Walt Disney Pictures

[Aionka]

Itse Disney-elokuvat eivät enää näin vanhemmalla iällä miellytä silmää juurikaan. Eivät ole tarpeeksi taiteellisesti kunnianhimoisia... Laulujen suuri fani sen sijaan olen. Disney-elokuvista löytyy sopiva laulu jokaiseen elämän tilanteeseen (ikävä kyllä kukaan ei koskaan laula mukana). Lauluista monet ovat erityisen hienoja suomeksi, esim. Mulanissa se 'Mä susta miehen vielä teen' vai mikä olikaan. Yrittäkääpä kuunnella ensiksi alkuperäisversio ja sitten suomenkielinen, suomenkielinen hakkaa originaalin 6-0. Tietenkään tämä ei mene ihan näin kaikkien laulujen kohdalla

Lisäksi vähän ärsyttää nykydisneyn leffojen kierrättäminen. Tai siis, monellakohan disney-päähenkilöllä on äiti tai isä kuollut?

Olen käynyt Tokion Disney Seassa (puistot lienevät suht samanlaisia kaikkialla maailmassa?) ja vaikka päivä, jonka valitsimme, oli todellinen ruuhkapäivä, oli silti hillittömän hauskaa. Tunnin odotus vähintään joka paikkaan silti oli, sillä fast passillakin (vai mikä lie). Myymäläalue oli rakennettu muistuttamaan jotain välimerellistä kylää vanhoine muovirakennuksineen, mikä oli siinä määrin ärsyttävää, että kun seurani kanssa joskus tällaisessa kylässä sitten vierailin, niin hän kommentoi sen olevan "ihan Disney Sean näköinen.." Tykkäsin kyllä paljon puiston yleisilmeestä, vaikka kaikki muovista olikin rakennettu. Saisivat Suomen huvipuistoissakin panostaa ulkonäköön enemmän. Lisäksi kaikki popkornmaut oli namia.

[Kodamagnet]

Myös minä olen suuri Disney-fani!
Niihin leffoihin ei vaan kyllästy!

Suosikkeihini kuuluvat
-Pocahontas, uskomattoman kaunis tarina, musiikki ja henkilöt
-Mulan, myös naiset voivat olla rohkeita ja tehdä jotain suurta
-Notre Damen kellonsoittaja, upea musiikki, kauniin synkkä elokuva
-Atlantis: Kadonnut kaupunki, toteutus loistavalaatuista, hyvät hahmot
- Keisarin uudet kuviot, hauska, letkeä ja rento
-Leijonakuningas, yksinkertaisesti loistava
-Hiidenpata, vakavamielisempi, hyvää fantasiaa
-Kaunotar ja Kulkuri, koska rakastan koiria
-Topi ja Tessu, suloinen ja lämmin kertomus ystävyydestä
-Karhuveljeni Koda, kaunis tämäkin
3D-elokuvista tykkään eniten ehkäpä Dinosauruksesta.

[leikisti]

Oooh Disneyn klassikot ♥ Pienenä niitä tuli katsottua uudestaan ja uudestaan vhs:änä. Nykyään ne on ikävä kyllä suureksi osaksi myyty kirppareilla, mutta on meillä vielä muutama - ja vanha vhs-laite, jolla niitä katsella :-D Niiden kelaaminen (varsinkaan kun kukaan ei ole ikinä edellisellä kerralla kelannut niitä) on kyllä välillä aika ärsyttävää.

Yksi lemppareistani on ehdottomasti Mulan. Tykkään ihan älyttömän paljon tästä laulusta, myös suomenkielisenä. Muita ihania ovat esimerkiksi Viidakkokirja, Leijonakuningas, Dumbo, Pinokkio, Atlantis, Aladdin, Topi ja Tessu, Lilo ja Stich sekä Keisarin uudet kuviot.

