Mielenvirkistystä (Hermione/Hannah, K-11)

[sieerra]

Otsikko: Mielenvirkistystä
Kirjoittaja: sieerra
Esilukija: Sädekehä
Ikäraja: K-11
Paritus: Hermione/Hannah
Tyylilaji: Fantasiointia
Vastuuvapaus: En tietenkään omista mitään, mikä kuuluu J.K. Rowlingille (Potterversumi hahmoineen kaikkineen). Eikä tällä tehdä rahaa.

Kunpa voisikin nukkua jonkun vieressä, saada lämpöä vaikka Hannahilta, jolla sitä tuntuu olevan liiaksi.

Alkusanat: Tenttipapereita mapittaessa törmäsin käsinkirjoitettuun versioon tästä – ilmeisesti Hermione ei ole ainoa, jolla on ongelmia keskittyä lukemiseen : P Suurkiitokset Säteelle betailusta! <3 Kiitokset myös Kuurankukkaiselle esiluvusta ja rohkaisusta <3


Mielenvirkistystä


Hermione asettaa merkin huolellisesti paikalleen, sulkee huokaisten kirjan ja hieroo väsyneitä silmiään, ennen kuin valahtaa sängyllä alemmas ja laskee päänsä lepäämään ristityille käsivarsilleen. Jos ihan hetken vain lepuuttaisi silmiään.

Peiton alla on lämmin, ja Hermione heilauttaa olkapäätään ollakseen paremmin suojassa. Hannah oli vasta valittanut, kuinka hänen mielestään makuusalissa on niin kuuma nukkua. Hermionen mielestä kiviseinät hohkavat koleutta ja kosteutta, ja hänellä on lähes poikkeuksetta liian kylmä. Kunpa voisikin nukkua jonkun vieressä, saada lämpöä vaikka Hannahilta, jolla sitä tuntuu olevan liiaksi.

Hermione huokaisee ja antaa mielikuvan elää suljettujen silmäluomiensa sisällä. Kuinka mukava olisikaan, jos joku kietoisi kätensä hänen ympärilleen, painuisi häneen kiinni, pujottaisi jalkansa hänen reisiensä väliin – jos Hannah tekisi niin. Hermione liikahtaa hieman, löytää mukavamman asennon, kädet pujahtavat vartalon alle, ilmaa karkaa hitaasti ja hiljaisena huokauksena hänen huuliensa välistä.

Kuinka Hannah pyyhkäisisi hänen tuuheat hiuksensa tieltään, asettaisi huulensa hänen niskaansa, suutelisi korvan takaa, hiusrajaa, hartiaa.. Kuinka tämän kädet kulkisivat pitkin hänen kylkiään peiton alla, herkät sormenpäät kevyesti hänen reisiään kartoittaen. Kuinka kosketuksen aiheuttamat väristykset eivät loisi lainkaan kylmää tunnetta, vaan olisi niin lämmin, Hannah niin lähellä. Kuinka tämän kämmenet kaareutuisivat hänen rintojensa ympärille, sormet hieroisivat nännejä juuri sopivasti, ei liian hiljaa, ei liian voimakkaasti..

Ja kuinka Hermione kääntyisi, kohottautuisi, kulkisi alemmas, yhä alemmas katse kiinni Hannahin himosta laajentuneissa pupilleissa. Kuinka Hermione tarttuisi tämän reisiin, raottaisi niitä, painuisi lähemmäs katse yhä tiukasti Hannahin ruskeissa silmissä, kunnes –

Hermionen silmät rävähtävät auki, ja hän tuijottaa punaisen verhokankaan poimuilla leikkiviä valoja ja varjoja kiivaasti huohottaen. Hän vetää kätensä altaan, ristii ne taas päänsä alle ja yrittää tasata hengitystään, olla pitämättä liian kovaa ääntä. Hermione räpyttelee silmiään sydämen hakatessa kipeästi patjaa vasten. Ei tällaista ajatella ystävästä! Hän meni aivan, aivan liian pitkälle.

Päätään hitaasti pudistaen, epämiellyttäväksi muuttuneet ajatukset karkottaakseen Hermione kohottautuu taas kyynärpäidensä varaan. Hän avaa kirjansa merkin kohdalta ja yrittää keskittää edelleen omilla poluillaan villisti laukkaavat ajatuksensa Numerologian syventävään teoriaan. Yllättävän virkistyneenä.

