Lomailun kolme vaihetta, S || Raapalesarja, sisältää kolme raapaletta

[Maya]

Disclaimer: Potterit kuuluvat J.K Rowlingille, Maya vain leikkii pään sisäisten kärpästensä kanssa.

Title: Lomailun kolme vaihetta
Author: Maya
Beta: Cattleya (kahteen ensimmäiseen)
Pairing: et löydä
Rating: S // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Genre: draama, tunnelmointi, viimeisessä pikkuisen angst
Summary: Kärpänen.

A/N: Kasasin Spurttailu III:n viimeiset pätkät yhteen tarinaan, kiedoin hiukan nauhaa ympärille ja tässä tulos. Päivien teemaa käytin (jossain kohti hiukan kierosti) järjestyksessä: to - loma, pe - vapaus, la - aika. Lisäksi tungen kärpäsen tämän(kin) FF100:n (aiheena Dursleyn suku) sanalla 063. Kesä. Kommentit olisivat mukavia.

//Hmm, unohdin mainita osastohaasteen. Arvaatte varmaan, millä osastolla tämä osallistuu?
 


Lomailun kolme vaihetta


Odotus

Dudley Dursley istua röhnötti tuolissaan ja tuijotti aurinkoista sisäpihaa. Välillä hän haukotteli ja antoi silmiensä sulkeutua hetkeksi. Muu luokka ei osoittanut juurikaan kummenpaa keskittymiskykyä.

Kärpänen surisi ikkunalla.

Opettaja – juuri koulusta valmistunut sijainen – yritti saada oppilaita kiinnostumaan solun rakenteesta. Kun yksityiskohtaisen värikkäät kuvat, joiden parissa hän oli viettänyt tuntikausia edellisenä iltana, eivät tuottaneet tulosta, yritti hän lahjontaa: lopetetaan tunti hiukan aikaisemmin, jos nyt kuuntelette. Lahjonta olisi saattanut tepsiä, mikäli enemmän kuin neljäsosa oppilaista olisi ollut edes hereillä.

Pienikokoinen poika heräsi kirkaisten, kun kärpänen surautti melkein hänen korvaansa.

Dudley antoi päänsä nuokahtaa. Loppukokeet alkaisivat pian, mutta sitä ennen ehtisi nukkua vielä hiukan.
 

Riemu

Valtaisat aurinkolasit, jäitä täynnä kilahteleva lasillinen coca-colaa, mukava, löhöilyä kestävä aurinkotuoli, sarjakuvalehtiä näön vuoksi.

Kärpänen surahti löhöilevän pojan yli.

Dudleylla oli kaikki tarvittava mukavaa löhöilyiltapäivää ajatellen – kauniin aurinkoisen upea sää mukaanluettuna. Tai ei ihan kaikki; yksi kappale friikkiä uupui vielä. Tämä voisi hakea hänelle lisää juotavaa, hieroa aurinkovoidetta hänen jalkoihinsa ja siirtää tuulenpöllyttämät hiukset hänen kasvoiltaan. Jos siis tämä olisi palannut siitä paikasta-josta-emme-puhu-koskaan leikkimästä mielikuvitusystäviensä kanssa. Sitä odotellessa.

Kärpänen surisi taukoamatta, surffaili kukasta kukkaan. Kuvitteli kaiketi olevansa mehiläinen. Vaikka aika harva mehiläinen olisi yrittänyt imeä mettä Dudley Dursleyn vatsanahasta.

Dudley huokaisi onnellisena. Tällaista elämän kuuluisi olla joka päivä.

Kärpänen spurttasi.


Kyllästyminen

Kärpänen surisi ikkunalla, törmäsi lasiin, yritti uudelleen ja törmäsi taas.

Dudley istui kliinisyyttä hohkaavan olohuoneen valtaisassa nojatuolissa ja tuijotti kärpästä. Typerä olento. Mutta ainakaan sillä ei ollut tylsää.

Lomalla voi tehdä monia asioita. Ottaa aurinkoa, herkutella jäätelöllä, hengailla kavereiden kanssa, tappaa ötököitä, uida, laiskotella, löhötä, lojua... Kunnes nenän edessä on se hetki, jona kaikki mahdollinen on jo tehty. Eikä sitten ole jäljellä enää kuin loputonta pitkästymistä. Dudleyn tapauksessa puolikkaan loman verran.

Kärpänen iski päänsä ikkunalasiin ja tipahti lennosta. Petunia syöksyi paikalle surahduksen hälyttämänä, hukutti surisijan myrkkypilveen ja marssi keittiöön jatkamaan metsästystään.

Dudley huokaisi pitkästyneenä. 

Itsepäinen surina liikkui kohti avointa ikkunaa.

[Cappi]

Tää oli mukava, voin kuvitella noi tilanteet sielunisilmin. Varsinkin tuon pikku-kärpäsen. xD Löysin yhden virheen:

löhöilyiltäpäivää

Pitäiskö tos olla a eikä ä?

~ Cappi.