Mä olin pienenä myös niitä, jotka leikki mieluummin kaikenlaisia sankari- ja soturi- kuin prinsessaleikkejä. Serkkuni, joka on mua vuotta vanhempi poika, on saattanut suuresti vaikuttaa tähän. Muistan vieläkin, kun me joskus pieninä inspiroiduttiin Taru sormusten herrasta ja jahdattiin mummin mökillä kuvitteellisia örkkejä puusta tehtyjen miekkojen kanssa... Oi niitä aikoja ♥

[Violetu]

Ahh, Disney<3
Tässä joku viikko sitten tuli kauhea pakkomielle nähdä Leijonakuningas 2 norjaksi, kun kuuntelin niitä lauluja<3
Meillä ei tietenkään ole sitä DVD:nä, joten päätin kompromissina katsoa Viidakkokirja kakkosen... pettymys oli suuri, kun siihen ei edes saanut norjankielistä dubbausta
Piti sitten katsoa islanniksi suomiteksteillä
Pitääkö minun oikeasti lähteä norjaan ostamaan (tai tilata sieltä), jos haluan jonkun Disneyleffan norjaksi katsoa??

Meille hommattiin pienenä aina melkein kaikki Disneyleffat ruotsiksi, joten siksi suurin osa suomenkielisistä pistää puistattamaan (sanotaan vaikkapa Aristokatit, Robin Hood, 101 Dalmatialaista, Viidakkokirja...)

Mulla meni puolestaan silleens, että halusin aina leikkiä joko Peter Pania tai Robin Hoodia. Ja tietenkin oli itse jompikumpi näistä sankareista.

Vähän sama juttu, yleensä samaistuin itse katsellessa myös niihin miespuolisiin sankareihin enemmän kuin prinsessoihin tai muihin vastaaviin (tosin meille ei edes hommattu prinsessaleffoja ennen kuin itse olin melkeinpä yläasteella??)
Vaikka tietysti oli myös se vaihe, kun meni ja samaistui niihin kaipaaviin neitokaisiin (ensisijaisesti Robin Hoodin vaimokkeeseen). Mutta onhan se luonnollisesti siistimpää pelastaa kaikki kuin olla neito pulassa

[Mystery Canine]

Disney-piirretyt ovat klassikoita, niitä ei voi olla rakastamatta.. <3

Juuri tänään tuli pitkästä, pitkästä aikaa katsottua Oliver ja kumppanit, kun se telkkarista tuli (laitoin nauhallekin, jokin siinä elokuvassa vain on niin ihanaa).
Tosin ennen tätä olin katsonut YouTubesta näitä Oliver & kumppanien lauluosioita, sillä Disney-fanitus syttyi tässä parin kuukauden aikana. Taisi olla siitä kun katsoin Leijonakuninkaan ensikertaa pitkästä aikaa... Tuli muuten kauhea nostalgia, rakastan pikku-Simbaa
Ja Scar, mahtava pahis.
Mufasan kuolema jaksaa yhä surettaa, Timon ja Pumba jaksavat yhä naurattaa, kuten hyeenatkin.

Pienenä tuli omistettua monta videokasettia näitä Disney elokuvia, en kyllä muista mitä kaikkia. Muistikuvia on kyllä esim. Aristokateista, Bernard & Biancoista (molemmista), Lumikista, Pinokkiosta, Tarzanista, Hiidenpadasta, Oliver & kumppaneistakin oli ennen tätä päivää, Tuhkimosta, Prinsessa Ruususesta, Leijonakuninkaasta (1 ja 2), Robin Hoodista (rakastin sitä soittavaa kukkoa ), Dumbosta, 101 dalmatialaisesta, Topista ja Tessusta, molemmista Kaunotar ja Kulkuri -elokuvista... Kaunotar ja Kulkuri II taisi oikeastaan olla aika merkittävä asia lapsuudessa, monesti kun tuli noita 'kaatiskoiria' ynnä muita leikittyä...

Itse asiassa nyt kun alkaa ajattelemaan, alkaa muistamaan pikku pätkiä aika monesta elokuvasta
Kaunottaresta ja Hirviöstä ei tosin ole jäänyt oikein muuta mieleen kuin se ruusu, mikähän siinä on?

