Kiitos kovasti kaikista kommenteista. Harmi, jos joku kohta oli hankalasti ymmärrettävä. Pahoittelen.
Draconis: Kyllä, kyllä se johtuu Oliven animaagi muodosta. Olive on kissa
A/N: Sirinan kone on ottanut osakseen osoittaa mieltään ja tämä osa on betaamaton. Niin, että jos niitä virheitä löytyy, niin ne kuuluvat täysin minulle
Itse pidän tästä luvusta oikein paljon, sillä Oliven suhde Siriukseen tulee omasta mielestäni mukavalla tavalla esille. Myös suhde Remukseen osoitetaan tarkemmin.
3. Mitä silmät ei nää, sen sydän ymmärtää
Uudet lukujärjestykset oli jaettu oppilaille, jotka olivat jo aloittaneet tämän vuoden ensimmäiset tunnit Tylypahkassa.
"Ensimmäinen tuntimme meni loistavasti. Aloitimme viidesluokkalaisten kanssa V.I.P.- testeistä kertomisesta ja kertasimme vähän asiaa ilkiöistä. Tänään on helppo päivä. Tämän välitunnin jälkeen on pari tuntia vapaata", Olive Wilson selitti entiselle opettajalleen. Minerva McGarmiva oli kutsunut tuoreen opettajatoverinsa muodonmuutosten luokkaan välitunniksi. Nuorempi opettaja nojaili eturivin pulpettiin ja katseli, muutenkin pidempää opettajaa, yläviistoon.
"On hienoa huomata, että sinusta on tullut noin kunnollinen, vaikka liikuit huomattavassa seurassa. En epäröinyt hetkeäkään, kun tein sinusta ja Remuksesta valvojaoppilaita", Minerva vastasi ja Olive saattoi vannoa nähneensä jotain hymyn tapaista, ennen kuin vanhemman naisen kasvot muuttuivat taas totisiksi. "Mustan tapaus toki on kovin ikävä, mutta meidän ei pitäisi pelätä- Sinähän olet passittanut hänet jo kerran Azkabaniin."
Olive naurahti vaivaantuneena.
"Niin... Oli hienoa päästä auroriksi vain puolella siitä ajasta, minkä muut usein suorittavat", Olive sanoi hymyillen hurmaavasti. McGarmiva nyökkäsi ja molemmat kääntyivät katsomaan kelloa.
"Jopas, minun pitäisi päästää luokkani sisään. Oli virkistävää keskustella kanssasi. Haluaisitko jäädä seuraamaan tuntia, puhumme animaageista?" Minerva kysyi saaden nuoremman opettajan silmät tuikkimaan. McGarmiva ei tiennyt Oliven animaagiudesta, mutta kiinnostuksesta animaageihin kylläkin.
"Mielelläni", Olive sanoi hymyillen ja siirtyi, kun oppilaat alkoivat valita istumapaikkojaan.
***
"Ja näin animaagit siis muuttavat muotoaan", Olive huomautti horroksessa olevalle hiljaiselle luokalle. "Ettekai te nyt aina tuollaisia ole???"
Wilson oli järkyttynyt oppilaiden hiljaisuudesta. Hän saattoi jopa kuulla vaimean poksahduksen Minervan muuttuessa takaisin ihmiseksi.
"Eivät he aina tuollaisia kyllä ole. Pahimpina päivinä täällä ei kuule omaa ääntään", Minerva huokaisi tympääntyneenä ja katsoi sitten luokkaa kiinnittäen huomiota jokaiseen oppilaaseen erikseen. Kaikki tuijottivat Potteria ja McGarmiva saattoi vain arvata mitä oli tapahtunut.
"Oliko teillä aiemmin ennustusta?" opettaja kysyi saaden muutaman ihmisen nyökkäämään ja Oliven tirskumaan. Nyt hänkin ymmärsi mistä tässä oli kyse.
"Jännää.. Kuka teistä kuolee tänä vuonna?" Olive kysyi, vaikka arvasikin. Sibyllan tuntien Potter, tietenkin.
Ja aivan kuten opettajat olivat aavistaneet, kaikki osoittivat Harrya saaden Oliven jälleen tirskumaan.
"Halvennat professori Punurmion tirskumalla. Hän ennusti jopa sen, että Neville tiputtaa teekuppinsa", Lavender Brown puolusti opettajaa saaden Oliven hiljenemään. Olive katsoi Lavenderia pitkään ja puhkesi sitten pitkään selitykseen.
