Amanecer : Kiitos. Ei Jacob ole mun lempihahmo, aloinpa vain kirjoittamaan..
nuutti : Kiitos.
Suklaamurunen : Paritusta on tulossa, älä huoli..
Kotitonttu : Tää ficci köhköh, unohtui. Mutta nyt tulossa jatkoa ( 2 lukua!! ).
A/N: Hahaa, saatte kaksi lukua kerralla, koska en ole piiiitkään aikaan rustannut tätä. Ja se ihmissusi juttu oli pakko siis ottaa mukaan, en voi jättää tuota takaumaa tuohon. Pakko siis jatkaa takaumasta vielä, seuraava luku on ah-ei-takaumaa. (–-:
Luku 5 – Paljastus
JPOV
( Ja taas, edellisen takauman jälkeen, tästä alkaa tulla tapa. )Olisiko Bella keksinyt jo asiani?
Ei, en usko. Pitää keskittyä olennaiseen..
Mikä onkaan olennaista? Oranssihiuksisen iilimadon nappaaminen, vai Bellan ystävyys..
En tiedä.
Eivätkö ne molemmat ole tärkeitä? Mikä on elämän perusidea?
Tulen hulluksi näiden kysymysten kanssa. Kukaan ei pysty vastaamaan näihin..
” Hitto, Jacob! ”Embry ajatteli minulle. Olin ajatellut vahingossa Bellaa..
” Taasko ajattelit Bellaa? Pitäkööt kivensä, olet liian hyvä hänelle ”, Embry jatkoi.
” Jätä minut rauhaan! ”
” Okei okei, älä suutu ”, Embry sanoi, ja muuttui ihmiseksi.
Olin yksin.
Rauha. Ihanaa.
Parikymmentä minuuttia kuluu..En kestä tätä enää! Pakko tehdä jotain..
Muutuin ihmiseksi. Onpas kello paljon! Ehkä minun pitäisi mennä nukkumaan..
Päätäni alkoi särkeä. Lähdin kävelemään kohti kotia.
Onpas pitkä matka.. Mutta en kyllä muutu sudeksi enää.
Juoksin loppumatkan, ja aukaisin oven.
” Jake? Sinäkö siellä? ” Billy kysyi.
” Kuka muukaan? ” Kysyin sarkastisesti, ja kävelin kohti huonettani.
Kuulin pyörätuolin tulevan perässäni.
” Saitteko te sen verenimijän kiinni? ” Billy uteli.
” Mitäs luulet? Ei ”, sanoin.
” Jaa-a, kai te sen joskus saatte kiinni. Voi kun olisin itse vielä mukana.. ” Billy sanoi mutisten lopun.
Tuhahdin.
” Ai niin, tarvitsen uusia housuja. Ja uudet kengät ”, sanoin hänelle.
” Mitä? Taasko? Raha ei kasva puissa, muistatko? ”
Imitoin isääni, ja hän lähti mutisten mennessään ’ kiittämättömistä lapsista ’.
Heitin paitani (öh, siis paidan riekaleet) lattialle.
Asetuin makaamaan sängylleni.
Pian nukahdin..
Kuulin ääniä kun nukuin. Tyttö puhui, ja Billy vastasi.. Olin kuitenkin liian väsynyt herätäkseni. Pian kuulin askeleita huoneessani. Askeleet loittonivat.. Ovi paukahti.
” Jake. Bella meni rantaan odottamaan sinua. Hänellä on jotain asiaa ”, Billy sanoi kiinnostuneen näköisenä.
Mutisin jotain käsittämätöntä soitosta.
Nousin ylös, ja puin paidan riekaleen päälleni.
” Menen heti ”, sanoin Billylle.
” Lakkaa kyyläämästä minua! ” Ärähdin hänelle mennessäni, ärsyyntyneenä hänen mulkoiluistaan.
Juoksin kohti rantaa.
Bella katseli auringonnousua. Oliko kello muka niin paljon, ettei aurinko ole kerennyt nousta?
” Bella ”, sanoin hänelle. Hän käänsi katseensa minuun.
” Sinäkö siinä, Jake? ” Bella katsoi minua varautuneen näköisenä.
” Minä. Olisit voinut soittaa ”, sanoin tylysti.
” Niin olisin, mutta.. Puhun mieluummin kasvokkain ”, Bella vastasi.
” Muistit siis oikean tarinan? ” Sanoin Bellalle.
Hän nyökkäsi, ja käänsi katseensa merelle.
” Eikä vienyt kauaa.. ” sanoin hiljaa.
” Minä.. Tulin varoittamaan sinua. Ihmiset.. Yrittävät ottaa teitä kiinni. ”
Tuhahdin.
” Tiedämme. Ei sinun minusta tarvitse huolehtia. Huolehdi omista asioistasi ”, sanoin.
Hän käänsi katseensa minua päin.
” EI TARVITSE HUOLEHTIA! Heillä on pyssyt.. ” Keskeytin Bellan lauseen.
” Emme ole mitään vauvoja! Osaamme pitää puolemme! ” Ärähdin Bellalle.
” Ja kohtahan hekin alkavat kadota ”, jatkoin lausetta.
” Jake! ” Bella älähti.
” Niin asiat menevät. ”
Bellan ääni oli kireä. ”Miten voit suhtautua noin? Charliekin on mukana.. ”
Hetken aikaa olimme hiljaa, kunnes Bella ehdotti hiljaa voisinko lakata olemasta ihmissusi.
” Ei se hyödytä mitään! Eikä se ole minun päätöksestäni kiinni ”, sanoin hänelle.