Mitä teillä on jäänyt Disney klassikoista mieleen lapsuudestanne? Itselläni on monesta jäänyt jotain pientä, Lumikista esimerkiksi se että jostain syystä rakastin sitä pienenä. Hiidenpadassa taas pelkäsin Hornansarvea aivan ka-ma-lasti. Kukaan muu kärsinyt tällaisesta?

Uudemmista mainittakoon sen verran, että Keisarin uudet kuviot (lasketaanko uudeksi?) ja Nemoa etsimässä, Lilo ja Stich, Karhuveljeni Koda, Lehmäjengi, Aarreplaneetta, Dinosaurus, Atlantis ja tietenkin Bolt kuuluvat hyvien elokuvien joukkoon. Muita ei nyt tule mieleen
Ja ainiin, Toy Storyt! Ihania Ykköstä ja kakkosta tosin en ole piiiiitkään aikaan nähnyt... Myönnän pitäväni myös Ötökän elämästä, Monsterit Oy:sta ja Ihmeperheestä.
Mieleen tulee myös Pikku Kananen, ihan mukiinmenevä elokuva
Aivan uusia Disney elokuvia, Prinsessaa ja sammakkoa sekä Kaksin karkuteillä, niitä en ole nähnyt.

Näytellyistä elokuvista taas... (apua, hävettää kuinka pitkään kirjoitan..) Pirates -elokuvista pidän, tosin uutta neljättä en ole katsonut. Maija Poppasesta on jonkinlainen muistikuva...

Huh, tulipa pitkään kirjoitettua (omalla mittapuulla ainakin) Ehkä pitäisi tästä häipyä nyt takavasemmalle...

[Mikaela]

(Mä en sitten tosiaan muista enää mitkä on Disney-leffoja ja mitkä ei että jos puhun jostain ihan väärästä niin tökätkää.)

Noista leikeistä kun puhuttiin, niin mäkään en koskaan pienenä hirveämmin tykännyt mitään prinsessoja leikkiä, en vaan sietänyt niitä :----D Leikin sitten kavereiden kanssa kaks kertaa enemmän jotain eläinhahmoja niistä, esimerkiksi Leijonakuningasta ja Kaunotarta ja kulkuria ja Aristokatteja. Mulle kaikki prinsessat yms oli ikuisesti "kaunistelijoita", kuten totesin joskus ja vihasin niistä suurinta osaa vaikka leffoista tykkäsin. Mistä tulikin mieleen että mä en oo vieläkään nähnyt Lumikkia. Tekisi tosiaan mieli joskus nähä sekin.

Mutta niin - mä oon tykännyt lähes jokaisesta Disney-leffasta jonka olen nähnyt. Itse asiassa varmaan jokasesta, koska en nyt ainakaan keksi yhtään jota olisin vihannut, ne hahmot oli asia erikseen. Mä en jaksa enää käydä vääntöä siitä onko Disneyn elokuvat huonoja lapsille ja mitäs kaikkia piilotettuja viestejä siellä onkaan. Kun mä olin pieni, mä tykkäsin Disneyn leffoista ihan älyttömästi ja ihan terve ja fiksu ihminen mustakin tuli (...tosin en varmaan voi olla ihan objektiivinen tässä).

Leijonakuningas oli pienenä mun suosikkielokuva ja jaksoin kattoa sitä vaikka miten monta kertaa peräjälkeen. Leikin aina sitten kavereiden kanssa leijonia ja mulla oli iso leijonapehmolelu ja iltasin aina toivoin että voisin seuraavana aamuna herätessäni olla jellona Ja osasin kaikki Leijonakuninkaan laulut ulkoa ja Nala oli tyyli-idolini.

Muita leffoja mistä tykkäsin oli Notre Damen kellonsoittaja, Robin Hood (♥♥♥♥♥♥) ja Hiidenpata (vielä enemmän ♥♥♥♥).

Viimeinen noista Disneyn elokuvista mitä Wikipedian listassa on, viimeinen siis minkä oon nähnyt, on Pikku kananen ja siitäkään en kauheasti sillon välittänyt enää kun näin ekan kerran. Sen jälkeen ilmestyneitä elokuvia en ookkaan sitten nähnyt, eikä kyllä kauheasti kiinnostakaan, kuitenkin kattomisen aikana ajattelisin koko ajan että "vanhat on parempia vanhat on parempia vanhat on parempia".

