Oikea kysymys [Ron/Harry, sallittu]

[pihlajanmarja]

Nimi: Oikea kysymys
Kirjoittaja: pihlajanmarja
Ikäraja: sallittu tämä taitaa olla
Paritus: Ron/Harry, kappas
Tyylilaji: jonkinlaista tunnelmointihömppää, mitäs muuta mie olisin tuosta biisistä aikaseksi saanut (: (tai muutenkaan, taidan olla vähän tälläinen tunnelmoijahömpöttelijä mitä ficcien kirjoittamiseen tulee :'D)
Yhteenveto ficistä (vai mikä se summary onkaan suomeksi): ”Kaikkien rakastuneiden tyttöjen pitää vain laskea kukkien terälehdistä, pitääkö heidän unelmamiehensä heistä vai ei. Aika epätoivoista, jos minulta kysytään.”
A/N: Osallistuu FF100:aan sanalla 011.Punainen ja Yhtyeen tuotanto-haasteeseen Beatlesin kappaleella Dear Prudence, jonka sanat löytyvät ficin lopusta.


Ron istui pihanurmikolla ja nyppi hajamielisenä maasta ruohonkorsia. Niin kuumana päivänä ei jaksanut tehdä oikein mitään. Harry istui hänen vieressään nojaten käsiinsä, silmät kiinni ja kasvot aurinkoon päin. Ronia nauratti ajatus ruskettuneesta Harrysta, ja päätti, ettei se sopisi hänen ystävälleen. Harry oli ihan hyvä noin. Toivottavasti Harry ei myöskään nukahtaisi aurinkoon, koska silloin hän palaisi, eikä se ollut mukavaa. Toisaalta, olihan se asia helppo korjata yksinkertaisella taialla. Ron muisti, kuinka kamalaa oli ollut pienenä, kun hän oli karannut ulos eräänä kuumana kesäpäivänä ja nukahtanut polttavan auringon alle. Kun äiti oli löytänyt hänet, hän oli ollut kauttaaltaan aivan punainen, ja Fred ja George olivat tietenkin kiusanneet siitä, miten uusi ihonväri sopi hänen hiuksiinsa.

Ron huomasi tuijottaneensa Harrya vähän liiankin kauan, ja käänsi katseensa nurmikkoon, joka näytti mukavalta, mutta oli täynnä kaikenlaisia ötököitä. Onneksi he olivat tarpeeksi kaukana lähimmästä muurahaispesästä. Hän nappasi maasta punaterälehtisen kukan. Ron ei ollut ihan varma, mikä se oli. Ehkä se oli peruja Hermionen puutarhanhoitokokeiluista edelliseltä kesältä. Hän oli tehnyt jotain taikoja Kotikolon pihalla, ja yhtäkkiä osa kukista oli vaihtanut värejä. Molly ei kauheasti ollut pitänyt siitä, koska ruohikko ja jopa kanat muuttuivat punaiseksi, mutta talven aikana taika oli ilmeisesti jotenkin laimentunut ja vaikutti enää vain osaan kukista.

Terälehdet oikein houkuttelivat Ronia nyppimään niitä pois. Hän erotti ne keskustasta yksi toisensa jälkeen, mutta tuntui, kuin niitä olisi kasvanut koko ajan lisää. Hermionen loitsut olivat ilmeisesti olleet aika tehokkaat. Ron yritti laskea, kuinka monta terälehteä oli irrottanut, mutta sekosi laskuissa.

”Onko sinulla joku rakastettu?” Harryn ääni kuului hänen vierestään huvittuneena ja vähän unisena.

”Mitäh?” Ron kysyi. Nyt hän oli ihan pihalla. Miksi Harry sen halusi tietää? Ron katsoi ystäväänsä kallistaen päätään vähän vasemmalle. Ei Harry ollut vielä ainakaan palanut. Hänen nenänpäänsä oli ehkä vähän punainen, mutta se näytti vain suloiselta. Ron säikähti ajatustaan ja päätti taas keskittyä vain kukkasen terälehtien poistoon.

”Ai, se taitaakin olla vain jästitapa”, Harry sanoi. ”Kaikkien rakastuneiden tyttöjen pitää vain laskea kukkien terälehdistä, pitääkö heidän unelmamiehensä heistä vai ei. Aika epätoivoista, jos minulta kysytään.”

”En minä ole rakastunut”, Ron kiisti nopeasti. Enhän? ”Enkä tyttö”, hän lisäsi nähdessään Harryn virnistyksen. ”Enkä varsinkaan epätoivoinen. En tiennyt koko jutusta.”

”Niin niin…” Harry vain sanoi ja kallisti päätään taas aurinkoon päin.

”Eikä tästä typerästä kukasta edes saa mitään selvää”, Ron sanoi, yhtäkkiä pahalla tuulella. Halusiko Harry, että hän olisi ihastunut johonkin? Johonkin… toiseen? Äh, miksi Ron edes mietti tällaisia asioita? Eihän sillä ollut mitään väliä. ”Siihen kasvaa aina uusi terälehti kun nypin yhden irti.”

Harry avasi uudestaan silmänsä.