[sieerra]

Paljon kiitoksia kommentistasi, Tuhkatriinu, ja paljon kiitoksia myös hänelle joka tämän kampanjaan laittoi! Itsekään en ole liiemmin Hermione/Hannahiin törmännyt, mukava kuulla että paritus vei mennessään! Ja erityisen mukavaa on myös kuulla, että tunnelma upottaa ja että teksti saa havahtumaan Hermionen tavoin

Tämä -pronomini taitaa olla jonkinsortin helmasyntini, luulisin että sitä oli tässä ficissä alunperin enemmänkin, joudun (lähes) aina muokkausvaiheessa poistamaan sitä reilusti, kun sitä tekstiin tajunnanvirran mukana paljolti tunkeutuu. Noita lauseita maistellessani tulin kyllä kanssasi samalle kannalle, tyylillisesti ehdotuksesi sopivat minunkin mielestäni tähän ficciin paremmin, kiitos niistä! Ja kiitokset kommentoimisesta myös, vielä kerran

[Kuurankukka]

Taisin luvata kommentoida tätä joten tässä sitä ollaan. Tykkään tästä ficistä siis edelleen ja parituskin on siinä mielessä kiva ja mielenkiintoinen, etten ollut edes ajatellut sitä ennen ficcisi lukemista. Eniten pidin tässä ehdottomasti tunnelmasta, kuten edellinenkin kommentoija sanoi, se eteni juuri sopivalla nopeudella. Ehkä hiukan unenomaisestikin, mikä oli varmasti tarkoitus: toisaalta tässä oli pientä latautuneisuutta, sähköisyyttä tai mitä lie, mutta myös jotain herkkää ja nättiä. Kaikki etenee juuri sopivasti omalla tavallaan, hetki on lyhyt mutta jotenkin lämmin, ja samalla hyvin realistinen. Tietenkin myös Hermionessa on monet puolensa, ja pidin kovasti siitä miten toit niitä esille. Tai siis, ettei se olekaan aina viaton kiltti koulutyttö, haha Oikein kivanlaista, hitusen vaaleanpunaista fantasiointia, mukava lukea myös tällaista välillä.

Päätään hitaasti pudistaen, epämiellyttäväksi muuttuneet ajatukset karkottaakseen Hermione kohottautuu taas kyynärpäidensä varaan. Hän avaa kirjansa merkin kohdalta ja yrittää keskittää edelleen omilla poluillaan villisti laukkaavat ajatuksensa Numerologian syventävään teoriaan. Yllättävän virkistyneenä.

Ainoa mistä tekee mieli nillittää, on tuo lopetus. Taisin tosin mainita siitä jo mesessä, mutta silti. Unenomainen, osittainen hekumallinen tunnelma tasaantuu kun Hermione avaa koulukirjansa ja yrittää keskittyä niihin, ja on siinä samassa taas selvästi pirteämmällä tuulella. Tuo pirteys ja samalla lopetus tulee ehkä hitusen liian ns. puun takaa, ehkä se jäi vähän nakertamaan. Mutta muuten oikein kiva pätkä johon oli helppo palata uudelleen näin vähän myöhemmin. Kiitos paljon

[sieerra]

Eikös fantasiointi nimenomaan ole hitusen vaaleanpunaista aina, onhan se fantasiointia Toisaalta riippuu kyllä ihan mistä fantasioi, ehkä otankin sanani takaisin! Kiva kuulla että ficci etenee mielestäsi sopivalla tahdilla, ja unenomaisuus oli tarkoituksena saavuttaa, onhan Hermione unen ja valveen rajamailla, ainakin alussa.

Joo, sä nillitit mesessä siitä lopusta jo, ja mä kyllä kuuntelin sua silloin ja muokkailin sitä. Hidastin ainakin, pehmensin. Mutta ideaa en lähtenyt kokonaan muuttamaan, mä näen sen niin, että kun Hermione pääsi tarpeeksi pitkälle fantasiassaan, ei unesta ollut enää tietoakaan. Koulukirjoihin keskittyminen taas on lopussa vaikeaa, koska ajatukset mielellään jatkaisivat vielä Hannahin parissa Mukavaa että palasit vielä uudemman kerran, ja hurjasti kiitoksia kommentistasi, piristit päivääni tuolloin paljon! <3