Ah niin ja pakko mainita vielä miten hassua oli kun tajusin että Atlantiksen kadonnut kaupunki -leffan ilmestymisestä on yheksän päivää yli tasan kymmenen vuotta, koska muistin vasta äsken miten olin joskus kattomassa sen ensi-illassa sillon... Kymmenen vuotta sitten...

[Grenade]

oo, mitä väsyneet silmäni havaitsevatkaan! Disney-topicci!
Pakko tulla tänne hehkuttamaan Disneyn ihania leffoja.

Voi, tulee ihan muistot mieleen, kun oli sellainen minitappi (eli siis vieläkin), mutta vain vuosia nuorempi.
Ensinnäkin taisin katsoa melkein kaikki ns. prinsessasadut. Prinsessa Ruusunen oli muuten hieno ja muistan olleeni ihastuksissani Ruususen äänestä. Kun se oli niin kaunis ja heleä.
Mutta Pahatar. Muistaako joku sen takkakohtauksen? Voi Jiisus, niin järkyttävää. Muistan, kuinka pelkäsin näkeväni painajaisia siitä ja että Pahatar saapuisi meille. Kamalaa.

Nyt eksyin jotain outoa kautta Youtubeen kuuntelemaan Leijonakuningas 2:sen musiikkia. Ainakin se Tänne hän kuulu ei-biisi (ei varmaan ollut sen nimi, mutta kuiteskii..) oli niin mahtava. Oi! Oli siis loppujen lopuksi pakko katsoa Fin-tv:stä molemmat, ykkönen ja kakkonen. Ja kakkonen on ehkä parempikin, koska siinä on ihania biisejä

Pahikset rulee. Herculeksen Haades on jotain niin hienoa ja Leijonakuningas kakkosen sen päähenkilöleijonapojan äiti (hiivatti, miksen saa nimeä päähäni, oisko Zira...:0) ovat niin ihania. Varsinkin LTK 2 kun äiti laulaa sen Kehtolaulun.

Aladdin tuli tässä jokunen kuukausi sitten kanssa telkusta, aika piakkoin tuon Herculeksen jälkeen, ja oli sitten pakko sekin katsoa. Vesa-Matti Loiri hoiti homman suoraan kotiin. Hengen suomenkielinen ääninäytteleminen oli jotain niin hienoa ja vitsien ristitulituksessa ei katsojalle jäänyt mitään tylsyyden hetkeä. Paitsi ehkä niissä kohtauksissa, missä henki ei ollut.

Muutenkin on nyt vasta alkanut kuunnella enemmän niitä kaikken puheita. Esim. Haadeksen puheenvuorot on niin ihanan sarkastisia, mutta niitä en tasan olisi ymmärtänyt jonan viisi vuotiaana.

Topi ja Tessu oli kanssa hyvä leffa, muistan, että paruin siinä silmät päästäni, muuten onkin muistikuvat hämärtyneet.

Kiinnittääkö muuten joku muu huomiota ääninäyttelijään ja viisaisiin vuorosanoihin?

Joskus on tullut törmättyä sellaiseenkin, että jonkulle hahmolle on annettu niiiiiin puisevat vuorosanat että eihän niitä voi kuunnella ellei ole virittänyt korviaan siirappi&tönkköys-taajuudelle.

Sellaista tällä kertaa, lopetan paasaukseni tähän.

(Tiedättekö, olin näin täynnä lämpöä silloin kun viimeksi... nielaisin tulitikun! Haa?)

[Odo]

Leijonakuningas jälleen elokuvateattereihin hyvin todennäköisesti tammikuussa 2012.♥

Ei mulla muuta. Tämä uutinen oli vain pakko jakaa teidän animaatioelokuvaystävien kanssa.

Aiotteko mennä katsomaan?

[Grenade]

Ah, Leijonakuningas.

