Kärsimättömistä tylsimyksistä (K-11, Sirius/Remus)

[Vanilje]

Nimi: Kärsimättömistä tylsimyksistä
Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: K-11
Genre: romance, draama, söpöily
Paritus: Sirius/Remus
Haasteet: Kerää kaikki hahmot (Remus Lupin), Genrehaaste vol. 2 (slash), Slash10 vol. 2, Ficlet300 (014. Dramaattinen)
Vastuuvapaus: Rowling omistaa hahmot, minä vaan lainaan niitä tuotoksiini. En saa raapustuksistani rahallista korvausta.

A/N: Ensinnäkin kiitokset foxtrotille läpi lukaisemisesta. Kysyin eilen ircissä kirjoitettavaa kun pää löi tyhjää, ja minulta pyydettiin S/R-söpöstelyä. Tässä on lopputulos, tää on tosiaan vaan tämmönen pieni tajunnanvirtaraapustelu, mutta nehän ne parhaita on, eikös vaan? Tämä menee Keijulle, toivottavasti tykkäät. ♥



”Kuutamo hei, etkö nyt ihan oikeasti voisi jo lopettaa sitä lukemista? Olet lukenut huomiseen kokeeseen jo tarpeeksi, ja sitä paitsi minulla on tylsää.”

Sirius keikkuu kärsimättömänä rohkelikkojen oleskeluhuoneen sohvan käsinojalla ja tuijottaa närkästyneenä Remusta, joka tuntuu suovan jakamattoman huomionsa taikajuomien kirjalle. Takassa tuli räiskyy hiljakseen säesten kirjan kuivien sivujen kahinaa. Oleskeluhuone on jo tyhjentynyt muista oppilaista, kaikki ovat menneet kai nukkumaan. Kaikki paitsi Sirius ja Remus.

”Odota nyt, luen vain tämän kappaleen loppuun ensin.”

Mustahiuksinen pyöräyttää silmiään dramaattisesti ja huokaisee, Remus on ilmiselvästi toivoton tapaus. Hetken hän naputtelee sormillaan pehmeää sohvakangasta ja piirtelee siihen kuvioita tutkien mihin suuntiin langat kenties kankaassa kulkevat, kunnes kärsimättömyys ottaa hänestä vallan. Sirius nousee sohvalta, loihtii kasvoilleen sen tietyn ilkikurisen ilmeen ja kävelee nojatuolin luo jossa Remus istuu.

Päättäväisesti hän tarttuu kirjaan sulkien sen. Sitten Sirius virnistää, ottaa askeleen lähemmäs ja asettuu hajareisin istumaan toisen syliin. Sirius tuijottaa suoraan Remuksen kummastuneisiin silmiin ja tokaisee itsevarmasti: ”Olet ihan tylsimys. Minä sanon että lukeminen riittää nyt.”

Sen sanottuaan Sirius kumartuu lähemmäs ja kiertää kätensä Remuksen niskan taakse. Ei ehdi kulua sekuntiakaan, kun mustahiuksisen huulet painautuvat hiekanruskeahiuksisen omia vasten. Suudelma on kokeileva, tutkiva, vaikka epävarmuutta ei olekaan. Remuksen huulet maistuvat kaikilta niiltä menetetyiltä tunneilta ja villeiltä talvi-illoilta. Sirius uskoo pitävänsä siitä. Leikkisästi hän tarttuu hampaillaan toisen alahuuleen ja näykkäisee varovasti.

Takassa liekit lepattavat yhä, kuitenkin pikku hiljaa hiillokseksi hiipuen. Ikkunan takana tuuli vinkuu ikkunanpielissä, mutta heistä kumpikaan ei kuule sitä. He ovat täysin omassa maailmassaan, eikä sillä hetkellä muuta tarvitsekaan.

Hetken kuluttua Remus vetäytyy hieman kauemmas. Pian Sirius tuntee toisen hengityksen kaulallaan, ja se saa ihon kihelmöimään. Hitaasti toinen siirtyy ylemmäs, kunnes hampaat tarttuvat korvanlehteen. Se saa Siriuksen koko kehon värähtämään. Kutkuttavia aaltoja kulkee päästä varpaisiin ja takaisinkin. Ruskeahiuksinen tarttuu käsillään toisen kaapuun, nousee ylös tuolista ja työntää tämän selkä seinää vasten painautuen itsekin tiiviisti toiseen kiinni. Huulet löytävät jälleen tiensä toisten luo, Sirius tuntee sykkeen kohoavan. Remus naurahtaa ja irrottautuu toisesta vain hetkeksi palatakseen takaisin toisen lähelle. Sen pienen hetken aikana Sirius ehtii lukea toisen silmistä kaiken tarpeellisen.

Minä sinulle kuule vielä tylsimykset näytän.

[Aapo]

Lils haastoi mut lukemaan tämän, joten sen teinkin, enkä kadu!

Tämä oli oikein tosi ihana shotti, Remus/Sirius on ihanaihana paritus, ja yksi mun henkilökohtaisista suosikeista H/D:n jälkeen. Tykkään vieläpä lukea kaikenlaista fluffyromancesöpöilyä ja tajunnanvirtaa, joten tämä ficinpätkä oli siis oikea ihanuus!

