Olen ylpeä 80-luvun lapsi, jonka lapsuus oli kokonaan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Disneyn täyteinen. Meillä on tosi monia Disney-leffoja edelleen VHS-kasetteina, kuten monella täällä olevalla on ja myöskin vielä nykyäänkin sekä meillä porukoilla että veljelläni on VHS/DVD-soitin, johon kummatkin käy ja se nostalgia on vailla vertaansa. Muistan nauttineen Disneyn leffoista pienestä pitäen ja ne täyttivät vapaa-aikani leffojen osalta aika hyvin silloin, kun siihen oli mahdollisuus ja muut harrastukset antoivat periksi asian suhteen, vaikka Disneyn lisäksi Miayzakin elokuvat veivät elämääni jo nuorena. Ensimmäisiä Disney-elokuvia leffateatterissa minulla oli kyllä -94 Leijonakuningas ja muutamaa vuotta myöhemmin Notre damen Kellonsoittaja, johon pääsin 14 vuotta vanhemman serkkuni kanssa, sillä minun elokuvissa käynnit oliva serkkuni ansiota, kun perheessäni muuten noina vuosina tapahtui paljon erilaisia iloisia ja vähemmän iloisia asioita. Ne minä muistan parhaiten, vaikka sitten kyllä jo aiemmin olin Disney-leffoja nähnyt videolta ja muuten (ainakin niin muistelen, koska kuitenkin Pieni merenneito ja Kaunotar ja Hirviö on mm. ilmestyneet myöhemmin VHS:lle kuin itse olen syntynyt, jopa vuosia myöhemmin.)
Minulla oli paljon suosikkeja Disneyltä ja on edelleen. Leijonakuningas oli yksi niistä, ja sen lisäksi pienenä ja vähän vanhempanakin ajatukset siitä, että Leijonakuninkaan jatko-osa eli Jylhäkallion ylpeys, on ehkä parhaita jatko-osia mielestäni mitä Disneykään on tehnyt vuosikymmenien aikana. Jotenkin välillä tuntuu siltä, että jatko-osat on tehty ihan turhaan tai vaan venyttääkseen elokuvan loppua, mutta kieltämättä Mulan 2 on ehkä toinen sellainen jatko-osa, josta pidän. Ehkä syynä on suosikkini Mushu ja Siri (vai mikä se nimi nyt sillä onnensirkalla oli.), mutta toisaalta taas on sellaisiakin jatko-osia mihin petyin tosi paljon ja mm. Tarzanin, Viidakkokirjan ja en edes Bambin osalta sitä ymmärtänyt. Bambissa ehkä vähiten sen vuoksi, että miksi tällä 2000-luvulla (muistaakseni Bambi 2, on jo 2000-luvun leffa) tehtiin klassikolle jatko-osa, kun oli pärjännyt 40-55 vuotta nyt ainakin ilman sitä jatko-osaa, kun muistelisin Bambin olevan joko 40-luvun tai 50-luvun taidonnäyte. Argh...ei kai tähän voi muuta sanoa ja toivottavasti en ainakaan ole yksin näiden tuntemuksieni kanssa.
Sen lisäksi pidin aina Bambista, vaikka pienenä toki itkin aika paljon siinä leffassa. Yleensä Disneyssa suosikkini ovat olleet aika eläinvoittoisia tai siis leffat (Kaunotar ja Kulkuri, Dumbo, Topi ja Tessu etc...), missä eläimet pääosissa olivat suosikkejani, mutta Mulanin ja Pocahontasin näkeminen oli mielestäni poikkeuksia siinä, sillä niistä pidin tosi paljon. Ehkä se erilaisuus tai joku siinä vetosi nuoremmalle minälle. Sen lisäksi kyllä Mulanista on tullut kirous niin ikään minulle, sillä jopa paras kaverini on todennut, että jos saan tytön joskus, jonka kummiksi hän pääsee, niin kyseinen kaverini on lupautunut opettamaan Disney-laulut muksulle. Ei siinä mitään, mutta sen ehdottomaan opetukseen kuuluu Mulanin kappaleet ja erityisesti "Näin minä sinusta mieheen teen"- tai no se laulu kuitenkin. Kyllä kai Finiläiset kuitenkin arvaa laulun ja muistaa sen.
Tämän laulun kuulessa monella kielellä, kuten myös monet Disney-leffat useammalla kielellä nähneenä tai laulut ainakin kuulleena tulee mieleen se, kuinka hienoja Disneyn laulut ovat eri kielillä. Toki englanniksi osa on hyviä, mutta joissain elokuvissa (mm. Leijonakuninkaassa) pidän melkein jopa enemmän venäläisestä tai saksalaisesta versiosta, varsinkin Be prebared-laulun osalta ja muutenkin vanhemmiten katsoneena leffat eri kielillä, koen niiden jopa toimivan tosi hyvinkin vierailla kielillä. Venäjäksi itse olen nähnyt suurimman osan leffoista siinä missä suomeksikin. Ja joissain kielissä jopa tuntuu venäjäkin toimivan paremmin, mutta joissain suomi tai muu kieli. Ja jostain syystä itsekin ollut aina sellainen, että ihastun melkeinpä pahiksiin Disneyn-leffoissa, en tosin tiedä syytä siihen.
No kuitenkin ja ehkä pitäisi jossain vaiheessa kaivaa taas joku Disney-leffoista esiin. Tosin suvun nuoremman jälkipolven ansiosta olen pysynyt ajan hermoilla Disneyn osalta ja jotkut leffat mielestäni nykyään hyviä. Itse pidin uusista (tai eihän sekään uusi enää ole) Disney-leffoista ainakin Lehmäjengin, Karhuveljeni Kodan, Autot ja Boltin osalta, kun niitä nykyään voikin jo katsella kummilapsien ja serkkujen muksujen vahtina ollessa. Eipähän tarvi edes tuntea häpeää ollessaan innoissaan "lastenleffoista", vaikka siitäkin voitaisiin olla montaa mieltä. Siis siitä, onko Disney-leffat loppujen lopuksi aina mitään lastenleffoja. Ja taidan korkata jopa kummipojan kanssa Lentsikat-leffankin jossain vaiheessa, kunhan kerkiää.