Taidan mennäkin, jos se tänne tulee ja jos rahaa silloin vielä on. Täytyy muistaa ottaa nenäliinat mukaan, koska oon niin herkkis.

[overdose]

Aiotteko mennä katsomaan?

Oijoi ihan pakko mennä ♥ Leijonakuningas on ollu mun suosikki Disneyn piirretyistä niin kauan kuin muistan, ja etenki viimevuosina siitä on tullu vaan tärkeämpi kun sen idean tajuaa paremmin. Tosi koskettava ja hauska tarina samaan aikaan, ja oonkin kaipaillu tota 3D (?) versiota teattereihin siitä lähtien, ku sen tulosta ekaa kertaa luin - tosin luovuin jo sen Suomeen tulemisen toivosta kun kuvittelin, että se tulis syyskuussa. Mutta jes, nyt on taas yksi syy lisää odottaa tammikuuta synttäreiden lisäks :D

[Odo]

Niin ja kuten overdose sanoikin niin kyseessä on tosiaan 3D versio. Jännää sinänsä nähdä vanha klassikko 3D:nä, mutta niin se maailma muuttuu. Toivoisin kyllä silti, että tulisi myös tavallisena 2D:näkin teattereihin. Voisin käydä kattomassa molemmat ja miettiä sitten, miten tuo elokuvien kehitys vaikuttaa siihen elokuvaan. Ja tämä on ensi kerta, kun näen leijonakuninkaan elokuvateattereissa, siksi siis tahtoisin nähdä myös 2D:n.

Leijonakuningas on tosiaan paras leffa koskaan, ei vain paras animaatio tai disney vaan paras kaikista. Aivan upea elokuva niin tarinallisesti kuin hahmojensakin puolesta. Ja se on kaunista katseltavaa. Voisin kehua sitä vaikka kuinka paljon. ♥

Onko muuten monella näin vanhempana käynyt mielessä kuinka synkkiä elokuvia disneyllä muuten on? Tarkoitan siis pääsääntöisesti ysärileffoja tai sitä aikaisempia. En uusia elokuvia. Itse olen kova päivittelemään "tuommoisia ja tuommoisia näytetään nykyajan lapsille", vaikka itsekään en edes ole kovin vanha (vuomallia -93). Mietitäänpä nyt vaikka muutamia elokuvia, vaikka on niitä synkkiä enemmänkin:

Leijonakuningas kertoo leijonanpennusta, jonka isä kuolee tämän ollessa lapsi. Hän kantaa syyllisyyttä isänsä kuolemasta koko lapsuutensa ajan. Hänen kansansa johtoon nousee Scar, joka tuhoaa kansaa itsekkyydellä. Simba joutuu nousemaan sotaan omaa setäänsä vastaan valloittaakseen Jylhäkallion takaisin.

Notre Damen kellonsoittajassa taas on voimakkaasti esillä rasismi ja syrjintä.

101 Dalmatilaista taas viitataan vahvasti eläinrääkkäykseen ja tavallaan myös turkistarhauksen vastustamista, kun julma Cruella tahtoo nylkeä upean turkin vuoksi sata viatonta koiran pentua.

Hiidenpadassakin ollaan keskellä sotaa ja nostetaan eloon kuolleiden armeija.
//Lisäys: Ja Purri tekee itsemurhan. "Purrilla ei ole ystäviä." ja se hyppää pataan tietäen, että hän kuolee siihen.

Kyllä näitä riittää. Tietysti unohtamatta Disneyn ensimmäistä elokuvaa Lumikkia, jossa tyttö joutuu pakenamaan äitipuoltaan, joka vain kauneuden vuoksi tahtoo murhata tytärpuolensa ja lähettää metsästäjän tappamaan tämän. Kaikkiin leffoihin kuuluu myös huumoria ja synkät käsitteet on peitetty seikkailulla ja pahan voittamisella, mutta kun asiaa tarkemmin pohtii niin uskomatonta, millaista materiaalia sitä on tullut itsekin katsottua hyvin pienenä lapsena! Eihän pienenä kaikkea vielä ymmärrä ja oikeastaan olen saanut ihanista disneyleffoista paljon enemmän irti vasta vanhemmalla iällä, mutta silti. Jotenkin karua, että rakastetut sadut käsittelevät sotaa, rasismia ja tälläisiä nykypäivänkin suuria ongelmia - ehkä se on yksi niiden leffohen viehätyksestäkin näin vanhemmalla iällä.

