Kirjoittaja Aihe: Twilight: Been there, Done that, K-11, 12. osa 31.5 | Bella/Edward, VALMIS  (Luettu 36538 kertaa)

Nuutti|

  • Tekopyhä sankari
  • ***
  • Viestejä: 573
  • Alt er love
    • Itsetuntovaurio
Vs: Been there, Done that, K-13, 10. osa 25.5
« Vastaus #80 : 26.05.2009 07:22:27 »
Samoilla linjoilla ollaan, ei osa minustakaan ollut mitenkään erityisen tönkkö.

Minäkin jätän osan siihen kohtaan, joka tuntuu hyvältä, vaikka se jäisikin normaalia lyhyemmäksi. Miksi turhaan jatkaa yhä pidemmälle ja pidemmälle, kun ei saa aikaiseksi kuin huonompaa jälkeä?..

Hih, paljon kiitoksia Edward PoVista. Sitä on erittäin mukava lukea taas vaihteeksi.

Ilmottelen kyllä kirjoitusvirheistä, jos semmoisia on, mutta tällä kertaa ei näkynyt. :)

- Noora.

Nooraa taas pääsen lainailemaan.. ((:
Imagination is more important than knowledge.
ava&banner by auroora

Veronika

  • ***
  • Viestejä: 168
  • mister
Vs: Been there, Done that, K-13, 10. osa 25.5
« Vastaus #81 : 26.05.2009 14:29:39 »
No, niin kuin aikaisemmin on sanottu; ei tämä tönkkö ollut, vain kovin lyhyt. Ei se lyhyskään haittaa, koska teet tätä niin nopeasti!  ;)

Kiva, että ehdotukseni oli hyvä! En olisi uskonut. Nauroin itselleni sen jälkeen, kun olin kirjoittanut viestin ja ehdottanut sitä.  ;D

Onneksi Bellalle ei käynyt pahempaa! *huokaisee syvään Se oli ekä hiukan outoa, että Jasper sai yksin hoideltua Katen ja Eleazaerin, koska minusta Volturit ovat paljon vahvempia ja voimakkaampia, kuin tavalliset vampyyrit. Ja Jasperhan voitti heidät kuin 6-0!  :D (ja eikö tässä ficissä Kate ja Eleazar olleet niin kuin Voltureja?)

Oli ihana! Jatkoa?  :)
another stranger

entinen vohveli

essss

  • pesukarhu
  • ***
  • Viestejä: 181
  • ava by Annabelle
Vs: Been there, Done that, K-13, 10. osa 25.5
« Vastaus #82 : 27.05.2009 15:25:15 »
ei tää tönkkö ollu. :D vaan hyvä. : D tykkäsin edelleen.
lisää jatkoa. se edward sais tulla. ; )
kiitos.
and paradise comes at a price

Annabelle

  • ***
  • Viestejä: 409
Vs: Been there, Done that, K-13, 10. osa 25.5
« Vastaus #83 : 28.05.2009 19:52:15 »
Kiitoksia taaaaas!

Noora. on aivan oikeassa siinä, mitäpä sitä turhaan jatkamaan, kun saa aikaan vaan huonoa jälkeä.
Vohveli: Siis, se olisi mustakin ollut tosi hämmentävää, mikäli olisin ollu tossa lukijan asemassa. Se vaan oli pakko laittaa niin, koska Japser Jasper ja Emmett oli kaksistaan siellä, vaikka olihan se aika outoa, että Jasper voitti ne yksin.. Ja tosiaan, Denalit on tässä Voltureiden tasosia.

Uutta taas vaihteeksi. Anteeksi kauhean pitkä tauko, mutta viiminen viikko puskee päälle aivan kahdellatoista, joten ei ole ollut aikaa rustata mitään.

