A/N: Kiitoksia paljon kommenteista! Ne aina piristävät päivää!
jaina: Kiitos paljon kommentista. Nyt minä yritin tehdä vähän enemmän kuvailua, voi sanoa jos en onnistunut siinä, mutta minusta niitä on enemmän!
Mutta nyt on paaaljon pidempi luku kuin toinen luku oli. Ei tämäkään nyt mikään hirveän pitkä ole, mutta ainakin pidempi!
3. luku Kolme mekkoa”Alice, voitko kertoa mitä lumisodassa tulee tapahtumaan, jotta tiedän, että Bellalla ei ole hätää?” kysyin Alicelta, ja yritin lukea hänen ajatuksiaan, jos sieltä paljastuisi jotain.
”En tiedä. Olen yrittänyt olla katsomatta, jotta se olisi hauskempaa.”, hän sanoi virnistäen. Huokaisin raskaasti, ja kävelin ulos odottamaan muita.Bella Pov.”Noniin! Valitaan joukkueet”, sanoi Jasper metsässä, jonne juuri olimme menneet. Kaikki alkoivat hölisemään ja miettimään, kenet he haluaisivat joukkueeseensa. Minä seisoin taka-alalla ja katsoin, kun muut olivat intoa täynnä. Mietin vain mitä lumisodassa tulisi tapahtumaan. Olisiko se sellaista, että juostaisiin toista pakoon vai olisiko siinä tappeluita. Jos siinä olisi jompaakumpaa noista, siirtyisin suoraan pois koko pelistä. Eihän minusta olisi apua, olisin vain hidaste.
”Kenen kanssa sinä haluaisit samaan joukkueeseen?” kysyi enkelini korvaani hänen samettisen pehmeällä äänellään. Kaikki kääntyivät katsomaan minua ja Edwardia, odotellen vastausta. Typerä vampyyrikuulo!
Seisoin äänettömänä hetken, kunnes hiljalleen puna laskeutui poskilleni. Emmettin jylisevä nauru alkoi kaikua metsässä, ja minun punani sen kuin yltyi yltymistään. Edward laittoi kätensä vyötäröni ympärille rauhoittaakseni minua.
”Sano jotain”, Edward kuiskasi korvaani.
”Mi – mi - minulla on aivan sama kenen kanssa menen samaan joukkueeseen”, änkytin muille.
”SÖNKKO!” Emmettin ääni kaikui metsässä. Näin kun lintu parvi lähti lentoon säikähdettyään Emmettin naurua.
”Tai no, ei se olekaan ihan sama kenen kanssa joudun samaan joukkueeseen. En halua Emmettin kanssa. Muuten Emmett, kannattaisi varoa ettet säikäytä enempää lintuja metsästä, onhan se sentään heidän kotinsa”, sanoin virnistäen.
”Tämähän on sitten ihan selvä juttu. Me pelaamme lumisotaa tytöt – vastaan – pojat - joukkueilla!” Alice sanoi virallisesti.
”MITÄ?!” kaikki muut huusivat yhteen ääneen.
”Mutta -”, Edward yritti selittää.
”Ei mitään muttia, Edward. Me pelaamme näin”, Alice sanoi, eikä välittänyt Edwardin mutinasta.
”En minä voi pelata Bellaa vastaan”, Edward sanoi.
”No, ei voi mitään. Sinun pitää mennä sitten pelistä pois”, Alice sanoi jääräpäisesti.
”Ei se mitään, Edward. Tästä voi tulla hauskaa”, sanoin minä, lohduttaakseni Edwardia.
”Oikeaa puhetta Bella! Nyt meidän pitää mennä tekemään suunnitelma”, Alice huusi iloisesti, ja näin hänen silmistään, että hän oli keksinyt jo yli sata suunnitelmaa.
”Stop tykkänään, rakas!” Jasper sanoi Alicelle. ”Meidän täytyy ensin tehdä muutama sopimus. Edward ja Alice eivät saa käyttää erikoiskykyään.”
”Käy minulle”
”Mutta…EI! Eihän tässä ole mitään järkeä?!”
”Onhan siinä Edward. Eihän siinä ole mitään järkeä, jos tytöt tietävät meidän suunnitelman ja me tietäisimme heidän.”, selitti Jasper viisaasti.
”Mutta en minä pysty olla lukematta ajatuksia!” Edward sanoi.
”Yritä. Kyllä sinä pystyt siihen”, Alice sanoi.
”Selvä”, Edward sanoi ja yritti esittää vihaista.
__________________________________________________________________
Alice, Rosalie ja minä kävelimme Culleneidein talolle päin. Yritimme Rosen kanssa koko matkan saada tietää Alicelta miksi menimme Culleneille päin.
”Alice, eihän siinä ole järkeä jos me emme tiedä mikä meidän suunnitelmamme on”, Rose selitti nopesti.
”Mutta minäpä tiedän”, Alice sanoi ja irvisti.
”ALICE! NYT KERROT!” Rosalie huusi todella kovaa. Minä todella säihkähdin. Miten vampyyreilta lähtee noin paljon ääntä?
”Pian, pian”
Kävelimme Culleneille sisään ja seurasimme Rosalien kanssa Alicea hänen huoneeseensa.
”Ja mitä me täällä teemme?” kysyin Alicelta.
”Kohta näette”, Alice sanoi ja astui omaan vaatekaappinsa pimentoihin. Alicen ääni kuului vaatekaapista, kun hän hyräili jotain laulua. Hän varmasti etsi sieltä jotain. Istuimme Rosalien kanssa hiljaa Alicen sohvalla hermostuneina.
”Tässä ne ovat.” Alice seisoi edessämme, ja hänellä oli kolme todella seksikkään näköistä mekkoa käsivarsillaan.
”Mitä nuo ovat?” Rosalie kysyi, ja osoitti päällään Alicen käsivarsilla makaavia mekkoja kohti.
”Nämä ovat osa suunnitelmaamme” , Alice sanoi virnistäen.
”Ja mikäköhän tämä suunnitelma sitten on?” minä kysyin.
”Me hurmaamme pojat.”
A/N2: No tässäpä teille kolmas luku! Kommentteja?