"Hyvä on... En ole ollut koulussa kauan ja jos tämä kuuluisa 'pimeyden voimilta suojautumisen-kirous' toimii, niin opettamiseni päättyy tänä vuonna, joten voin sanoa tämän; Punurmio ei ole koskaan ennustanut kenekään kuolemaa oikein. Hänellä on mukava tapa ennustaa uudelle luokalle jonkun kuolemaa ja hän on ollut väärässä ainakin viimeiset seitsemäntoista vuotta. Hän itse ennusti, että Sirius Mustasta tulee aikamme kuuluisimpia auroreita, ja tässä sitä ollaan. Harry, sääli pilata ilosi, mutta et kuole. Jos kuolet, lupaan, ettei sinun tarvitse palauttaa tehtäviä, jotka jäävät kesken. Teen ne vaikka puolestasi", Olive nauroi pilkallisesti McGarmivan katsoessa tyytyväisenä vieressä. Olive tiesi, ettei Minerva olisi koskaan kehdannut sanoa mitään tuollaista. Luokka katsoi uutta opettajaansa järkyttyneenä, mutta Olive ei välittänyt, vaan käveli luokan perälle.
"Minerva... Minun pitää mennä. Remus varmaan miettii missä viivyn, meidän pitää vielä valmistella seuraava tunti; kuudennen luokan puuskupuheja. Nähdään", Olive sanoi hymyillen, avasi oven ja katosi käytävään oppilaiden katsoessa järkyttyneenä perään.
Hetken hiljaisuuden jälkeen Minerva alkoi selittää omaa ajatustaan ennustamisesta, mutta kukaan ei kuunnellut. Luokka oli myös loppu tunnin melko hiljaa. Puheensorina alkoi, kun Dean Thomas uskalsi kertoa vierustoverilleen mielipiteensä aiemmin puhuneesta opettajasta.
"Toivottavasti se kirous ei ole totta. Voisin katsella häntä pidenpäänkin, kuin vuoden."
***
Muutamaa päivää myöhemmin opettajain huoneessa, ennen pimeyden voimilta suojautumisen tuntia.
Remus kantoi, Hagridin suurella avustuksella, sisään rymisevän kaapin. Muut opettajat eivät tuntuneet pitävän ajatuksesta, että kaappi sisältöineen jäisi huoneeseen kolmannen luokan oppilaita varten jopa viikoksi.
"Miksi sitä pitää säilyttää juuri täällä?" Kalkaros tuhahti väsyneenä. Minerva pyöritti silmiään rämisevälle kaapille, mutta Lipetit oli innoissaan. Lyhyin opettaja taputti käsiään.
"Voi mahtavaa. Tämähän on hienoa, siitä on pitkä aika, kun täällä on harjoiteltu tällä tavoin", Lipetit kimisi innoissaan. Olive ja Remus hymyilivät.
"Niin, meillä oli onnea, kun tämä yksilö muutti juuri tänne", Olive naurahti onnessaan kirjansa takaa. Lupin käänsi katseensa nuorempaan.
"On järkyttävää, kuinka sinä vain luet, kun minä teen kaiken työn", Lupin valitti leikillän.
"Olen vain apulaisesi... Sitä paitsi, sinä käskit minut pysymään poissa sinun ja Hagridin tieltä", Olive vastusti saaden muut opettajat naurahtaamaan ja Lupinin pyöräyttämään silmiään.
***
Lupin ja Wilson eivät olleet luokassa, kun oppilaat saapuivat sinne. Silti oppilaat päättivät olla omatoimisia ja alkoivat jo kasata tavaroita pulpeteilleen, kun opettaja ilmestyi. Remus oli yhtä raihnainen, kuin ainakin, mutta näytti ruumiillisesti jo hieman terveemmältä. Olive taas oli pukeunut yhtä siististi, kuin aina. Naisella oli päällään polvien yli yltätävä punainen hame, valkoinen pitkähihainen ja hän oli sitonut olkapäälle yltävät hiuksensa pienelle nutturalle.
"Anteeksi, että olemme myöhässä. Valmistelimme tuntia. Olkaa hyvät, laittakaa kirjat pois ja seuratkaa minua", Lupin sanoi saaden oppilaat laittamaan oppikirjat pois. Wilson nojaili oven karmiin katsellen ohi lipuvaa oppilasrypästä.
"Ei sinun nyt noin virallinen olisi tarvinnut olla", Olive sanoi viimeisenä poistuneen pojan perään lähteneelle ystävälleen. Lupin heilautti kättään sen merkiksi, etteivät Oliven puheet pahemmin häntä haitanneet.