Yhdestoista osa – Muutoksen aikaa


”Emmett, onko sinulla yhtään ajatusta, mistä ihmeestä nuo löysivät juuri Bellan kotiin?” Jasper kysyi painottaen ”nuo” sanaa ja katsahti minuun ja Emmettiin tuima katse silmissään taustapeilistä. Päätäni särki vielä enemmän, ja tunsin kuinka lämpö alkoi haihtua kehostani ennen kuin silmäni sumentuivat lopullisesti ja kaikki pimeni.

EPOV

  Emmettin Jeep koristi Bellan kodin pihaa, ja sen ovet näyttivät olevan auki. Se pystyi tarkoittamaan vain yhtä huonoa asiaa; he kaikki olivat siellä, mutta missä kunnossa.
  Emmettin sekä Jasperin ajatukset poukkoilivat siellä täällä, aivan sekaisin. Turhautuessani lopetin heidän ajatuksiensa kalastelun ja ryntäsin autolle - Alice oli tosin ehtinyt ensin, enkä edes huomannut sitä. Jopa Rosalie oli noussut autosta, ja näytti olevan oikeasti huolissaan. Mutta kenen puolesta, sitä en saanut edes ongituksi hänen ajatuksistaan.
  Emmettin ja Jasperin kinaavat äänet kuuluivat autosta ulos saakka, ja molemmat viljelivät mitä iljettävimpiä ajatuksia päässään, mitä tekisivät toisilleen, jos enää selviäisivät ikinä tästä tappelusta.
  Kaikki ympärilläni kuulemani ajatukset loppuivat kuitenkin kuin seinään, kun huomasivat minun tulleen paikalle. Tajusin sen itsekin mistä se johtui, sillä haistoin verta. Bellan verta.
  Bella makasi tajuttomana Emmettin käsissä hiukset, vaatteet, kaikki sekaisin. Emmett käänsi katseensa minuun varovasti, ja näin hänen silmistään, kuinka tämä koski myös häntä.
  ”Edward.. Jasper ja minä.. ei me oikeastaan voitu mitään”, Emmett sanoi ja silitti Bellan hiuksia. Kuka ikinä olikin satuttanut minun Bellaani näin, saisi kärsiä kovasti. Jasper nyökkäsi ja tunsin suuren lämmön tunteen valuvan sisälleni.
  ”Jasper, lopeta kykysi käyttö”, napsautin ja tunne alkoi heti valua irti minusta, ”miten niin ”ette voineet mitään”? Olisitte voineet säästää Bellan hengen, hän ei ansaitse tällaista!” huusin ja viitoin käsilläni kaikkia meitä. Bella ei todellakaan ansainnut tälläistä tulevaisuutta- tulevaisuutta hirviönä.
  ”Edward, rauhoitu. Bella ei ole kuollut, ja nyt te pystytte viettämään ikuisuuden yhdessä. Eikö se ollut mitä Bella halusi, ikuisuuden kanssasi?” Alice sanoi ja näin tunnevyöryn hänen silmissään.
  ”Kuinka voin rauhoittua, kun Bella makaa tuossa”, vedin syvään henkeä, aivan kuin sana olisi poltellut kurkkuani lausuessani sen, ”melkein kuolleena?”
  Kaikki, Rosalieta lukuun ottamatta, sätkähtivät, aivan kuin he olisivat olleet jossain omissa maailmoissaan kokoajan.
  ”Voi velikulta, oletko sinä noin rakastunut tuohon ihmiseen?” Rosalie kysyi ja naurahti, joka sai vihan liekkeihin sisälläni. Oli erittäin lähellä, etten suoraa ponkaissut Rosalieta kumoon, ja repinyt hänen päätään irti.
  ”Rosalie”, Alice murahti ja läppäsi häntä olkapäähän. En siis ollut ainoa, jota Rosalien piikittely sattui. Hän olisi ansainnut lentää suoraa päätä syvimpään kolkkaan maan alla.
  Mittani oli niin täynnä koko tilannetta, että en vain yksinkertaisesti jaksanut sitä enää, ja suunnistin kohti metsää.
  Alicen turhat yritykset huutaa minua tai juosta perässäni kaikkosivat lopultakin ympäriltäni, ja olin vihdoin yksin.

