3 syytä kummitella, K-11, 3 x raapale

[Kaatosade]

Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-universumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista korvausta hänen luomuksillaan leikkimisestä.

Otsikko: 3 syytä kummitella
Kirjoittaja: Picca
Beta: -
Päähenkilö: Myrtti
Ikäraja: K-11
Genre: Draamaa, angstia ja haikailua
Varoitukset: Alastomuutta ja tirkistelyä
Summary: Otsikko kertookin jo kaiken.

A/N Viikottaisessa raapalehaasteessa viikolla 19 aiheena Murjottava Myrtti, ja lisäksi myös 3 kertaa kun -haasteeseen aiheella, joka on samainen kuin otsikko.


3 syytä kummitella

1. Kosto

Taikuuden historian tunnit olivat täydellisiä häiriköintiin. Myrtti oli huomannut, ettei professori Binns tehnyt elettäkään häätääkseen hänet luokasta, johtuipa se sitten siitä, ettei Binns yksinkertaisesti välittänyt mistään tai siitä, että se sekä Myrtti olivat kumpikin aaveita.

Myrtti leijaili luokan suosituimpien tyttöjen ympärillä, samojen, jotka olivat lukemattomia kertoja pilkanneet hänen silmälasejaan, näppylöitään tai saparoitaan. Hän vaikersi ärsyttävän ujeltavalla äänellä, sujahteli heidän lävitseen aiheuttaen puistatuksia, kuiskutteli valheita heidän korviinsa. Hän kaatoi mustepulloja heidän syliinsä, sieppasi sulkakyniä ja lennätti niitä ympäri luokkaa. Hän alentui jopa päästelemään nolostuttavia ääniä aina tyttöjen liikahtaessa, vaikka se olikin enemmän Riesun alaa.

Koskaan hän ei väsynyt kostamaan kärsimiään nöyryytyksiä.



2. Tirkistely

Saippuavaahto oli ainut, mikä peitti päivettynyttä, lihaksikasta vartaloa. Se valui hiljalleen alaspäin iholla niin keveänä, että vähäisinkin puhallus lennättäisi sen pois kuplien vanana.

Myrtti huoahti, mutta ilma ei liikahtanutkaan – kyseessä oli vain ele eikä hänellä ollut keuhkoja, joita huokailuun tai puhalteluun olisi tarvittu. Hän lohduttautui ajattelemalla, että elävänä hänellä ei olisi ollut minkäänlaista mahdollisuutta päästä näkemään, kuinka pojat kävivät suihkussa. Aaveena hän oli onnistunut asettautumaan pyyhelokerikkoon, mistä namupaloja oli helppo tirkistellä.

Sormet upposivat shampoon liukastamiin hiuksiin, hieroivat päänahkaa, vesipisarat ropisivat lämpimälle ja kimmoisalle iholle. Myrtti yritti olla toivomatta, että saisi vielä tuntea veden kosketuksen omalla ihollaan, ja keskittyi upeaan näköalaan.



3. Masentaminen

Tyttö istui yksin pöntön suljetulla kannella, pieneksi keräksi käpertyneenä. Kovin samalla tavalla kuin Myrtti oli istunut vielä elossa ollessaan. Hillitön nyyhkytyskin kuulosti tutulta.

”Mitä sinä itket?” Myrtti kysyi leijaillessaan tytön yläpuolella.

”Kevin... H-hän ei kutsunut minua ta-tansseihin...” tyttö sopersi kyyneliä nieleskellen.

Myrtti vain kuunteli.

”Kukaan ei ra-rakasta minua! Minulla ei ole mitään syytä elää!”

”Kuole sitten!” Myrtti kivahti. ”Onhan nyt toki paljon hauskempaa viettää ikuisuus yksin kuin elinikä. Voit ruveta kummittelemaan minun kanssani vessoissa ja kiusaamaan itkeviä tyttöjä.”

Tyttö näytti järkyttyneen ajatuksesta, suoristi selkänsä ja kuivasi kyyneleensä.

Myrtti katosi seinän läpi hymyillen hiukan – joskus hän sai aaveena aikaan jotakin hyvääkin.

[pihlajanmarja]

Tämä oli oikein kiva. En oo kovin paljon lukenut ficcejä Myrtistä, joten siitäkin syystä tää oli jotenkin piristävää vaihtelua. (Miun pitäis varmaan lukea enemmän eri hahmoista, eikä aina vaan pysyä niissä samoissa.) Myrtti oli juuri sellainen niin kuin olen sen kuvitellutkin olevan, vähän katkera ja kostonhimoinen. En osaa sanoa tästä muuta, mutta tykkäsin kyllä!