Luokka käveli käytäviä pitkin törmäten matkallaan vain Riesuun, joka sekin oli tunkemassa purukumia jonkun oven lukkoon.
"Sinuna en tekisi tuota", Remus sanoi. Hän ja Olive olivat siirtynyt jonon ensimmäiseksi ja pysähtyivät aaveen kohdalle saaden oppilaatkin pysähtymään. "Voro ei saa moppejaan, luutiaan, eikä sankojaan kaapista."
Riesu näytti Lupinille kieltään ja katsoi luokkaa. Tämän jälkeen hän alkoi hoilottaa Olivelle ja Remukselle jo tuttua laulua.
"Lupin on hullu, ku pullosta tullu. Lupin on hullu, ku pullosta tullu..."
Kaikki katsoivat Riesua ihmeissään. Se yleensä osoitti edes jonkinlaista kunnioitusta opettajia kohtaan, mutta Lupinista se ei näytännyt piittaavan yhtään.
"Ottaisit sen purukumin pois tai Voro suuttuu. Joku oli jättänyt aulaankin aamulla rapajälkiä", Remus huomautti, mutta Riesu vain näytti kieltään ja jatkoi hoilotusta.
Remus kääntyi puhumaan Olivelle jotain ja sai Riesun reagoimaan omituisesti.
Yht'äkkiä Riesu lopetti hoilottamisen kuin seinään ja tuijotti Wilsonia silmät selällään.
"Oih! Sinäkin olet täällä! Mitä kuuluu, Olive? Onko Sirius-kulta kunnossa?" Reisu hihkui ja heitti pari volttia ilmassa. Olive katsoi häntä tympääntyneen näköisenä oppilaiden vilkuillessa hermostuneena tämän olan yli. "En ollut huomata sinua oppilaiden joukosta, kun olet niin lyhyt."
"Niin... Minäkin olen täällä. Voin hyvin ja Sirius tuntuisi olevan ihan kunnossa, kun pakeni sieltä Azkabanistakin", Olive mutisi hampaitaan kirskutellen, eikä suostunut edes katsomaan Riesuun päin. Oppilaat näyttivät yhä järkyttyneemmiltä ja Wilson kaivoi taikasauvan taskustaan Riesun aloittaessa uuden laulun.
"Opettajanne salannut teiltä paljon on,
hän ei olekaan niin viaton.
Ei petkuttanut Mustan poika tyttöä tätä,
kun oli salaisuus selviävä.
Taisi puhjeta pakkaus,
oli suhde; viha-rakkaus. "
"Eikö se näin mennyt, Olive?"
"Suurinpiirtein noin, mutta heidän ei tarvitse tietää", Olive mutisi hymyillen pienesti Riesun mielikuvituksen taidoille.
"Oi, minusta heidän täytyy. Olethan heidän opettajanne ja salannut monta tärkeää tietoa siitä tappajasta", Riesu naureskeli tyytyväisenä ja istui patsaan päälle. Olive mutisi jotain äänettömästi.
"Katsokaa tarkkaan, tämä on yksinkertainen taika, jota on hyvä käyttää Riesun tapaisiin... Lörppösuihin, tihulaisiin, aaveisiin, kiljukauloihin ja puupäihin", Olive sanoi lämpimästi, hetken mietittyään sitä, miten voisi ilmaista asiansa mahdollisimman siveellisesti.
"Tuppotukkelum!"
Purukumi lennähti lukosta sellaisella voimalla, joka osuessaan Riesun vasempaan sieraimeen, sai aaveen kieppumaan muutaman kerran. Olive hymähti lämpimästi laittaessaan sauvansa taskuun, vaikka Riesu näytteli tälle taustalla sopimattomia käsimerkkejä.
Oppilaat hurrasivat, mutta Wilson ja Lupin viittoivat heitä jatkamaan matkaa. Tuntia oli kulunut jo ylimääräiset kymmenen minuuttia.
***
Viimein he pysähtyivät opettajain huoneen ovelle. Lupin avasi oven pitkään kapeaan huoneeseen, joka oli reunustettu parittomilla tuoleilla. Keskellä huonetta oli vanha kaappi, joka täryytti niin kovaa, että sai lattiankin tärisemään. Huone oli autio lukuun ottamatta yhdellä tuolilla istuvaa Kalkarosta, joka kyllä nousi välittömästi tulijat huomattuaan.
