesä ja koulun loppuminen ja nuoruus on.

”Bill, minua lämmittää eniten pelkkä ajatus siitä, että sinä olet siinä ja minä tässä”, Sarah hymyili Billin rintaa vasten.

Awww.

Kiitos tästä ihanan kesäisestä lukukokemuksesta, täytyy vaan uskoa, että kyllä se sieltä tänä vuonnakin tulee! Se kesä nimittäin.

[Herkkuoone]

Ficletpiiristä iltaa!

Luin tämän jo alkukuusta, juuri silloin, kun koulut loppuivat ja täytyy kyllä myöntää, tämä on tunnelmaltaan täydellinen luettava juuri siihen hetkeen, kun jälleen vuoden uurastus palkitaan ja kesäloma alkaa. (: Ideana tämä oli loistava, koska en ole aiemmin lukenut ficciä Tylypahkan seitsemännen vuoden oppilaiden päättäjäisistä tai muista sellaisista, vaikka päättärit ovat meille kaikille tuttu aihe omassa elämässä.

Ja aivan kuin sugared ehti omassa kommentissaan sanoa, Billin vuosikurssi oli tähän hyvä valinta, koska heidän valmistumistaan ei varjostanut sota tai Voldemort. Ja muutenkin tykkäsin, että olit valinnut tähän päähenkilöksi Billin, eikä Harryä, Ronia ja/tai Hermionea, koska mun mielestäni noista kolmesta on kirjoitettu liikaa (vaikka he ihania ovatkin ja Rarry on rakkaus <3), ja ficletin tunnelma olisi saattanut myös kärsiä, jos päähenkilö olisi ollut joku toinen. Oli kivaa lukea Billistä, koska hän yhdessä Charlien kanssa kuuluu niihin Weasleyn perheen jäseniin, joista minulla tulee harvoin luettua yhtään mitään, ja jos oikein muistan, tämä oli ensimmäinen Billistä lukemani teksti, johon olen myös kommentinkin jättänyt. :3

Pidin paljon tunnelmasta. Siinä vain oli sitä jotain, joka sai mut hymyilemään. Kepeää ja iloista, onnellista ja hauskaakin. (Nauroin kyllä makeasti ajatukselle Vorosta polvillaan McGarmiwan edessä ) Tekstissä esiintyneet Potterfandomin hahmot vaikuttivat mielestäni täysin omilta itsiltään varsinkin Molly, joka suloisesti ja äidillisesti kehuskelee vasta valmistuneen poikansa saavutuksilla, niin kuin luultavasti kaikki äidit tekevät, kun ovat ylpeitä lapsiensa saavutuksista. OFC-hahmo Sarah on kirjoitettu kivasti näinkin lyhyeen pätkään, sillä yleensä on vaarana se, että kirjoittajan oma hahmo jää etäiseksi ja häilyväksi, mutta tässä niin ei käynyt. Ja niin, se, mitä tekstissä Billin ja Sarahin välillä on, on minusta söpöä ja hellyyttävää. :3

Tykkäsin siitä, kuinka realistiselta kuvauksesi päättäjäisistä vaikuttavat

Sarahin huulet maistuivat tuliviskiltä ja oksennukselta.

ja esimerkiksi tässä kohdassa, heti ficletin alussa, realistisuus tulee todella hyvin esiin. Kaikki suudelmat eivät ole fluffysiä ja sokerikuorrutteisia (vaikka ne usein sellaisiksi kuvataankin) - varsinkaan jos toinen (tai molemmat) osapuolista on ehtinyt juoda ensin alkoholia.

Otsikkosi Ei nuorena tarvitse nukkua, eihän? on mielestäni upea, ja se sopii enemmän kuin hyvin ficlettiin. Siinä näkyy sama ihana idea kuin lopussakin:

Bill kuitenkin sai pidettyä itsensä hereillä koko yön, koska asia oli kuten Sarah sanoi: heillä olisi koko elämä aikaa nukkua. Nuoruus oli ihmisen elämän parasta aikaa; miksi tuhlata se?

Nuoruus todellakin on ihmisen elämän parasta aikaa, eikä sitä kannattaisi tuhlata, mutta ainakin minun on ollut pakko todeta jo useampaan kertaan, että nuorena on pakko nukkua, koska muuten ei jaksa opiskella tai tehdä mitään muutakaan

Kiitokset ihanasta lukukokemuksesta! (:

[malla]

Ficletpiiristä hyvää päivää!

Musta tuntuu että oon toistellut tätä nyt miljoonaan otteeseen viime aikoina, mutta tää oli kivan rentoa ja huoletonta luettavaa, vähän sellaista aivot narikkaan -tekstiä, jolla kuitenkin oli sitä syvempääkin sanomaa. Kivasti oli tosiaan sitä nuoruutta laitettu pakettiin, niitä tunnelmia ja hetkiä joita sinne kuuluu. Niitä, joita sitten vanhoilla päivillä muistellaan tippa linssissä ja hymy huulilla.

Älä nyt loukkaannu tai ota itseesi, mutta tää ficletti ei herättänyt mussa mitään sen kummosempia fiiliksiä; tää vaan tavallaan soljui menemään enkä jotenkin nyt osaa sanoa mitään kovin fiksua tai kehittävää. Tässä oli leppoisa tunnelma, joka kyllä välittyi ruudun toiselle puolen myöskin, mutta josta en saanut kunnollista otetta. Todennäköisesti vika on mussa: oon kolmatta kertaa parin kuun aikana tulossa kipeeksi eikä pää oikein toimi. Kyllä tähän pystyi samaistumaan jonkun verran kun muistelin omia valmistujaisjuhlia, ja tykkäilin tuosta Sarahin kepeydestä ja huolettomuudesta todella paljon; siitä sai jotenkin niin raikkaan ja pirteän vaikutelman. Aina vaan jaksaa naurattaa tai vähintään hymyilyttää, tuitui.

Herkkuoone sen tuossa jo sanoikin, mutta meikäkin naureskeli sille mielikuvalle Vorosta ja Minervasta. Etenkin kun mun piti lukea se kohta pari kertaa ennen kuin mun vinksahtanut mielikuvitukseni hyväksyi ettei siinä ollut oikeasti mitään viittausta mihinkään riettauksiin. x) Mulla vaan nousi ensimmäisenä (yllättäen) taas vaan härskejä mielikuvia tuosta.

Tää oli tällaista hyvän mielen luettavaa, josta jää ihan kivat fiilikset itsellekin. Mitään muuta mä en oikeastaan osaa sanoa. Oon pahoillani tästä kommenttini sekavuudesta ja pointittomuudesta, mutta nyt ei vaan jotenkin raksuta pääkopassa lainkaan.

Kiitoksia tästä!