”Näytäs sitä kukkaa.”

Harry nappasi kukan Ronin kädestä. Ronin ei olisi pitänyt pitää tuosta pienestä käsien toiseensa hipaisusta niin paljon. Silmälasipäinen poika alkoi nyppiä terälehtiä ja sanoa joka terälehden kohdalla joko ”Rakastaa” tai ”Ei rakasta”. Ronista se oli hölmöä, varsinkin, kun terälehtiä oli silti koko ajan sama määrä.

”Jaahas, näyttää siltä, ettet ikinä saa tietää rakastaako hän vai eikö rakasta.”

”Miten niin?” Ron kysyi närkästyneenä. ”En minä siihen mitään kukkaa tarvitse.”

Harry katsoi Ronia suoraan silmiin.

”Ai et vai? Miten ajattelit sitten saada selville? Ja milloin? Saattaa olla, että tämä henkilö alkaa käydä jo vähän kärsimättömäksi odottamaan itsekin vastausta – tai kysymystä, miten vain.”

Ron nielaisi. Hänen aivonsa eivät tällä hetkellä kyenneet minkäänlaiseen ajatteluun, vaan pyörivät vain toisen pojan palaneen nenänpään ympärillä. Ja silmien. Ja huulien. Ron nuolaisi hermostuneena omia huuliaan ja kumartui eteenpäin.

”Syömään, pojat!” kuului ovelta juuri silloin, ja Ron kavahti kauemmaksi pettyneenä, mutta hymyili kuitenkin ystävälleen varovasti. Hänellä ei ollut ollenkaan nälkä.

#

<sub>Dear Prudence, won't you come out to play
Dear Prudence, greet the brand new day
The sun is up, the sky is blue
It's beautiful and so are you
Dear Prudence won't you come out to play

Dear Prudence open up your eyes
Dear Prudence see the sunny skies
The wind is low the birds will sing
that you are part of everything
Dear Prudence won't you open up your eyes

Look around round
Look around round round
Look around

Dear Prudence let me see you smile
Dear Prudence like a little child
The clouds will be a daisy chain
So let me see you smile again
Dear Prudence won't you let me see you smile

Dear Prudence, won't you come out to play
Dear Prudence, greet the brand new day
The sun is up, the sky is blue
It's beautiful and so are you
Dear Prudence won't you come out to play</sub>

[Ashtray]

Aww ihanaa lisää FF100-H/R:ää siulta! Ihanan söpöistä ja kevyttä ja hyväntuulista. Tykkäsin hirveästi siitä, miten jätit tuon lopun auki, vaikka olenkin nyt sillä tuulella, että olisin mielelläni lukenut noiden välillä ihan kunnon fluffyakin. Kuitenkin, toimi ihan hirveän hyvin, miten laitoit Harryn vihjailemaan, että sekin voisi olla ihastunut Roniin, muttet kuitenkaan kertonut mitään suorasti, edes Ronin tunteita, ja jätit lopunkin niin auki, että lukija pystyy täysin itse päättämään, mitä tulee tapahtumaan.

Tykkään myös edelleen hirmuisesti tavastasi liittää siun ficit vahvasti itse kirjoihin ja koko taikamaailmaan. Ihana yksityiskohta tuo kukka, johon kasvoi aina terälehdet takaisin, kun niitä nyppi pois. Se toimi myös tosi hyvin juonenkuljettajana ja sai Harryn viimeiset relpiikit toimimaan tosi hyvin. Tykkäsin myös siitä, miten "rakastaa, ei rakasta" -juttu oli jästijuttu ja Ron ei tajunnut sitä ennen kuin Harry kertoi sille ja... niin.

Jup, mie olen nyt liian väsynyt kirjoittaakseni tämän pidempää ja syvällisempää kommenttia, mutta tykkäsin tästä hirmuisesti, kiitos! Ai niin, ja olen myös aika innoissani siitä, että kirjoitat Yhtyeen tuotanto -haastetta The Beatlesilla! Toivottavasti siulta tulee pian lisää Beatlesin biiseihin perustuvia ficcejä ja samoin Harry/Ronia, en vain saa tarpeekseni siitä parituksesta! ♥

[pihlajanmarja]

Aww, kiitos hirmuisesti kommentista, Ashtray! Varmasti tulee H/R:ää ja Beatlesin biiseihin perustuvia ficcejä, luultavasti myös niitä yhdistettyinä koska silloin tarvii kirjoittaa vähemmän ficcejä. 

Tekisi mieli vastata tähän vähän pidemminkin, kun annoit niin kivan kommentin, mutten oikein tiedä mitä sanoisin. No, kiitos nyt vielä toisen kerran kun kommentoit.

[Upsila]

KK-haasteen lintunen näytti tien tänne, päivää. 

Hmm, H/R. Vähän vaihtelua tähän arkeen oikeastaan, ihan kiva juttu se on; varsinkin kun slasheja on tullut vähän luettua muutenkin ja H/R:kään ei kuulu lempiparituksiini, se ei oikein vain iske. Mutta on kuitenkin siitä huolimatta mukavaa päästä tutustumaan tekstiisi, tämähän oli suloisen kesäistä ja lämpöistä tekstiä.