"Jätä se auki", Kalkaros sanoi mulkaisten ensin Lupinia, tämän jälkeen luokkaa ja viimeisenä Olivea. "On ehkä parasta, etten jää katsomaan tätä näytöstä. Teitä ei ehkä ole varoitettu, mutta tässä luokassa on Neville Longbottom. En suosittele antamaan hänelle vaikeita tehtäviä."
"Olen varma, että olet väärässä tässä asiassa yhtä paljon, kuin uskoessasi, että hiusten peseminen on tappava laji. Olemme jo päättäneet käyttää Nevilleä tänään."
"Kerrothan sitten varmasti, kuinka kävi, Wilson?" Kalkaros sähähti Olivelle yhtä aikaa ystävällisesti ja pirullisesti hymyillen. Olive hymyili takaisin vastatessaan.
"Siitä voit olla varma", Olive vastasi. Oppilaat tuijottivat paria ilmeettömänä siihen asti, että Wilson löi oven kiinni.
"Aloitetaanpas tunti."
Oppilaat kääntyivät katsomaan rymisevää kaappia ja liikkuivat lähemmäs Lupinin kysyessä; tiesikö kukaan, mitä kaapissa oli.
***
Lyhyen selityksen jälkeen oppilaat pääsivät mörön kimppuun, Neville ensimmäisenä.
"Kertoisitko meille, mitä sinä eniten pelkäät?" Olive kysyi katsoen oppilastaan suoraan silmiin. Neville oli punainen joutuessaan moisen huomion kohteeksi ja mutisi vastauksen.
"Anteeksi... En kuullut", Olive huomautti saaden Nevillen toistamaan.
"Professori Kalkarosta", Neville vastasi lähes kuulumattomalla äänellä. Muut oppilaat tyrskähtelivät, Lupin hymähti ja Olive hymyili vaisusti.
"Jotkut muutkin ovat pelänneet häntä", Olive sanoi herttaisesti hymyillen ja vaihtoi sitten puheen aihetta. "Kuulemani mukaan asut isoäitisi luona."
"Joo, mutten halua, että mörkö muuttuu häneksikään", Neville sanoi hätäisesti saaden aikaan uusia naurun pyrähdyksiä.
"Ei ei... Voisitko kertoa minkälaisia vaatteita hän käyttää?" Olive kysyi.
"No... Usein vihreä leninki... Ja hattu... Hatun päällä on korppikotka..."
"Entä käsilaukku?" Remus kysyi. Hän oli varma, että vanha nainen kantoi jonkinlaista isoa käsilaukkua mukanaan kaiken aikaa.
"Suuri, punainen."
"Hienoa. Nyt. Kun mörkö-Kalkaros (nimi aiheutti tirskuntaa oppilaiden joukossa) astuu kaapista (lisää tirskuntaa), voitko kuvitella ne vaatteet hänen päälleen?" Olive kysyi. Neville nyökkäsi ja Remus viittasi muita oppilaita perääntymään, jotta Neville saisi esteettömän tähtäysmahdollisuuden.
Olive kaivoi jälleen taikasauvansa esille ja osoitti sillä kaappia. Kahva painui alas.
"Uskonpa, että kohta näätte jotain ainutlaatuista."
Aluksi ei tapahtunut mitään. Sitten... Kaapista astui täydellinen kopio Kalkaroksesta.
Neville perääntyi kauhuissaan, kun jäätävät silmät tuijottivat häntä, kuin yrittäen tunkea jotain pojan aivoihin.
"Naurettavus!" Neville piipitti, mutta se toimi. Mörkö-Kalkaros ei ehtinyt edes tajuta mitä tapahtui, kun se jo meinasi kompastua vihreään leninkiin. Luokka repesi nauruun ja Neville hymyili leveästi.
"Hyvä Neville! Seuraavaksi... Parvati!" Olive hihkaisi. Neville astui taaksepäin, jotta mörkö keskittyisi Parvatiin. Ja niin se tekikin. Möröstä kuului vaimea poksahdus, kun se muutti muotonsa Kalkaroksesta muumioon. Parvati otti muutaman askeleen taaemmas, ennen kuin pystyi lausumaan loitsun. Muumion liinat aukesivat ja pian se löysi itsensä makaamasta maasta, luokan naurunremakan saattelemana.
"Loistavaa. Seamus!" Remus jatkoi luetteloa ja poika syöksyi aiemman loitsijan paikalle.
Muumio katosi, kun Parvati palasi oppilasriviin. Pian egyptin hirviön paikalla oli ulvoja. Sillä oli lattiaan asti ulottuva musta tukka ja vihertävät kasvot. Se aloitti varoittamatta ulvonnan, joka sai kaikki pitelemään sormia korvissaan.
