Title: Ole sinä hirviö, niin minä olen kaunotar
Author: Mortti
Raiting: K-11
Genre: Romance, fluffy, one-shot
Disclaimer: J.K Rowling omistaa Potter-maailman, sen hahmoineen ja paikkoineen. Taloudellista hyötyä en saa kirjoittamisesta.
Summary: Kenenkään ei pitäisi suudella tai koskettaa minunlaisiani, ei kenenkään.
A/N: Inspis tuli ystävänpäivä suklaata mussutellessa. Olin jo hieman suunnitellut kirjoittavani ystävänpäiväksi jonkun Romance ficin, ja olen tosiaan alkanut pitämään Remus/Tonks parituksesta, joten tälläinen tästä syntyi.
Ja lukijat, ystävänpäivän kunniaksi, kommentoikaa.
Ole sinä hirviö, niin minä olen kaunotar
Jälleen kerran annoin tuon ruusuilta tuoksuvan, violettihiuksisen tytön, upottaa huulensa omilleni. Hiljaa tunnustelin hänen huuliensa pehmeyttä, vaikka tiesin sen olevan väärin. Kenenkään ei pitäisi suudella tai koskettaa minunlaisiani, ei kenenkään.
Hellien suudelmien välistä kuiskasin katkerasti:
“ Tämä on väärin “
Tunsin kuinka tyttö irtautui minusta ja avasin silmäni. Vain vaivoin estin huokauksen karkaamisen huuliltani, katsellessani kaunista Tonksia, jonka silmät sillä hetkellä viestittivät ärtymyksestä ja kyllästyneisyydestä.
“ Remus “, hän sanoi, “ tässä ei ole mitään väärää, ja sinä tiedät sen! Minä en välitä siitä, että sinä olet
-”
“ Hirviö “, mutisin Tonksin vastauksen päälle. Olin varma siitä, että hän aikoi väittää etten ole hirviö, mutta sen sijaan huomasin kuinka hänen suupielensä jännittyivät pieneen hymyyn.
“ Hyvä on “, hän sanoi ja kosketti minun kaulaani hellästi. “ Ole sinä vain hirviö, Remus, niin minä olen sitten kaunotar “,
“ Tämä ei ole leikinasia “, parahdin ja koitin olla välittämättä hänen kutittelevista sormista
niskallani. “ Olen vaarallinen, ja sinun pitää ymmärtää se. Ihmisten ei pitäisi koskaan rak… ihastua vaarallisiin otuksiin! “
“ Miksi ei? “, Tonks kysyi taas kärsimättömänä. “ Kaikissa rakkaustarinoissahan naiset rakastuvat vampyyreihin… tai jättiläisiin! “
Keskustelun vakavuudesta huolimatta tyrskähdin ja kysyin huvittuneena:
“ Jättiläisiin? “
Tonks pyyhkäisi keskustelusta poikenneen aiheen kädellään pois ja painautui vasten kehoani, vastentahtoisesti kiedoin käteni hänen ympärilleen, sillä minulla ei ollut tarpeeksi itsehillintää vastustaakseni kiusausta. Tonks hymyili nyt hellemmin ja kuiskasi pehmeästi korvaani:
“ Minä rakastan sinua, Remus Lupin “
Sanojensa painoksi, tyttö painoi pehmeät huulensa jälleen omilleni, eikä antanut minulle mahdollisuutta väittää enää vastaan, enkä olisi siihen pystynytkään. Suutelin hänen pehmeitä huuliaan, ja annoin käsieni lipua pitkin hänen naisellista vartaloaan, muistellen viime viikkoja.
Olimme viimeiset viikot kiertäneet toisiamme, kuin kissa kuumaa puuroa. Olimme luoneet toisiimme vaativia katseita, ja antaneet käsiemme pidellä toisiaan kauemmin kuin sallittua olisi. Yritin tietysti välttää noita tilanteita, mutta aina hänen sievä hymynsä sai minut virnistelemään typerästi.
Kerran olimme joutuneet yhdessä kuolonsyöjien väijytykseen, olimme katselleet toisiamme, ja ensikerran suudelleet sinä yönä. Sen jälkeen olin vältellyt Tonksia taitoni mukaisesti, mutta aina ihmeellisesti hän löysi minut, niin kuin tänäänkin.
Kiedoin käteni vahvemmin tytön ympärille ja annoin suudelman jatkua, ja toivoin hetken kestävän edes hieman pidempään. Huokaisin pettymyksestä, Tonksin irrottautuessa minusta. Hänen silmänsä tuikkivat minua katsellessaan ja sievät huulet olivat kauniisti erillään. Katselin häntä hetken, kunnes sanoin jotain, minkä olin jo ennen suudelman alkua halunnut sanoa:
“ Minä rakastan sinua… kaunotar “
Tonks hymyili suloisesti ja halatessaan minua hän kuiskasi:
“ Minäkin sinua, hirviö “