BPOV

  Avattuani silmät, en yhtään tiennyt, missä olisin. Viimeinen muisto koko päivästä oli Emmettin ja Jasperin ääni, josta yritin epätoivoisesti saada selvää.
  Kaikki ympärilläni näytti paljon kirkkaammalta kuin ennen; aivan kuin ympäristöä olisi kirkastettu muutamalla asteella. Kehonikin tuntui erilaiselta, paljon vahvemmalta, voimakkaammalta.
  Vieressäni istunut olento liikahti hieman, ja olin ihmeissäni, kuinka hyvin myös kuulin.
  ”Bella”, tuttu ääni sanoi, ja ääni ei ollut Edwardin, mutta Alicen, ”sinun täytyy kuunnella minua nyt. En jaksa kertoa tätä montaa kertaa. Yksikin kerta jo on rasittavaa.”
  Ihmettelin, mistä ihmeestä Alice puhui, kunnes sain suustani ulos. ”Missä Edward on?”
  ”Hän on.. kävelyllä”, Alice vastasi, selvästi kierrellen, ja käänsi kasvonsa seiniin. Ihan kuin hän ei olisi muka muutenkaan nähnyt niitä tarpeeksi.
  ”Bella, kuten sanoin jo; kuuntele nyt”, Alice sanoi ja oli selvästi saamassa tarpeekseen, ”sinä et ole enää ihminen.”
  Hiljaisuus laskeutui huoneeseen punnitsiessani Alicen sanoja. En ollut enää ihminen? Mitä ihmettä?
   ”Muistatko, kun ne kaksi vampyyria tunkeutuivat taloosi? He olivat Denaleita, vampyyrimaailman pahimpia eläviä olentoja. He voivat tehdä mitä vain -kiduttaa, tappaa, juoda elävältä, kaikkea, ilman että edes tuntevat pientä omantunnon tuskaa. He ovat niin voimakkaita, että kukaan ei ole koskaan uskaltanut vastustaa heitä.
  ”Jokainen Denalilainen omistaa jonkinmoisen erityskyvyn, vähän kuin minä omistan oman kykyni, Edward tai Jasper. Lahjat ovat kuitenkin paljon voimakkaampia, ja ne ovat suunniteltu käytännössä vain kiduttamiseen, tappamiseen tai johonkin, mikä hyödyttää niissä. Voit kysyä Edwardilta joskus lisää, hän on kokenut tapaamisia Denalejen kanssa enemmän kuin me muut yhteensä, joten tietää paljon enemmän kuin minä.” Alice veti syvään henkeä, ennen kuin jatkoi asiaansa.
  ”Kuitenkin. Kun Kate ja Eleazar – kyllä, Kate ja Eleazar Denali – tulivat kotiisi, heillä oli mielessä vain kosto. He halusivat kostaa jotain kauan sitten tapahtuneita menetyksiään Edwardille, ja jostain ihmeestä he olivat saanet tietää, että sinä olet Edwardille kaikkein tärkein tässä maailmassa. Oli onni, että Emmett ja Jasper sattuivat paikalle tuohon aikaan”, Alice sanoi ja siirtyi viereeni sohvalle.
  ”Mutta.. en tajua. Ne ehtivät kuitenkin muuttaa minut, eikö?” kysyin, ja Alice nyökkäsi. ”Mikä siis oli se onni tässä?”
  ”Bella”, Alice huokaisi ja katsoi suoraan minuun, ”sinä olet Edwardille nyt ja aina tärkeintä. Tänään, huomenna, ikuisesti. En pystyisi enää ikinä katsomaan Edwardia silmiin, jos hän menettäisi sinut nyt, ja meidän muiden takia. Bella, hän on viimein löytänyt sinut, vuosikausien odottelun jälkeen, enkä aio riistää sinua häneltä.”
  Alicen sanat alkoivat painautua päähäni, olinko Edwardille todella näin tärkeä? Tiesin kyllä, että hän rakasti minua ja minä rakastin häntä, mutta että hän olisi valmis antamaan elämänsä vuokseni.
  ”Mutta Bella, sinä et voi enää koskaan syödä, nukkua, etkä tavata Charlieta”, Alice sanoi ja luetteli asioita.
  ”En- en saa tavata häntä?” huusin ja Alice hätkähti.
  ”Bella, olet vasta muutettu, silloin vampyyrinvaistot ovat vahvimmillaan, ja olet voimakkaimmillasi, mitä tulet ehkäpä koskaan elämässäsi enää olemaan. Vaikka et tahtoisi, voisit tappaa Charlien sekunnissa, vain pelkästä verenhimosta. Niin se vain menee. Elämän kiertokulku.”
  ”Alice, minun on pakko tavata hänet! En vain voi pyyhkiä häntä muististani noin vain, eikä hän selviä siitä, että hänen ainut lapsensa noin vain katoaa! Alice, etkö tajua?” luulin Alicen olevan edes hieman fiksumpi, mutta itse asiassa hänen aivonsa vastasivat nyt koonsa ja tyhjyytensä vuoksi pähkinää.
  ”Bella. Sinä luovuit ihmiselämästäsi – et ehkä vapaaehtoisesti – mutta eikö tämä ollut mitä halusit? Ikuisuuden Edwardin kanssa?” Se oli totta; halusin sitä, mutta en näin pian.
  ”Ja älä yhtään yritä väittää vastalauseita, osaat kyllä olla yhtä itsepäinen kuin Edwardkin”, Alice sanoi ja hänen heleä naurunsa täytti koko huoneen; se kuulosti vampyyrin korviin jopa vielä ihanemmalta.
  ”Nyt sinun täytyy kuitenkin päästä metsästämään, silmiesi väri alkaa hälyttää vakavasti”, Alice sanoi ja ponkaisi ylös sohvalta ja veti minut mukaansa.