Bella hiljeni, ja aloin täristä.
” Arvaa mikä minusta on raivostuttavaa? ” Hän katsoi kysyvänä minuun.
” Se, että kehtaat pelätä minua! Olet saamarin tekopyhä! ” Huusin hänelle.
” Olenko tekopyhä, jos pelkään hirviöitä? ” Bella kysyi minulta vihaisena.
Menin hänen lähelleen, ja kuiskasin hänen korvaansa; ” Surullista sinulle, etten ole oikeanlainen hirviö sinulle. Sinullehan kelpaa vain verenimijät. En varmasti vedä vertoja sille ”, sanoin ääni inhosta väristen.
Bella huitaisi minut pois. ” Tärkeintä on se mitä teet! Ei se ole tärkeää mikä olet! ” Hän huusi minulle.
Samassa hän jähmettyi.
” Onko teidän pakko tappaa? ” Bella kysyi minulta äkisti hiljentäen ääntään.
” Bella.. Emme me tapa. Luulin että puhuimme sinun inhostasi ihmissusia kohtaan. ”
” Jake, en minä inhoa ihmissusia! Ei se haittaa vaikka muuttuisit sudeksi ”, Bella sanoi minulle.
Astuin hänen luokseen ja annoin hänelle halin.
Silitin hänen hiuksiaan, ja kuiskasin hänen korvaansa: ” Anteeksi että haukuin sinua tekopyhäksi.
Luku 6 – Paluu
BPOV
( Ensimmäisen luvun jälkeen.. Tai seuraavana päivänä. )Makasin sängylläni. Mitähän Jacob tekee nyt..
Nousin ylös. Samassa puhelin soi. Raahauduin alakertaan vastaamaan puhelimeen.
” Bella ”, sanoin puhelimeen.
Kuulin katkonaista hengitystä puhelimen toisessa päässä.
” Huhuu? ” Kysyin puhelimeen.
Ei vastausta. Suljin puhelimen.
Kukahan äsken soitti? Mahani kurisi vastaukseksi; haluan ruokaa.
Lähdin keittiöön, ja aukaisin jääkaapin oven.
Katselin ympärilleni. Päätin ottaa muroja.
Söin murot hitaasti, ei minulla ole tänään mitään tekemistä.
Tosin voisin käydä kaupassa..
Laitoin murokupin ja lusikan tiskialtaaseen.
Otin ruokaraha purkin hyllyltä, ja otin siitä parikymmentä dollaria.
(A/N: Käytetäänhän Amerikassa dollareita? En oo varma..)Otin auton avaimet, ja lähdin autoa kohti. Aukaisin auton oven. Se narisi.
Parkkeerasin auton parkkipaikalle. Astuin ulos.
Aurinko paistoi kirkkaana, ja käänsin katseeni pois auringosta.
Kävelin kaupan sisälle. Otin korin, ja lähdin kiertelemään kauppaa.
Otin maitoa, ja samassa kuului kuulutus. Ale.
Nostin kauppakassin autosta, ja vein sen sisälle.
Puhelin soi. Nostin luurin, ja kuulin katkonaista hengitystä.
” Hitto, lopeta tämä soittelu! ” Huusin puhelimeen, ja läimäisin luurin kiinni.
Samassa puhelin soi uudestaan.
” Bella ”, kuulin Jacobin äänen puhelimesta.
” Ai se olit sinä.. Minulle soitti joku tyyppi kahdesti ”, sanoin Jakelle.
” Minä soitin sinulle äsken ”, Jacob sanoi. Kuulin hymyä hänen äänessään.
” Ajattelin tuppautua teille kylään. Sopisiko se? ” Jake kysyi.
” Käyhän se.. Mutta ota läksysi mukaan, okei? ” Sanoin hänelle.
” Selvä. Tulen pian ”, hän sanoi, ja sulki puhelimen.
Laitoin luurin paikalleen, ja vein ostokset jääkaappiin.
Hain läksyni – juuri ajoissa. Kuulin ovelta koputuksen.
” Tullaan tullaan ”, huusin ja lähdin avaamaan ovea.
Aukaisin oven, ja näin Jacobin edessäni.
Jacobin kädessä oli iso pino läksyjä.
Kohotin kulmiani läksyille. ” Heh, tuota.. En ole tehnyt vähään aikaan läksyjä ”, Jacob sanoi huomaten katseeni.
Kehotin häntä seuraamaan minua.
Nousimme ylös portaita omaan huoneeseeni.
” Vähän sotkuista, mutta ei se varmaan haittaa ”, sanoin vaivautuneena.
” Ei, ei se haittaa ”, Jake sanoi.
Aloimme tehdä läksyjä.
Monta minuuttia kului, kunnes muistin Charlien ruoan.
” Minun pitää tehdä ruoka.. ” Sanoin, ja nousin ylös.
Jacob nousi myös ylös, tarrautuen minuun kiinni.
” Bella ”, Jacob sanoi.
Katsoin häntä.
Hän suuteli minua.
” Minä rakastan sinua ”, Jake sanoi häpeilemättä tunteitaan.
” Minä r-r ”, yritin matkia häntä.
” Minä.. R-r-rak.. ”
Samassa kuulimme koputuksen ikkunasta.
Jacob kirosi äänekkäästi.
” Miksi? Miksi nyt.. Helvetti! ”
Kuka kumma ikkunassa on?
A/N2: Jännitystä. Sen sanon, että ficci lähenee loppuaan. Enää hyvällä tuurilla kolme lukua. Ainakin kaksi lukua tulee vielä. (: