Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-universumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista korvausta hänen luomuksillaan leikkimisestä.
Otsikko: 3 syytä kummitella
Kirjoittaja: Picca
Beta: -
Päähenkilö: Myrtti
Ikäraja: K-11
Genre: Draamaa, angstia ja haikailua
Varoitukset: Alastomuutta ja tirkistelyä
Summary: Otsikko kertookin jo kaiken.
A/N Viikottaisessa raapalehaasteessa viikolla 19 aiheena Murjottava Myrtti, ja lisäksi myös 3 kertaa kun -haasteeseen aiheella, joka on samainen kuin otsikko.
3 syytä kummitella
1. Kosto
Taikuuden historian tunnit olivat täydellisiä häiriköintiin. Myrtti oli huomannut, ettei professori Binns tehnyt elettäkään häätääkseen hänet luokasta, johtuipa se sitten siitä, ettei Binns yksinkertaisesti välittänyt mistään tai siitä, että se sekä Myrtti olivat kumpikin aaveita.
Myrtti leijaili luokan suosituimpien tyttöjen ympärillä, samojen, jotka olivat lukemattomia kertoja pilkanneet hänen silmälasejaan, näppylöitään tai saparoitaan. Hän vaikersi ärsyttävän ujeltavalla äänellä, sujahteli heidän lävitseen aiheuttaen puistatuksia, kuiskutteli valheita heidän korviinsa. Hän kaatoi mustepulloja heidän syliinsä, sieppasi sulkakyniä ja lennätti niitä ympäri luokkaa. Hän alentui jopa päästelemään nolostuttavia ääniä aina tyttöjen liikahtaessa, vaikka se olikin enemmän Riesun alaa.
Koskaan hän ei väsynyt kostamaan kärsimiään nöyryytyksiä.
2. Tirkistely
Saippuavaahto oli ainut, mikä peitti päivettynyttä, lihaksikasta vartaloa. Se valui hiljalleen alaspäin iholla niin keveänä, että vähäisinkin puhallus lennättäisi sen pois kuplien vanana.
Myrtti huoahti, mutta ilma ei liikahtanutkaan – kyseessä oli vain ele eikä hänellä ollut keuhkoja, joita huokailuun tai puhalteluun olisi tarvittu. Hän lohduttautui ajattelemalla, että elävänä hänellä ei olisi ollut minkäänlaista mahdollisuutta päästä näkemään, kuinka pojat kävivät suihkussa. Aaveena hän oli onnistunut asettautumaan pyyhelokerikkoon, mistä namupaloja oli helppo tirkistellä.
Sormet upposivat shampoon liukastamiin hiuksiin, hieroivat päänahkaa, vesipisarat ropisivat lämpimälle ja kimmoisalle iholle. Myrtti yritti olla toivomatta, että saisi vielä tuntea veden kosketuksen omalla ihollaan, ja keskittyi upeaan näköalaan.
3. Masentaminen
Tyttö istui yksin pöntön suljetulla kannella, pieneksi keräksi käpertyneenä. Kovin samalla tavalla kuin Myrtti oli istunut vielä elossa ollessaan. Hillitön nyyhkytyskin kuulosti tutulta.
”Mitä sinä itket?” Myrtti kysyi leijaillessaan tytön yläpuolella.
”Kevin... H-hän ei kutsunut minua ta-tansseihin...” tyttö sopersi kyyneliä nieleskellen.
Myrtti vain kuunteli.
”Kukaan ei ra-rakasta minua! Minulla ei ole mitään syytä elää!”
”Kuole sitten!” Myrtti kivahti. ”Onhan nyt toki paljon hauskempaa viettää ikuisuus yksin kuin elinikä. Voit ruveta kummittelemaan minun kanssani vessoissa ja kiusaamaan itkeviä tyttöjä.”
Tyttö näytti järkyttyneen ajatuksesta, suoristi selkänsä ja kuivasi kyyneleensä.
Myrtti katosi seinän läpi hymyillen hiukan – joskus hän sai aaveena aikaan jotakin hyvääkin.