Nimi: Yön musta ninja
Kirjoittaja: meikäläinen, eli NeitiMusta
Genre: one-shot
Beta: ei ole.
Ikäraja: sallittu
A/N: Siitä hetkestä kun Sirius lähtee lopullisesti kotoa. Risut ja ruusut otetaan vastaan.
Hirveä räsähdys herätti Reguluksen ja tämä säpsähti hereille. Poika hieroi silmiään ja yritti erottaa pimeydessä liikkuvan hahmon. Hahmo näytti ihan yön mustalta ninjalta.
"Kuka siellä?" Regulus kuiskasi mennen istumaan sängyn laidalle. Hän näki verhojen varjoissa seisovan tulijan, tummana kuin taivas. Kasvoja hän ei silti erottanut. "Astu valoon."
Varjoissa ollut vieras astui lähemmäs ja Regulus tunnisti tämän. Sirius, hänen kuusitoista vuotias isoveljensä hiipi tummiin vaatteisiin pukeutuneena hänen huoneessaan keskellä yötä.
"Sirius? Mitä ihmettä sinä teet täällä tähän aikaan?" Regulus puuskahti ja meni vetämään kiinni ikkunaa, josta Sirius oli tullut sisään.
"Älä laita sitä kiinni, Reg. Minun täytyy päästä poiskin täältä", Sirius sihahti veljelleen ja loikki hiljaa tämän luokse ikkunalle. Oli täysikuu ja Siriusta painoi se, ettei voinut mitenkään tehdä Remuksen oloa paremmaksi tämän muutoksen aikana. "Tulin vain antamaan tämän sinulle."
Sirius ojensi veljelleen tumman pienen paketin, joka Regulus katsoi pitkään. Sen ohessa oli myös kirje, jonka Regulus laski hetkeksi kädestään. Avattuaan paketin Regulus kohotti hämmentyneenä kasvonsa veljeensä.
"Sinä jätät minulle vanhan ruostuneen avaimen. Miksi?"
"Se on huoneeni avain, hölmö", Sirius vastasi kärttyisästi, mutta muutti sitten äänensä takaisin normaaliksi. "Kaikki on selitetty tuossa kirjeessä. Lue se vasta kun olen mennyt."
"Mennyt? Minne?" Regulus kysyi ja katsoi veljensä kasvoja täydenkuun valossa. Siriuksen harmaissa silmissä oli surua, kun hän hymyili veljelleen.
"Kaikki on selitetty. Minun on mentävä nyt", Sirius kietoi kätensä Reguluksen ympärille ja painoi pikkuveljen rintaansa vasten. "Olit ihan mukava pikkuveli."
"Sirius, minä.."
"Tiedän Regulus, niin minäkin", Sirius sanoi, rutisti toista poikaa vielä kerran tiukasti ja päästi sitten irti. Regulus jäi vain typeränä katsomaan, kuinka Sirius hyppäsi hänen ikkunastaan alas sisäpihalle ja katosi pieneen vajaan.
Hetken kuluttua Regulus huomasi liikkuvan hahmon, joka tuli ulos vajasta ja lähti pois talolta. Sirius haki lentävänä moottoripyöränsä, Regulus tajusi. Ei poika mennyt millekään pitkälle matkalle ilman sitä.
Regulus katsoi, kuinka hänen ainoa isoveljensä katosi yön pimeyteen. Pienet kyyneleet vierivät pitkin Reguluksen poskia ja hän tiesi, ettei näkisi Siriusta pitkään aikaan, eikä kuulisi tämän nasevia ja pisteleviä kommentteja.
Regulus tarttui kirjeeseen ja luki sen moneen kertaan läpi, ennen kuin laski sen ikkunalaudalle. Regulus jäi tuijottamaan yötä.
Sirius oli lopullisesti poissa.