A/N: Että tämmöstä tällä kertaa. Piti ensin laittaa Edward Alicen tilalle, mutta jotenkin tää vaikutti paremmalta. Taitaa muuten olla niin, että väkerrän tästä enää muutaman osasen, ja sitten se on loppu. Jatko-osaa olen jo suunnitellut, mutta katsoo nyt, mitä kesä tuo tullessaan.

- Annabelle


Veronika

  • ***
  • Viestejä: 168
  • mister
Vs: Been there, Done that, K-13, 11. osa 28.5
« Vastaus #84 : 28.05.2009 20:37:25 »
JEEJEEJEEJEE! KIITOSKIITOSKIITOS!  Aivan ihanaa! Bellasta tuli vampyyri!

Muutamaa asiaa vain mietin. Kun Bella muuttui hänestä ei kerrottu yhtään siitä palavasta tunteesta ja siitä palavasta verenhimosta. Eipä siinä muuten mitään ihmeellistä. Ehkä hiukan outoa, että Edward ei ollut paikalla, kun Bella heräsi, mutta itse sen noin halusit niin eipä se haittaa!  ;D

Harmi, että tämä pian loppuu. :(  Toivottavasti aiot tehdä jatko-osan!  ;)
another stranger

entinen vohveli

{samba}

  • Someone Broken
  • ***
  • Viestejä: 217
Vs: Been there, Done that, K-13, 11. osa 28.5
« Vastaus #85 : 29.05.2009 07:52:44 »
Vau. Sellanen, että mä jotenkin jäin kaipaamaan Edwardia. Saatto toi Alicekin olla hyvä, mut se Edward... Mä on koukussa siihen.... Muuten oli oikeen kivaa tekstiä. Tykkäsin taas jälleen kerran lukea.
Kiitos.
If I say you're the one would you believe me?