[Angelina]

Oon itseasiassa todella ylpee siitä, että oon tosiaan syntynyt 90-luvulla ja varttunut katsellen Disneyn piirrettyjä! Nykyään kun katsoo uusia animaatioleffoja tai ylipäätään lastenohjelmia, niin nehän on aivan kuraa. Ei mitään vanhoihin legendaarisiin verrattuna  . Katselin itse nuorempana todella paljon piirrettyjä ja äiti jaksaa aina muistuttaa, että miten osasin suurimman osan (jokaisen leffan) repliikeistä ulkoa ja paasasin niitä aamusta iltaan. Oli kuulemma jokseenkin rasittavaa. Harrastin myös serkkujeni kanssa jatkuvasti videoiden lainailua, koska ne asu ihan naapurissa ja niillä oli monia sellasia piirrettyjä, joita meillä ei ja sama toisinpäin. Se oli kyllä kätevää.

Lemppareita mulla on ihan liikaa, mutta jos sellaset ihan ykköset pitäisi valita, niin listalle pääsisi ainakin Mulan, Hercules ja Aladdin. Myös Kaunotar ja Hirviö, sekä 101 Dalmatialaista ovat todella hyviä. Prinsessaleffat sen sijaan ei koskaan olleet mitään erityisen lemppareita, vaikka Pieni merenneito ja Prinsessa Ruusunen tuli moneen kertaan katsottua. Itse asiassa en ihan äkkiä keksi sellaista Disneyn vanhempaa piirrettyä, jota en olisi joskus nähnyt o__O. Sellaisiakin kyllä saattaa olla.

Monta kertaa oon huomannut, että nyt kun vanhempana katsoo kaikenlaisia piirrettyjä, niin erilaiset repliikit ymmärtää ihan uudella tavalla. Ei oo muksuna ihan kaikki läpät auennut, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Tuo Odoshin mainitsema synkkyys on myös käynyt mielessä, varsinkin tän McDonald's kohun jälkeen. (Kun joku äiti valitti aterian mukana tulevista lastenkirjoista, kun oli niin kamalaa tekstiä. Kirjassa äiti puhui pojalleen tämän isästä "hulttiona" ja poika sanoi tulevansa isona myöskin hulttioksi ja heiluvansa puukko kädessä.) Ihan oikeesti ! Ehkä ei kannata niitä lapsiaan ihan pumpulissa ja/tai tynnyrissä kasvattaa. Olen mielestäni hyvinkin normaali, vaikka pienenä katsoin esimerkiksi piirrettyä, jossa sarvipäinen nainen muuttui lohikäärmeeksi ja sitä heitettiin miekalla sydämeen?

(Meni ehkä vähän offiksi, mutta häilyin joten kuten aiheen sisällä.)

[Odo]

Ehkä ei kannata niitä lapsiaan ihan pumpulissa ja/tai tynnyrissä kasvattaa. Olen mielestäni hyvinkin normaali, vaikka pienenä katsoin esimerkiksi piirrettyä, jossa sarvipäinen nainen muuttui lohikäärmeeksi ja sitä heitettiin miekalla sydämeen?

Hyvä pointti tuokin ja itsekin ajattelen osittain noin, mutta silleen toisesta näkökulmasta miekan sydämeen heittämin on jo aika karua. Mutta toisaalta Disneyleffat juuri tuolla tapaa opettamaan ettei elämä ole vain prinsessasatu.

Nykyajan lastenelokuvat on tosiaan erilaisia kuin mitä Disney oli aiemmin. On niissäkin hienoja elokuvia, kuten Ace Age, Shrek, Ratatuille... jne, mutta kyllä ne teemallisesti eroaa Disneyklassikoista, sekä tietty ulkonäöllisesti.

