A/N: Herranjestas jo kymmenes luku. Saapa nähdä muuttuvatko suunnitelmani. Mutta nyt ajattelin pitää sen 14 osaa. Mutta tämä tilanne voi muuttua. Risuja ja ruusuja taas tulemaan, niitä kaivataan
Minua ei saisi päästää kirjoittamaan öisin, tämäkin luku on vieläkin sekavampi kuin pitäisi. Kirjoitin poikkeavasti ohjelmalla jossa ei ole virheilmoittajaa, joten virheistä saa huomauttaa, niin korjailen.
___________________________
Luku 10 .
Hermione katsoi poikaa silmät täynnä huolta.
" Oletko kunnossa? " Hän kysyi.
" Äh, vähän verta vain, älä huoli. " Draco mumisi pitäen silkkistä nenäliinaa nenänsä edessä, verenvuoto tyrehtyi hiljalleen.
" Kuule... onko sinulla suunnitelmia jouluksi? " Tyttö sanoi äkillisesti, ei hän oikein tiennyt miksi edes kysyi.
Poika tunsi tilaisuutensa tulleen. Hän veti kasvoilleen surullisen ilmeen.
" Ei valitettavasti, kartanoonkaan en viitsi mennä, kun se on tyhjillään. " Draco huokasi surumielisesti.
Hermione puri huultaan empien, pitäisiköhän hänen kutsu tuo valloittava platinapää mukaansa Harryn ja Ronin häihin?
He eivät varmasti pitäisi siitä, mutta jos saisin heidät ymmärtämään, että Malfoy on muuttunut. " Haluaisitko sinä tulla minun kanssani Harryn ja Ronin häihin? " Tyttö kysyi sen enempää miettimättä, mihin hän itsensä oikein veti?
" Luuletko tosiaan, että se on hyvä idea, Harry on entinen vihamieheni. Olen varma myös siitä ettei Ronkaan pahemmin välitä minusta. " Poika sanoi kulmiaan kohottaen. Salaa hän oli kuitenkin voitonriemuinen, suunnitelma etení kuten pitikin.
" Niin mutta minä välitän. Heidän pitää oppia elämään sen kanssa. " Hermione sanoi huultaan purren, tunnustiko hän juuri tavallaan sen, että välitti Dracosta?
Draco nyökkäsi verkalleen, myöntävästi.
Joku kuitenkin keskeytti pian.
" Neiti Granger ja Nuoriherra Malfoy, rehtori haluaa tavata teidät. " Eräs ujon näköinen kolmannetta vuotta Tylypahkassa oleva tyttö.
***
" Katoamisia on tapahtunut vain lisää! Draco, Hermione... koko Tylypahka luottaa teihin. Pitäkää kiirettä sen ongelman kanssa, en halua sitä että ministeriö luokittelee Tylypahkan liian vaaralliseksi oppilaille. " Minerva McGarmiwa paasasi.
" Minulla on jonkinverran johtolankoja. Puhumattomat nuoret menevät aina tarvehuoneeseen, näyttävät hypnotisoiduilta. Pitäisikö tutkia huone niin vain? " Draco sanoi.
Hermione vilkaisi poikaa myrtyneenä, Draco oli pärjännyt häntä paremmin tehtävän kanssa, hitto.
" Hienoa Malfoy, menkää tutkimaan huone. Toivokaa huonetta josta löydätte kadonneet oppilaat. Ottakaa taikasauvanne mukaan ja muistakaa olla valppaita. " Rehtori sanoi määrätietoisesti.
Tytön mieleen putkahti jostain kumman syystä Villisilmä Vauhkomieli ja hänen alituinen valppautensa.
Hän ei edes huomannut että poika raahasi häntä perässään kohti huoneistoa, vaihtamaan vaatteet ja ottamaan taikasauvat, ennenkuin poika huokasi syvään.
" Tämä voi sitten olla vaarallista. "
" Kuule, enköhän minä ole pahempaakin kokenut. " Hermione puhahti, tottahan se oli. Hän oli taistellut kuolonsyöjiä vastaan, eikö se ollut tarpeeksi?
" Varoitin vaan. " Draco mutisi, astellen sisälle oleskeluhuoneeseen ja suunnaten heti huoneeseensa.
" Pidä kiirettä Granger. " Poika sanoi ennen.Tyttö asteli huoneeseensa ja vaihtoi pikaisesti vaatteensa. Meikit saivat nyt luvan jäädä naamaan, tapeltiin sitten hyvän näköisenä. Hän sieppasi taikasauvansa taskuun ja asteli olohuoneeseen jossa platinapää jo odotteli.