Nuutti|

  • Tekopyhä sankari
  • ***
  • Viestejä: 573
  • Alt er love
    • Itsetuntovaurio
Vs: Been there, Done that, K-13, 11. osa 28.5
« Vastaus #86 : 30.05.2009 10:39:11 »
Jeij, jatkoa! ((:
Näin kesäloman ensimmäisillä minuuteilla tämä jatko oli mahtava..!
Hm. En saa sanottua mitään.  :'D
Kiit♥s.

Suklaamurunen
Imagination is more important than knowledge.
ava&banner by auroora

Dunja

  • ***
  • Viestejä: 83
  • xoxo
Vs: Been there, Done that, K-13, 11. osa 28.5
« Vastaus #87 : 30.05.2009 13:02:11 »
Hihhihii. Tulihan Bellasta sitten lopulta vampyyri. Olen oikeastaan tosi kyllästynyt niihin kaikkiin, joissa Edward rientää paikalle ja pelastaa Bellan taas vaihteeksi.. Kiva näin. Oli taas hyvä luku ja mukava lukea. Toivottavasti saadaan pian jatkoa.

Liinalotta

  • ***
  • Viestejä: 289
Vs: Been there, Done that, K-13, 11. osa 28.5
« Vastaus #88 : 31.05.2009 12:46:00 »
omg. :-oo
BELLA VAMPYYRINA!!
ihunaa.
kirjoitusvirheitä en löytänyt - enkä niitä edes etsiskellyt sen kummemmin.
jatkuuhan tämä vielä? : (((
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen
on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen

Annabelle

  • ***
  • Viestejä: 409
Vs: Been there, Done that, K-13, 11. osa 28.5
« Vastaus #89 : 31.05.2009 16:43:16 »
Kiitoksia kaikille paljon!

Päätin täällä tulikuumuudessa sitten kirjoittaa uuden osan. Tämä tulee siis olemaan viimeinen osa, tähän jotenkin on hyvä lopettaa jatko-osan kannalta. Kiitän siis syvästi ja nöyrästi teitä kaikkia, jotka olette viitsineet lukea ja kommentoida!

Kahdestoista osa – Aina ja ikuisesti


”Ja älä yhtään yritä väittää vastalauseita, osaat kyllä olla yhtä itsepäinen kuin Edwardkin”, Alice sanoi ja hänen heleä naurunsa täytti koko huoneen; se kuulosti vampyyrin korviin jopa vielä ihanemmalta.
  ”Nyt sinun täytyy kuitenkin päästä metsästämään, silmiesi väri alkaa hälyttää vakavasti”, Alice sanoi ja ponkaisi ylös sohvalta ja veti minut mukaansa.


  ”Ei, ei sittenkään! Näytän sinulle ensin yhden asian”, Alice sanoi raahaten minua huoneeseensa, ”sinun täytyy nähdä itsesi, nyt kun olet muuttunut.”
  Olin käynyt Alicen huoneessa muutamaan otteeseen ennenkin, mutta aina se sai henkeni salpautumaan. Huone oli maalattu kauniilla kultaisensävyisellä seinämaalilla, ja melkein jokaista korkeaa seinää koristi vuorotellen ovi tai peili. Ovet johtivat yleensä Alicen miljooniin kaappeihin, joiden sisällön tiesi vain hän itse.
  Pysähdyin yhden peilin eteen, ja henkeni salpautui. Minua ei katsellut enää se Bella, johon olin viimeiset 17 vuotta tottunut, vaan täysin uusi henkilö.
  Hiukseni olivat samanlaiset kuin ennenkin, mutta kasvonpiirteeni olivat muuttuneet täysin. Ne muistuttivat nykyään Alicen ja Edwardin kasvoja, eivät omiani. Silmäni olivat vieläkin ruskeat, mutta eivät samanlaiset kuin ennen; ne olivat kovan ruskeat, ehkä pikemminkin mustat. Vartaloni oli muotoutunut täydelliseksi, ja mittani olivat käytännössä mallin. Hieroin silmiäni, ja pyörähdin vielä kerran ympäri.
  ”No, pidätkö?” Alice kysyi, ja olin tyystin unohtanut hänen läsnäolonsa.
  ”Alice, olenko se todella minä?” Ei tämä ollut oikeasti mahdollista, tämän täytyi olla jotain huijausta.
  ”Älä höpsi Bella, totta kai olet! Muutoksen mukana myös kasvosi sekä kehosi muuntautuu, se nyt on vain ihan normaali toimenpide”, Alice sanoi ja katsahti minua peilistä takaani. ”Rosalie tulee ihastumaan sinuun!”
  ”Alice-”
  ”Tiedän, mennään”, Alice sanoi, vaikken edes saanut lausettani loppuun. Hän tiesi kuitenkin mitä halusin, halusin päästä tuosta kauheasti tunteesta kurkussani pois.