Seamus piti kättä toisella korvallaan ja piti toisessa kädessä sauvaa. Kukaan ei kuullut, sanoiko Seamus mitään, mutta ulvoja lopetti ulinansa kurkkuaan pidellen. Se oli menettänyt äänensä.
"Naurettavaa! Hienoa, Seamus."
Oppilaat hajaantuivat Remuksen ja Oliven käskystä. Mörkö alkoi kiertää luokassa pysähdellen eri oppilaiden kohdalla.
Verinen käsi, silmämuna, verilätäkkö, jättimäinen hämähäkki.
Ron taikoi hämähäkiltä jalat irti ja se lähti pyörimään ympäri luokkaa. Oppilaat väistelivät sitä ja lopulta se pysähtyi Harryn kohdalle.
"Olive!" Remus huudahti Harrya lähempänä olevalle opettajalle, joka syöksyi pojan ja mörön väliin. Se oli jo aikonut vaihtaa muotoaan Harrylle, mutta ottikin sitten vastaan Oliven, muuttui ja sai useat kirkumaan ja kavahtamaan. Se muuttui Sirius Mustaksi. Olive naurahti aluksi ja veti taikasauvan taskustaan lausuen loitsun. Mitään ei tapahtunut. Mörkö-Sirius astui askeleen lähemmäs opettajaa. Muutamat kirkaisivat ja kavahtivat jälleen. Sauva tippui Oliven kädestä ja nainen kumartui poimimaan sitä, mutta mörkö-Sirius astui sen päälle.
"Remus..." Olive mutisi silmät laajentuneina ja katseli vinosti hymyilevää Mustaa. Möröllä oli toisessa kädessä taikasauva ja toisessa sormi ja vasta nyt Olive kunnolla tajusi, miksi pelkäsi miestä.
"Remus!" Olive huudahti peloissaan, kun mörkö potkaisi sauvan kauemmas ja käveli lähemmäs naista. Olive ei kerennyt nousta, vaan kaatui istuaalleen maahan.
"Remus!!!" Olive huusi hädissään. Tällä kertaa nainen oli niin järkyttynyt, että hautasi kasvot käsiinsä ja alkoi itkeä. Hänen sydämensä hakkasi luonnottoman nopeasti, mutta Remus selvitti tilanteen astumalla Oliven ja Siriuksen väliin.
"Kun tein tätä viime kerralla, tarkoitus oli hieman toinen", Remus naurahti, mutta hymy hyytyi, kun mörkö muutti muotoaan. Remus hoiti sen tympääntyneenä, mutta loistavasti. Mitä muuta häneltä saattoi odottaa?
"No niin... Tunti on päättynyt", Remus julisti, kun mörkö oli saatu onnellisesti takaisin kaappiin. Olive istui vielä lattialla, kädet puuskassa rintaa vasten vedettyjen polvien päällä ja kasvot niihin haudattuina.
"Toivon, että lukisitte kirjasta mörköä käsittelevän luvun ja tekisitte siitä yhteenvedon. Palautuspäivä olkoon maanantaina", Remus huusi opettajain huoneesta kaikkoavien iloisten oppilaidensa perään siirtyen sitten takaisin opettajatoverinsa luo.
***
"Onkohan professori Wilson kunnossa?"
"Tietysti! Hän on vahva persoona! Olenko ainoa, joka taas on tehnyt taustatyötä? Wilsonhan pidätti Mustan!"
"Todella?"
"Niin... toisaalta...."
Äänet vaimenivat kauemmas mennessä, mutta Remus kuuli niistä olennaisimmat.
***
"Olive, oletko kunnossa?" Remus kysyi. Olive nyökkäsi vaitonasena ja kuivasi kyyneliä hihaansa.
"Ylireagoin... Kaikki tässä koulussa muistuttaa Siriuksesta, Remus... Opettajat, käytävät, Riesu, Ruikulin kiusaaminen", Olive naurahti viimeisen kohdalla ja hymyili väkinäisesti.
"Yrittäisit jo päästä siitä yli. Siitä on kaksitoista vuotta", Remus sanoi, kyykistyi ja halasi ystäväänsä.
"Siitä on kymmenen vuotta, Remus. Kymmenen... Sitten ministeri kielsi sen..." Olive mutisi, mutta halasi Remusta takaisin.
***
A/N: Älkää kyselkö enempää niistä kymmenestä vuodesta. Kuulette lisää sitten seuraavassa osassa
Olive on aika saamaton Siriuksen kanssa, noin entiseksi auroriksi, eikö totta