[Munis]

Aww!
Jo tuo A/N sai minut hymyilemään, yliviivattu kärpänen ja nauhan kääriminen ympärille.
Hymyilin sympaattisille kärpäsille, söpöjä.
Muutamia söpöjä kohtia mainitakseni, näen sieluni silmin Dudleyn aurinkotuolissa aurinkolasit naamalla ryystämässä kokislasin pohjia pinkillä pillillä.
Ja ehkä valloittavin verbi tässä ficissä oli tuo surffailla. Kärpänen surffailemassa kukasta kukkaan leikkien mehiläistä, aww. Ja
harva mehiläinen olisi yrittänyt imeä mettä Dudley Dursleyn vatsanahasta. Thihii.
Kolmannen raapaleen alku oli myös vallan kiherryttävä. Voin vaan kuvitella, kuinka Dudley istuu tympääntyneenä tuijottelemassa kärpästä, joka vain törmäilee ikkunaan.
Aww, valloittava sarja, ihanan kesäinen, kesän tosiasioita. Varmasti moni lukee sarjakuvia aurinkotuolisa ja tympääntyy ennen loman alkamista, ja jossakin välissä lomaa.
Sulla on vallan suloinen aihe satasessa, pitäisi kai lukea lisääkin ficcejä sinulta.
Kiitos!

[Maya]

Cappi: Kiitoksia virhebongauksesta<3

Ankka: Minä ehdin vallan rakastua kärpäseeni, vaikka aluperin en ollut suunnitellut sitä mukaan ollenkaan. Se kuitenkin tunkeutui tekstiin väkisin ja taisipa varastaa päähenkilön paikan, ainakin osittain. Dursleyt ovat ihania, en ollenkaan ymmärrä, miksi heistä kirjoitetaan niin vähän. Sen puutteen aion kyllä korjata... Tervetuloa lukijakuntaan minun puolestani, ei lukijoita ole koskaan liikaa. Saati sitten kommentoijia *vink*

Huh, myönnän kyllä räpäyttäneeni silmiäni kolmasti, kun huomasin tähän tulleen kommentteja. Dursleyt eivät taida olla aihe ihan suosituimmasta päästä, joten ficitkin jäävät joskus kommenteitta. Siispä valtaisa kiitos molemmille mielenpiristyksestä. Odottamattomat yllätykset ovat kivoja<3 Pusu kaikille

[Rins]

Tää oli hyvä

Jos siis tämä olisi palannut siitä paikasta-josta-emme-puhu-koskaan leikkimästä mielikuvitusystäviensä kanssa.

Just näin
Ja joo, kärpänen oli ihan kiva 

[Eeyore]

Tämä oli kyllä asiaa itsessään Tunnistan hyvin itseni tästä ficistä (ja voin melkein varmasti sanoa, että moni muukin), vaikka puolen loman kohdalla en ole vielä tehnyt ihan kaikkea. Kyllästyminen taitaa tulla... viikkoa ennen. Ehkä. Riippuu vähän.
Mutta niin, pidin siitä, että tässä oli Dudley eikä kukaan muu kauheasti käytetty henkilö. Kyllästynyt luokka oli hyvin kuvailtu ja lahjova opettaja juuri sellainen, minkä nyt tunnistaa omastakin elämästään.
Ah, tässähän alkoi kaipaamaan nyt auringonottoa, kun luki Dudleyn röhnöttävän ja ottavan rennosti No, jos huomenna.

Jos siis tämä olisi palannut siitä paikasta-josta-emme-puhu-koskaan leikkimästä mielikuvitusystäviensä kanssa. Sitä odotellessa.

Kyllä, sitä odotellessa. Sitä odotellessa voi vaikka jatkaa sitä löhöilyä ^^ Hyvin ideoitu kohta tuo mielikuvitusystävät sun muut, niin Dursleymaista.
Kolmas vaihe, todellakin, kun mitään muuta tekemistä ei ole... Kärpäset osottautuvat silloin yllättävän mielenkiintoisiksi. Pidin muutenkin tuosta pörräävästä kärpäsestä, joka esiintyi tämän ficin aikana joka kohdassa Toi pientä elävyyttä ja realistisuutta. Muutenkin kirjoitustyylisi oli kesäisen rentoa, ensimmäisestä paistoi hyvin odottuneisuus, toisesta rento olemus ja kolmannesta kyllästyneisyys. Ja olit päässyt myös hyvin Dudleyn päähän.

Petunia syöksyi paikalle surahduksen hälyttämänä, hukutti surisijan myrkkypilveen ja marssi keittiöön jatkamaan metsästystään.

Tästä kohdasta pidin todella paljon Juuri petuniamaista ja juuri sellainen tapahtuma, johon ei kiinnittäisi Dudley ollessaan mitään huomiota, varsinkaan juuri noin kyllästyneenä, mutta se oli hyvin hauska yksityiskohta ficissä ^^
Kiitos tästä!

[Maya]

teinirinsessa: Kiva että tykkäsit<3

Eeyore: Hauskaa saada kommenttia siitä, miten ihmiset ihastuvat törmätessään Dudleyhin eivätkä vaikka Dracoon. Satasen aiheena Dursleyt, joten itselle ihan itsestäänselvyys että heistä kirjoitan. Mukavaa aiheuttaa yllätyksiä.

Kärpänen varasti tässä kyllä itselleen oikein päärooliin vaikka koko pörisijä ilmaantui ikkunalle ensialkuun aivan huomaamatta. Täytyy kirjoittaa pikkuisesta vielä joskus jotain, oli meillä sen verran hauskaa.

Kiitoksia kommenteista<3

~Maya