  ”Onko minun oikeasti pakko juoda noista?” kysyin epäluuloisesti Alicen johdatettua minut keskelle metsää.
  ”On, ellet tahdo juoda ihmisistä. Usko minua, se ei ole erityisen hauskaa.”
  ”Mutta tämä on vastenmielistä!” Ja sitä se olikin oikeasti.
  ”Bella, sinulla ei ole vaihtoehtoja. Jollet tahdo juoda eläimistä, meidän on lukittava sinut huoneeseen, sillä sinua ei voi päästää minnekään janosi vuoksi”, Alice selvästi aikoi saada päämääränsä läpi, ”Se on yksinkertaista, Bella. Anna vain vaistojesi viedä.” Ja siinä samassa Alice pyrähti juoksuun ja loikkasi pimeyteen.
  Loistavaa. ’Anna vain vaistojesi viedä’. Miten ihmeessä minä onnistuisin metsästämisessä, jollen edes tiedä miten se teoriassa tapahtuu?
  Siinä samassa silmäni nauliutuivat mustaan liikkuvaan olentoon varjoissa. Lähdin juoksemaan olennon perään, ja saavutin sen pian.
  Upotin hampaani eläimen kaulaan, ja lämmin neste alkoi virrata kehooni. Olin saanut janoni sammutettua hetkeksi, mutta mikäli ikinä joutuisin kokemaan tuollaista enää, en tahtoisi elää.
  Varjoissa rasahti taaskin joku, Alice varmasti oli tullut katselemaan suoriutumistani. ”Alice?”
  Kaksi viileää, valkoista kättä kietoutuivat ympärilleni, ja tunnistin heti kuka seisoi takanani.
  ”Bella”, jumalainen ääni sanoi ennen kuin käännyin ympäri, ”Olen ikävöinyt sinua. Et tiedä kuinka huolissani olin, Bella. Aiheutit minulle melkein sydänkohtauksen”, Edward sanoi ja virnisti.
  ”Shh”, sanoin ja painoin sormeni Edwardin huulille. Ne tuntuivat silti jäätäviltä, vaikka omani olivat yhtä kylmät. ”Ei jaksa keskustella siitä nyt”, sanoin ja painoin huuleni Edwardin huulille.
  Edwardin kädet kiertyivät vielä tiukemmin ympärilleni, aivan kuin hän olisi pelännyt minun yhtäkkiä katoavan kuin savuna ilmaan.
  ”Edward kuule”, sanoin ja näpräsin hänen paidankaulustaan, ”kerro minulle Denaleista. Alice sanoi, että sinulle on heistä paljon kokemuksia.”
  Yritin vältellä Edwardin katsetta, mutta hän pakotti minua katsomaan itseensä nostaessaan leukaani hennosti ylös. ”Arvasin, että alat kysellä heistä”, Edward sanoi ja henkäisi syvään.
  ”Minulla on oikeus tietää keitä he ovat, he hyökkäsivät kotiini ja tekivät tämän minulle! Etkö tajua?” huusin ja irrottauduin Edwardin sylistä. ”Menen vaikka sitten kysymään Carlislelta, kun ette kumpikaan kerro minulle keitä he ovat!” Olin jo pyrähtämässä juoksuun, kunnes Edward taas nappasi minut kiinni vyötäröltä ja sulki syleilyynsä.
  ”Selvä sitten, itsepähän pyysit”, Edward sanoi ja upotti päänsä hiuksiini ennen kuin aloitti tarinansa.
 