[Remoteness spectator]

Itse en pidä Walt Disney Picturesissa siinä minkä naiskuvan se ihmisille antaa. Heikkoja naisia pulassa, miehet pelastaa, epätodellisen hoikkia ja stereotypisesti "kauniita". Olisi aika muuttaa rooleja toisinpäin ja realisoida asioita. On ikävä katsoa kun lapset ihmettelevät miksi ovat niin rumia, ja omasta kokemuksestakin tietää miten suuresti tuollaiset epätodelliset, vanhanaikaiset roolit vaikuttavat lapsen mieleen.

[Penber]

Itse en pidä Walt Disney Picturesissa siinä minkä naiskuvan se ihmisille antaa. Heikkoja naisia pulassa, miehet pelastaa, epätodellisen hoikkia ja stereotypisesti "kauniita". Olisi aika muuttaa rooleja toisinpäin ja realisoida asioita. On ikävä katsoa kun lapset ihmettelevät miksi ovat niin rumia, ja omasta kokemuksestakin tietää miten suuresti tuollaiset epätodelliset, vanhanaikaiset roolit vaikuttavat lapsen mieleen.

Itse en näe asiaa näin ollenkaan. Itse olen perinteinen ysäri-lapsi ja katsoin koko lapsuuteni Disney-elokuvia, enkä ole elämässäni tavannut yhtään ihmistä, joka olisi saanut vääristyneen naiskuvan Disney-naisista. Joten pidän kommenttiasi hieman liian kärjistettynä. Disney-leffat antaa mielestäni vääristyneemmän kuvan esimerkiksi rakkaudesta. Kaikki naiset odottaa pikemminkin sitä unelmien prinssiä, jota ei koskaan tule.

Ja mitä tulee elokuvien raakuuteen... Mielestäni Disney-elokuvat ovat hyvä tapa esittää lapsille erilaisia teemoja. Näin he oppivat mm. hyvän ja pahan merkityksen (oikea vs väärä). Kuolemakin tulee silleensä tutummaksi, ettei sitä ehkä tarvitse niin vierastaa, kun asia tulee omalle kohdalle (joku sukulainen kuolee tjms). Kyllähä noi saattaa nyt jälkeepäin ajatelulta olla tosi rankkoja teemoja, mutta sellaisia kuitenki, mitä me kohdataan tosi elämässä koko ajan.

[Remoteness spectator]

Penber: Toki asian voi nähdä monella tavalla, mutta monessa disney-elokuvassa todellakin toistuu sama kyseinen kaava, ja kuten itse mainitsin, olen nähnyt myös kuinka elokuvat, disney mukaanlukien, muokkaavat kauneuskäsityksiä, sekä myös odotuksia. Olet aivan oikeassa tuossa "unelmien prinssin" odottelussa, ja samahan toimii myös toisinpäin. Ei kukaan elämässä tule valkoisella ratsulla tai ns. pulaan joutuneen neidon roolissa vain vastaan... En myöskään pidä siitä, että nainen esitetään heikkona osapuolena. Saisi omasta mielestäni disneykin hieman modernisoitua ja esittää elokuvan jossa näytetään myös vahvoja itsenäisiä naisia, ja kenties "epäprinssillisempiä" miehiä, ja sitä, ettei tarvitse olla vahva ja lihaksikas tai hoikka ja lumoava.

[Odo]

Saisi omasta mielestäni disneykin hieman modernisoitua ja esittää elokuvan jossa näytetään myös vahvoja itsenäisiä naisia, ja kenties "epäprinssillisempiä" miehiä, ja sitä, ettei tarvitse olla vahva ja lihaksikas tai hoikka ja lumoava.

Ymmärrän väitteesi, jos se koskisi vain noita prinsessa-tarinoita, mutta laajennat näkökulmasi koko Walt Disney picturessiin. Disneyllä kuitenkin on myös erilaisia naishahmoja, kuten Mulan, kyllä hänkin oli kaunis, mutta erilainen ja itsenäinen. Unohtamatta tietenkään tuosta rumuuskauneus-vertailusta niin Notre Damen kellonsoittajassa taas sympatiaa osakseen saava päähenkilö on ruma koko kansan mielestä, mutta elokuvassa opetetaan, että myös rumilla voisi olla myös suuri sydän.