[Kuurankukka]

Luenpas taas pitkästä aikaa Myrtistä. Tykkäsin tästä, nämä oli kivoja raapaleita.
 
Tästä välittyi jotenkin sellainen Myrttimäinen tunnelma, ja muutenkin Myrtti on helppo kuvitella juuri sellaiseksi kuin olet hänet kuvannut.
Kaikki se, mitä Myrtti tässä teki tuntuu hyvin aidolta ja mahdolliselta. Näistä myös tulee hyvin esille Myrtin luonne, se katkeruus ja kostonhalu.
Mukavaa ja helppolukuista tekstiä, pieni piristysruiske.
Kaikenkaikkiaan tästä tuli todella todenmukainen olo, kuka tietää vaikka Myrtti tekisikin oikeasti näin..

Kiitokseni

[Eeyore]

Myrtistä onki ihan liian vähän ficcejä ja jopa raapaleet ovat mukavia paloja hänestä

Myrtti oli huomannut, ettei professori Binns tehnyt elettäkään häätääkseen hänet luokasta, johtuipa se sitten siitä, ettei Binns yksinkertaisesti välittänyt mistään tai siitä, että se sekä Myrtti olivat kumpikin aaveita.

Tämä taisikin olla ensimmäisen raapaleen paras kohta. No, tuollainen kiusoittelu tuo tietysti omanlaista jännitystä aineeseen, joka tunnetaan niin puuduttavana sen opettajan vuoksi.

Hän lohduttautui ajattelemalla, että elävänä hänellä ei olisi ollut minkäänlaista mahdollisuutta päästä näkemään, kuinka pojat kävivät suihkussa. -- Myrtti yritti olla toivomatta, että saisi vielä tuntea veden kosketuksen omalla ihollaan, ja keskittyi upeaan näköalaan.

Tuossa oli Myrtillä pointti, että ehkä koskaan hän ei välttämättä olisi saanut edes tuntea vastakkaisen sukupuolen ihon kosketusta saati sitten nähdä miestä alasti. Onhan siinä puolensa aaveenakin olossa Mutta sinänsä haikeaa ajatella, että hän ei kuitenkaan ole ihan ihmisenä edes vahingossa nähnyt miestä alasti... hmm...

Taisin pitää ensimmäisen raapaleen lisäksi viimeisesti eniten.  Vaikka Myrtti yrittikin masentaa itkevää tyttöä, niin minusta hän pikemminkin herätti tämän todellisuuteen.

”Kuole sitten!” Myrtti kivahti. ”Onhan nyt toki paljon hauskempaa viettää ikuisuus yksin kuin elinikä. Voit ruveta kummittelemaan minun kanssani vessoissa ja kiusaamaan itkeviä tyttöjä.”

Niin, onko se sitten kiva vain leijailla aaveena jonnekin hamaan tulevaisuuteen saakka kuin sitten... No, minusta Myrtti teki tuossa ihan hyvin, ainakin herätti tytön siihen, että tällä on elämä elättävänään, eikä yhtä jätkää pidä itkeä koko aikaa tai murehtia, ettei kukaan rakasta. Nuoriahan tuossa vielä ollaan Mut ai niin, Myrtistä sait oikean kuuloisen ja vaikka hän kiusasikin tuolla ihmisiä riesumaiseen tapaan, niin silti hän oli oma itsensä. Jokainen raapale myös kytkeytyi yhteen Myrtin ja hänen harrastustensa vuoksi.
Kiitoskii tästä, tää oli kiva

[Harriet]

Voihan Myrtti. Miksi hanesta on niin vahan ficceja?

Ooih, ihania raapaleita. Tama oli todellakin (toistan Kuurankukkaa, sori) myrttimainen. Olen aina kokenut hanta kohtaan suurta sympatiaa ja tama oli jotenkin niin kiva, kun tassa Myrtti ei ollut sellainen arsyttava itkupilli, kun millaisena han esiintyi kirjoissa. Hyva, etta han ottaa aaveena olostaan kaikki irti, niin minakin tekisin.

Kiitoksi kovin.

[Kaatosade]

pihlajanmarja: Myrtistä kirjoitetaan tosiaan aika vähän, mutta rarehahmot on kivaa vaihtelua lukea ja kirjoittaa välillä. Mukava, jos sain hänestä yhtään itsensä tuntuisen.