Ron taisi olla tässä osapuolena siis vahvasti ihastunut Harryyn - saattoi ajatella pojasta kaikenlaista suloista ja ihastumisen merkiksi laskevia asioita, mutta päätti sitten pyyhkiä äkkiä tuon ajatuksista ajatellen, että mitäs nyt tuollaista ajatteli. Minun on vähän vaikea kuvitella poikia keskustelemassa tuollaisia asioita, koska heitä en oikein pysty kuvittelemaan muuta kuin ystävyyssuhteen ringissä, mutta siitä huolimatta suloinen teksti, jossa voi miettiä, että onkohan Harry loppujen lopuksi kuitenkaan ihastunut Roniin vai ei. Kukanterälehden nyppiminen, toiselta kysyminen ja melkein suudelma - syömään kutsunut henkilö toisin lopulta katkaisi kumartuneen Ronin, joka saattoi ehkä olla valmis suikkaamaan suukon Harryn huulia jo.


Lopussa jäi tosiaan sellainen pieni aukko, jossa lukija voi pohtia, että miten tämä voisi loppua. Saa päättää, että mitä tulisi tapahtumaan, vaikka teksti päättyisikin jo. "Rakastaa, ei rakastaa" - jästi-idea oli myös suloinen lisäys tähän, Ron oli aivan ihmeissään koko hommasta, joten Harry joutui selittämään tietämättömälle pojalle, että mitä se tarkoitti.

Toisin vähän hämmensi Hermionen langettama taika - yleensä on ollut niin, että Hermione ei melkeinpä ikinä tee virheitä taikoessaan tai muutenkaan, hän on saanut Mollynkin ihan iloiseksi auttaessaan tätä ja näin, joten vähän hämmensi, että tekikö hän ihan tahallaan ilman lupaa taikaa Mollyn puutarhaan, että tämä ei sitten ollutkaan aivan iloinen yllätyksestä, koska kanatkin värjäytyivät - oliko taika niin vaikea, että muutkaan eivät saanneet sitä puratuksi tai jotain? Mutta se taisi olla ilmeisesti vahinko, sillä Hermionehan halusi vain kokeilla puutarhataitoaan ja sen taikoja, joten kaikkitietäväinen ei sitten tiennytkään kaikkea värjäessään puutarhaa.

Elikkäs kiva idea kuitenkin ficcissäsi, kukan nyppiminen ja sen haalistunut väri, miten taika ei antanut terälehtien lähteä pois kokonaan vaan saattoi lisääntyä aina lisää ja lisää. Aika tehokas taika tosiaan. Dialogiakohdat oli suloisia, myös Fredin ja Georgen mainitseminen oli kiva juttu; auringonpolttama iho ei ollut varmaan kivaa ollenkaan, Ron joutui vieläpä veljiensäkin kiusottelunkohteeksi. Punainen tukka oli nimittäin samanlainen kuin ihokin.

Joo, eiköhän päätetä tämä kommentti pikkuhiljaa. Oikein suloinen ja kesäinen teksti, tykkäsin ja ei voi muuta kuin sanoa, että erinomaista ja imelän suloista luettavaa, kiitoksia hienosta tekstistä!

[pihlajanmarja]

Upsila, kiitos ihanan pitkästä kommentista! Hermionen taiat ovat nyt jääneet hämärän peittoon itsellenikin, luultavasti hän on tehnyt jotain erittäin salaisia loitsutestejä jotka ovat sitten menneet vähän pieleen, Hermionenkin pitää välillä oppia kantapään kautta. Ilahduin oikeasti ihan tosi paljon siun kommentista, kiitos siitä. ♥

[tirsu]

Oi, tämä oli tosi ihana! ^ ^ Pidin tästä todella, todella paljon. Tapasi kirjoittaa H/R on ihastuttava.
Tuo loppu oli oikeastaan hyvä tuollaisena. Siis, että tuo loppu jäi tuolleen kivasti auki. Sekunnin ajan tosin olin, että hemmetti.
Voi, voi. Haluaisin kirjoittaa vähän enemmänkin, mutta olen niin väsynyt ja kohta alkaa Dale, niin pitää mennä sitä katsomaan... Sitä paitsi, en ole koskaan ollut kauhean hyvä väsäämään pitkää kommenttia.
 H/R  - varsinkin sun kirjoittamia - lukiessa rupeaa hieman harmittamaan, kun kaksikko ei päätynyt varsinaisissa kirjoissa yhteen. Heh.   H/R on vaan niin kawai.
-tirsu

[pihlajanmarja]

Kiitos kommentista, tirsu! Kiva kun tykkäät miun tavasta kirjoittaa. Heh, yleensä aina lopetan ficit just silleen niin ennalta-arvattavasti "ja sitten he suutelivat ja elivät elämänsä onnellisina loppuun asti" joten oli kiva tätä ficciä kirjoittaessa kerrankin jättää loppu ihan auki. Sepä muuten oliskin ollut Rowlingilta hieno yllätys jos epilogissa olisikin ollut Ron ja Harry laiturilla mukanaan adoptoitu lapsilauma.