Sitten tietysti vielä eläinaiheiset tarinat, joissa päähenkilöt ovat vain eläimiä. Ei voida siis kärjistää kaikkia disney-elokuvia tuohon vääristyneeseen naiskäsitteeseen, vaikka sitäkin esiintyy; esim. Lumikki ja seitsämän kääpiötä on hyvä esimerkki siitä.

Rakkausteema taas... no se jos joku on vääristynyt, mutta toisaalta pitäisi muistaa että tässäkin topikissa puhutan pääsääntöisesti klassikoista ja monetkin elokuvat ovat ysäriä tai vanhempia ja kun otetaan huomioon tekijöiden ikä niin tuohon aikaan ei ollut niinkään paljon eroja tai muuta vastaavaa, kuten nykypäivänä eli sinällään parisuhde oli kestävämpi ja se näkyy myös elokuvissa.

[Remoteness spectator]

Odoshi: Olet oikeassa, tarkoitukseni ei ollut laajentaa näkemystä koko Walt Disney Picturesin tuotantoon. Kyllähän sieltä löytyy paljonkin elokuvia jotka eivät ole prinsessatarinoita ensisijassa. Tosiaan siis kohteenani oli nyt nämä perinteiset prinsessa-prinssi- asetelmat ja kuinka ne heijastuvat oikeaan elämään ja toisinpäin kärjistettynä.

[maigaro]

Täälä on kans yks joka tykkää Disneyn piirretyistä Vaikka oonkin jo 21 vuotias niin katon edelleen Disneyn piiroselokuvia.

Suosikkejani ovat Toy Storit, Monsterit Inc, Leijonakuninkaat, Nemoa etsimässä vois sanoa että tykkään oikeastaan kaikista. Pienenä tykkäsin enemmän prinsessa tarinoista. Sitten on tullut katottua myös noita tv-ohjelmia noista. Timon ja Pumba on ihan parhaita. Löysin kerran YouTubesta suomenkielisiä jaksoja. Sai kyllä nauraa ku Timon ja Pumba on niin hauskoja. Paras jakso on ehdottomasti Pingviinipainajainen ja Turvakodin vangit.

[HONE]

Minä tykkään oikeasti Disneyn joistakin elokuvista ja muidenkin tekijöiden animaatioista kuten Barbie elokuvista ne ovat sellaisia tietokone animaatioita, niissä on kauniita lauluja, ja maisemia... Yksi pitämistäni Barbie elokuvista on Barbie prinsessa ja kerjäläis tyttö elokuva se on   Barbien ensimmäinen musikaali elokuva ,siinä on paljon laulua. Myös uusin barbie elokuva Barbie ja taika tossut on hyvä.  Barbie elokuvia tulee uusia pää sääntöisesti kaksi kertaa vuodessa Maaliskuussa ja Lokakuussa. Olen 20 vuotta. Rakastan myös Nils Holgersson/Peukaloisen retket sarjaa. SEkä Liisa ihmemaassa animaatio sarjaa. Elap videon vanha Liisa elokuva oli myös hyvä, sekin siis animaatio ,mutta Disneyn Liisa elokuva on ihan hyvä, muttei minusta niin paras.... Wald Disneyn henkilöistä tai elokuvista tykkään Arielista, Bellestä, Pocahontasista,Aurorasta, Anastasiasta, ja en jaksa miettiä muita, vaikka niitä saattaa olla. Dream Worksin animaatioista tykkään myös esimerkiksi Egyptin prinssistä. Ja Disneyn Hergules on myös hyvä. Minusta Megara on kaunis. Muistan,kun nuorempana yhdellä henkilöllä oli paljon barbeja ja kun leikimme niillä, halusin leikkiä aina Megaralla tai Megalla. Rakastan myös Ice AGe animaatioita.