Kuurankukkka: Minun on kyllä ihan helppo kuvitella Myrtti tekemään kaikkia näitä asioita. Hänhän sanoi, ettei antanut kiusaajiensa unohtaa tekojaan kuolemansa jälkeen, tiedämme hänen ainakin jossain määrin tirkistelleen Harrya ja Cedriciä, ja varmaan hän on jutellut itkeville tytöillekin. Ihana, jos piristi.

Eeyore: Pyrinkin siihen, että Myrtin äkäileminen saisi viimeisen raapaleen tytön ryhdistäytymään ja havahtumaan, ja että Myrtti tajuaa sen sitten itsekin. Toisella on kuitenkin vielä elämä elettävänä, ei kannata tuhlata sitä kokonaan itkemiseen. Jei, kiva että huomasit tämän.

chilipepper: Niin, miksi niin vähän? Varsin mielenkiintoinen hahmo on minusta ainakin kyseessä. Ja pitäähän sitä kummituksillakin olla huvinsa...

Kiitoksia teille kaikille, kun kommentoitte. <3

[Kuolotar]

 Hip hei kummitus ficci!

Murjottava Myrtti on hahmo johon törmää kovin harvoin, mikä on sääli sillä hahmona hän on mielenkiintoinen ja uskon että hänestä saisi vaikka millä mitalla kirjoitettua kaikenlaista.
Kolmekertaa huumorificit ovat aina niin hauskoja että minun oli aivan pakko lukea tämä. Nimi oli oikein toimiva muuten ja tässä ficissä nautin siitä kuinka päästiin katselemaan maailmaa myrtin näkökulmasta. Hän varmasti nähnyt kaikenlaista kummitus aikojensa vuoksi.

Myrtti katosi seinän läpi hymyillen hiukan – joskus hän sai aaveena aikaan jotakin hyvääkin.

Ehdottomasti paraslause koko ficissä, jotenkin tämä kuvasi minusta Myrtin syvintä olemusta.

Kuolotar

[pringles]

Eka myrttificci mitä luen! Aika hyvä aika hyvä.  Pidän ajatuksesta, että myrtti pääsee kostamaan kiusaajilleen. Voi raukkaa, aaveena jää paljon hyvää välistä. (Paraskin puhuja minä syön sushia:-))
En nyt keksi enempää Sanottavaa.

[Saappaaton]

Kolme todella hyvää syytä kummitella, väittäisin.

Ihanaa, miten olet ottanut omalla tavallaan suhteellisen keskeisen ja helposti mieleenjäävän sivuhahmon, pitänyt hahmon IC:nä ja samalla tuonut siihen enemmän syvyyttä kuin Rowling itse. Mukavan kevyt tämä tällainen kolmen raapaleen sarja, ja nämä 3 kertaa kun -pätkät tuntuvat aina olevan kauhean kivoja.

Mukavan oivaltava ja teksti oli helppolukuista (kuten sinun tekstisi tuppaavat olemaan). Kiitos tästä<3

[Larjus]

Täällä mä vaan kaivelen vanhoja ficejä arkistojen syövereistä, koska miksipäs ei, ja toimii nää vanhatkin ficit erinomaisesti ♥ 3 kertaa kun on hauska konsepti, siitä saa vaikka mitä kirjoitettua, ja tällaiset pienet pätkät on oivaa piristystä työpäivän jälkeen. Näitä oli hauska lukea, vaikka joissain kohdissa myötätunto Myrttiä kohtaan vähän heräsikin. Ei ole varmastikaan kiva olla aave ja viettää koko elämäänsä vain yhdessä linnassa (ja sielläkin lähinnä vessassa). Muistelen kyllä sellaista, että aaveeksi tuleminen on velhon oma valinta... 🤔 Mutta ei Myrtin elämäkään kovin kivalta vaikuttanut kirjoista saatujen tiedonmurusten perusteella, selvästi riittää katkeruutta kun vuosikymmenten jälkeenkin on kostamassa kokemuksiaan. No, Myrtti on selvästi löytänyt aaveena olon ilot, vaikka siitä voidaankin olla montaa mieltä, miten reilua on häiriköidä luokassa kummittelemalla sekä tirkistellä poikia

Myrtti katosi seinän läpi hymyillen hiukan – joskus hän sai aaveena aikaan jotakin hyvääkin.

Tässä oli kyllä ilahduttava pieni "twisti"! Vaikka hänellä onkin niitä kyseenalaisia "aaveaktiviteetteja", tekee hän jotain kivaakin :3 Ja hymystä päätellen hänelle itselleenkin tuli siitä vähän parempi mieli.