  ”Denalit siis vain tappavat ja tappavat, ilman minkäänlaisia tunnon tuskia?” kysyin ihmeissäni Edwardin kerrottua kaikista taisteluista Denalien ja muiden välillä.
  ”Niin tavallaan”, Edward sanoi ja silmäili minua varovasti. ”Tiedätkö mikä on jännä juttu? En vieläkään pysty kuulemaan ajatuksiasi.”
  Tieto hätkäytti minut, luulin, että se oli vain joku ihmisvaihe. ”Outoa”, oli ainut mitä sain suustani. ”Onkohan minulla mitään kykyä?” kysyin ja katsahdin Edwardiin toiveikkaasti.
  ”En tiedä, se voi selvitä aikojen kuluessa. Yleensä sitä ei heti huomaa, jos se on fyysinen. Mielen sisällä tapahtuvat huomaat kyllä melko nopeasti.”
  Hiljaisuus laskeutui yllemme, jonka aikana kummatkin vain tutkivat toisten kasvoja. ”Edward, lupaa minulle yksi juttu.”
  ”Mitä tahansa, rakas”, Edward sanoi ja suuteli minua nenänpäähän, ”mutta mikäköhän se mahtaa olla?” Edward kysyi ja virnisti huumaavasti.
  ”Lupaa minulle, ettet ikinä jätä minua.” Edward naurahti, mutta vakavoitui välittömästi.
  ”Bella, älä höpsi, en jättäisi sinua ikinä. Olen luonasi tänään, huomenna ja ikuisesti”, Edward sanoi ja hymyili, ”aina ja ikuisesti, lupaan.”
  ”Aina ja ikuisesti”, toistin, kun sanat alkoivat soida päässäni.

A/N: Juu, eli kiitokset vielä kerran! Jatko-osaa olen muutaman osan ehtinyt kirjoittamaan, joten joskus alan julkaisemaan sitäkin. Tätä oli hauska kirjoittaa, ja osasitte piristää mun päiviä ihanilla kommenteillanne aina, kiitos siis!

- Annabelle

Naxone

  • Kaipauksen haamu
  • ***
  • Viestejä: 184
  • Say what you want
Vs: Been there, Done that, K-13, 12. osa 31.5
« Vastaus #90 : 31.05.2009 17:23:47 »
OLIN EKA!!!
Tää jotenkin loppu niin sykähdyttävän nopeesti en tiedä, tai sitten mä vaan olin niin nopee lukemaan tätä. Pidin tästä lopusta, vaikka jäin kaipaamaan jotain vielä. Mutta ei sit aina kaikkea saa.
Jääden haikkaillen kaipaamaan jatko-osaa

-Naxone
Mr. Boombastic
What you want is some boombastic romantic
Mr. Lover lover, Mr. Lover lover, girl, Mr. Lover lover

{samba}

  • Someone Broken
  • ***
  • Viestejä: 217
Vs: Been there, Done that, K-13, 12. osa 31.5
« Vastaus #91 : 31.05.2009 21:04:58 »
Vau. Loppusko tä nyt?
Aiva liian ihana. Kirjotahan se jatko-isa pian valmiiksi. Täällä on yksi, joka sitä odottaa.
Kiitos.
If I say you're the one would you believe me?

