Heissan! Kommenttiarpajaisten myötä tartuin tähän tekstiin, vaikka tämä onkin aika vanhaa tuotantoa. Kelmit kiehtoo kovasti ja idea, että mukana olisi viideskin kelmi kuulosti omaan korvaan kivalta. Pidin kovasti siitä, mistä teksti lähti, pohjustettiin mukavasti Oliven mukana oloa, eikä hän vain yhtäkkiä ilmestynyt Harryn kolmantena vuonna junassa. Alussa itseä häiritsi vähän kerrontatyyli, kun tunnuttiin tietävän kaikesta kaikki ja pompittiin näkökulmasta toiseen. Alussa teksti oli myös kovasti varsinaisten Potterien referointia ja jäin kaipaamaan Olivelle enemmän omaa roolia kuin vain Remus kakkosena toimimisen.
Sirius/Oc kiehtoo myös kovin ja pidin siitä, kun tässä tekstissä päähenkilöt on vähän aikuisempia eikä teini-ikäisiä tylypahkassa. Kun teksti pääsi vauhtiin pidin kovasti Oliven "omasta" materiaalista, eli tapahtumista, jota ei kirjoissa nähty. Joissain kohtia raivostuin koko hahmoon, kun hän käyttäytyi mielestäni niin ("nykyajassa") lapsellisesti, mutta kokonaisuutena pidän Olivesta kovasti. Tyttö kelmien joukossa varmasti myös tasapainottaa porukkaa. Jännästi myös Olive tuntui käyttäytyvän enemmän vastuullisesti tuossa prologissa kuin myöhemmissä luvuissa, vaikka itse olisin ehkä ajatellut tämän toisin päin.
Tiedän että tämä teksti on kovin vanha ja olet varmasti kehittynyt kirjoittana huomatttavasti, mutta paikoin tekstissä häiritsi myös Oliven mary sue -maiset piirteet. Hän ainoana (lilyn ja remuksen) lisäksi ei naura prologissa, hän on jotenkin spesiaali ankeuttajien ja mörköjen suhteen. Olivella ei myöskään tunnu olevan suuria vikoja, hän menestyy koulussa täydellisesti ja valmistuu auroriksi huippuarvosanoin. Luvun seitsemän lopun riidassa oli myös viljelty omaan makuun liikaa huutomerkkejä ja isoja kirjaimia.
Aloin tykkäämään tarinasta enemmän, kun tuli kohtauksia, jotka olivat selkeästi omaa tekstiäsi eikä uudelleen kerrontaa Pottereista. Siriuksen ja Oliven kohtaamisia oli mukava lukea. Olisin varmasti pitänyt tekstistä kovin myös jos se olisi kerrottu kokonaan Oliven näkökulmasta. Viimeisimmästä osasta on melkein kymmenen vuotta, mutta jos joskus palaat tämän pariin, niin olen kyllä innokkaana lukemassa!