" Jäitkö laittamaan hiuksiasi vai mikä kesti? " Poika kysyi kireästi. Hän ei edes jäänyt odottamaan vastausta, vaan asteli ovelle. Hermione huokasi ja asteli perässä.
He astelivat vieretysten kohti tarvehuonetta. Draco pysähtyi ja katsoi tyttöä. Yllättäen poika työnsi hänet seinää vasten ja sulki hänet käsiensä väliin.
" Varmuuden vuoksi. " Hän mumisi ennenkuin painoi huulensa tytön huulia vasten.
Suudelma oli pikainen, mutta intohimoisempi kuin kaksi edellistä.
Poika otti tytön kädestä ja asteli kunnolla sille kohdalle mihin ovi ilmestyisi. Pian ovi ilmestyi ja molemmat astuivat sisään taikasauvat kohotettuina.
Hermione järkyttyi näkemästään. Elottoman näköisiä ihmisiä, jotka roikkuivat vaatteistaan koukuissa, seinälle ripustettuina, kuin takit. Hän puri huultaan ja katseli ympärilleen. Draco päästi irti hänen kädestään ja asteli keskemmälle huonetta, keskellä oli kirjateline jossa oli avonainen, paksu kirja. Tyttö asteli perässä, kirjassa luki jotain latinaksi, selvästi joku ikivanha loitsu.
" Sielunkaappausloitsu. " Poika mutsisi ikäänkuin itsekseen.
Nurkista kuului tumma naurahdus. Pian asteli esiin mustaan verhoitunut, platinapäinen, vanhempi herra Malfoy.
" I-isä... sinun piti olla kuollut. " Draco sanoi hämmästyneenä.
" En suinkaan, Draco hyvä. " Lucius naurahti.
" Hienoa työtä poikani, tulit linnaan ja nyt toit Harryn ystävän, kuraveri Grangerin tänne. " Hän sanoi hymyillen. Hermione kavahti vaistomaisesti.
" Älä hauku Hermionea! Pysy erossa hänestä. Miksi sinä sieppaat viattomien lapsien sielut? " Draco intti, hän ei kertakaikkiaan ymmärtänyt.
" Ahaa, mutta Draco. Kaikki ajallaan. Voldemort on ehkä tapettu, mutta kuka sanoi että pimeyden aika on ohi?" Mies sanoi tummalla äänellään.
" Isä, anna olla jo. Jätät lapset rauhaan. " Hän käski isäänsä.
" Draco hyvä, sinä olet pettänyt isä-ukkosi luottamuksen. Mutta että sinä ja kuraverinen, miksi!? " Lucius kysyi kovaäänisesti, miltei huutaen.
Draco asteli Hermionen vierelle ja veti tytön kiinni itseensä uhmakkaasti. Tyttö puri huultaan ja katsahti poikaa. Hänen silmissään näkyi pienoinen paniikki. Hän vastasi tytön katseeseen jäänharmailla silmillään rauhoittavasti.
" Ahaa, tu et ea? Amor? Aut ita. " Lucius sanoi, latinaa.
Hermione tiesi latinasta sen verran, että mies oli juuri sanonut: Ahaa, sinä ja hän. Rakkaus? Vai niin.
Poika katsoi miestä, omilla silmillään, jotka tuijottivat takaisin samanlaisina.
" Aivan niin isä. Anna olla, palauta lapsille heidän sielunsa, äläkä ohjaile heitä kuin nukkeja. " Draco sanoi jäätävän kylmällä äänellä.
Lucius kallisti päätään ja siirsi katseensa Hermioneen. Tytön selkäpiitä pitkin meni kylmiä väreitä.
" Voisin tehdä sen yhdellä ehdolla. " Hän sanoi, pitäen katseensa Hermionen ruskeissa silmissä.
" Mikä se ehto on? " Poika kysyi, tiukentaen vaistomaisesti otettaan tytöstä.
" Tuot minulle Harryn. Voldemort olisi ylpeä, jos saisi tietää, että työ on hoidettu loppuun hänen puolestaan. " Mies sanoi hymyillen, valkoiset hampaat hämärässä tilassa välkähtäen.
_______________
A/N: Tiedetään, sekopäinen luku tuli taas. Ja luvattoman lyhyt. Tuosta Latinasta en itsekkään oikein tiedä, en osaa kieltä itsekkään, mutta sanakirja on kaveri. Tosiaan risut ja ruusut?