Nuutti|

  • Tekopyhä sankari
  • ***
  • Viestejä: 573
  • Alt er love
    • Itsetuntovaurio
Vs: Been there, Done that, K-13, 12. osa 31.5
« Vastaus #92 : 31.05.2009 22:05:02 »
Vau. Loppusko tä nyt?
Aiva liian ihana. Kirjotahan se jatko-isa pian valmiiksi. Täällä on yksi, joka sitä odottaa.
Kiitos.

Juuri näin. ((:
Imagination is more important than knowledge.
ava&banner by auroora

Veronika

  • ***
  • Viestejä: 168
  • mister
Vs: Been there, Done that, K-13, 12. osa 31.5
« Vastaus #93 : 01.06.2009 09:32:00 »
VAU! KIITOS!

No tuo oli aika ihana, varsinkin loppu.

  ”Lupaa minulle, ettet ikinä jätä minua.” Edward naurahti, mutta vakavoitui välittömästi.
  ”Bella, älä höpsi, en jättäisi sinua ikinä. Olen luonasi tänään, huomenna ja ikuisesti”, Edward sanoi ja hymyili, ”aina ja ikuisesti, lupaan.”
  ”Aina ja ikuisesti”, toistin, kun sanat alkoivat soida päässäni.


Jään todella odottamaan jatko-osaa! ;)
another stranger

entinen vohveli

Vaivaiskoivu

  • ***
  • Viestejä: 173
  • Just open up your eyes
Vs: Been there, Done that, K-13, 12. osa 31.5
« Vastaus #94 : 01.06.2009 09:45:13 »
Ihanaa, kiitos!

Tämä on ehdottomasti yksi parhaita ficcejä, joita olen koskaan lukenut, jos ei paras. Rakastan ajatusta Bellasta vampyyrinä, jään mielenkiinnolla odottamaan jatko-osaa.

Liinalotta

  • ***
  • Viestejä: 289
Vs: Been there, Done that, K-13, 12. osa 31.5
« Vastaus #95 : 02.06.2009 14:20:33 »
Jääden odottamaan jatko-osaa.
: ((
toivottavasti julkaistaan piakkoin..
aika söpö loppu. (:
pidin<33
odottaen jatko-osaa siis...
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen
on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen

Cindy

  • ***
  • Viestejä: 79
  • Let them know.
Vs: Been there, Done that, K-13, 12. osa 31.5
« Vastaus #96 : 03.06.2009 20:21:30 »
So Lovely<3

Tää on oikeesti aivan IHANA ficci, parhaimmasta päästä. Bella vampyyri, -mahtavaa.
Toivottavasti vampyyri-Bella pystyy hillitsemään janonsaxP

Jatkoa nopeasti, odotus on tappavaa:)

Cindy
Cindy kiittää ja kumartaa. Vielä kerran ~

Dunja

  • ***
  • Viestejä: 83
  • xoxo
Vs: Been there, Done that, K-13, 12. osa 31.5
« Vastaus #97 : 04.06.2009 10:13:52 »
Ihana loppu. Nyt lähden lukemaan jatko-osaa.

Annabelle

  • ***
  • Viestejä: 409
Vs: Been there, Done that, K-13, 12. osa 31.5
« Vastaus #98 : 04.06.2009 10:19:18 »
Kiitos.

Ihanaa, että olette jaksaneet seurata tätä, vaikka kaikki osat ei aina mitään parhaita ole ollutkaan. Loppu vähän lässähti, mutta siihen oli musta aivan loistava lopettaa ton jatko-osan kannalta.

Ja juu, jos kiinnostaa lukea lisää, täällä ensimmäinen osa jatko-osaan :D

Mutta järjettömän iso kiitos vielä, olette ihania!

- Annabelle

Öttimönkijäinen_

  • ***
  • Viestejä: 45
Vs: Been there, Done that, K-13, 12. osa 31.5
« Vastaus #99 : 14.06.2009 13:53:29 »
AAAAHH!!! IHANA!!
KIITOS!
Kaisa
AIM FLAAAAIIIJINK IIIN TE SKAI!