Olit saanut napattua Remuksen hahmona hyvin ja Siriuksen (jos mahdollista) vielä paremmin. Molempien luonteet tulivat hyvin esiin ja tykkäsin tuosta Siriusmaisesta "mulla on tylsää, tehdään jotain jännää" asenteesta. Kaksikko oli tässä ficissä kerrassaan valloittava, ja löytyihän sieltä Remuksen kirjapinonkin takaa oikein ihana romantikko. Nää kaks vaan on parhaimmillaan silloin, kun ne on hukannut Jamesin jonnekin. En tiedä, James ei vaan sovi kuvaan mun mielestä.

Yhtäkää virhettä ei osunut silmään, ja muutenkin fic oli miellyttävää lukea (ja mielyttävää myös kommentoida). Tarina ei töksähdellyt missään vaiheessa, vaan se eteni tasaisesti ja sillälailla... Soljuvasti. Preesens- aikamuoto tuntui sopivan tähän todella hyvin. Yksi harvoista hyvistä preesens-ficeistä, joita olen lukenut. Usein preesenssillä on helppo saada aikaan tökkivää tekstiä, tämä ei sitä ollut missään tapauksessa. Luin tämän muutamaankin kertaan, niin mukava se oli. Pidin myös noista pienistä, vähän merkityksettömistä kuvauksista, jotka toivat ilmettä ficciin hyvin, esimerkiksi:

Hetken hän naputtelee sormillaan pehmeää sohvakangasta ja piirtelee siihen kuvioita tutkien mihin suuntiin langat kenties kankaassa kulkevat

me likey.

Ei kai mulla tätä ole muuta sanottavaa kun että noh, kiitos tästä ihanasta, lämmitti

~annicamaria

ps.

Minä sinulle kuule vielä tylsimykset näytän.

<3

[Swizzy]

S/R, kelmislash, mulla näyttää olevan siihen yhtä paha riippuvuus kuin Frediin. Eli sain tosiaankin hakea aika kaukaa ennen kuin löysin sitä, sivun alimmainen.

Sirius oli juuri ihanan kärsimätön itsensä, Remuskin oli IC. Oleskeluhuoneessako tuo tapahtui? Mahtoikohan siellä olla ihmisiä silloin? Siitä ei kerrottu, joten se jäi mukavasti lukijan mielikuvituksen varaan. Kuvailu oli hienoa, tykkäsin siitäkin. Juuri noin olisin voinut kuvitella tapahtuvan (mikäli S/R olisi canonia, sniif). Tykkään juuri K-13 ficeistä, en tiedä miksi, ehkä niissä ei ole liian rajua muttei myöskään liian (mikäsesananyton) epärajua.

Sirius/Remus ♥

Swizzy

[Vanilje]

annicamaria, oi paljon kiitoksia nätistä kommentistasi, se lämmitti mieltä todella! Kirjoittajana on aina tosi ihana kuulla että on onnistunut. Olen tosi otettu kaikista noista sanoista, ihanaa kuulla että olet pitänyt tästä noinkin paljon. Se on totta että Sirius on vähän kärsimättömämpi, ja Remus puolestaan lukee mielellään. Toisaalta myös näen Remuksessa sen hiemasen villimmänkin puolen, joka ei vaan niin usein ole pinnassa, ja halusin tuoda sen esiin. Kiva kuulla että se onnistui. Ja oon samaa mieltä mitä Jamesiin tulee, jotenkin tämä kaksi toimii parhaiten juuri kahdestaan. Niin ja kiva kuulla myös että preesens aikamuotona toimi! Jotenkin olen viime aikoina kirjoittanut enemmän preesensissä, en tiedä mistä moinen. Ehkä se vaan tuntuu jotenkin niin omalta. Kiva kuulla että se toimii. Öäh apua, mitähän tässä enää osaa sanoa noin tyhjentävän kommentin jälkeen. Kiitos vielä! ♥

Swizzy, kiitos erittäin paljon sinullekin! Tosi kiva kuulla että olin onnistunut pitämään hahmot omina itseinään, koska liian OoC hahmot eivät ainakaan minuun niin iske. Jotenkin varsinkin Sirius ja Remus täydentävät toisiaan juuri kivasti kun ovat IC. Ja tosiaan tämä tapahtui oleskeluhuoneessa, mutta olin tuolla yhdessä lauseessa kylläkin maininnut sen jo tyhjentyneen muista oppilaista. Eli tämä taitaa sijoittua aika myöhälle iltaan, kun Remus haluaa vielä viimeiset minuutit päntätä ennen nukkumaanmenoa. Mutta hei, todella ihanaa kuulla että pidit, kommenttisi piristi ehdottomasti! ♥

[Tonks]

Ihana <3

En huomannu kirjotusvirheitä, ja juoni oli kiva, ei yhtään sekava Teksti oli helppoa ja mukavaa luettavaa, ei tönkköä

[Antelope]

Heeei, koska osallistuin Kommentti365:teen viisi päivää myöhässä, niin päätin ottaa heti nämä viisi, tai no kuusi tässä vaiheessa, kiinni heti tässä alussa ja päätin heti, että tahdon ehdottomasti lukea sinulta jotain. Olen uskollinen piilolukijasi ja kaikki tekstisi on tosi hienoja ja kauniita, eikä tämä pettänyt odotuksiani. ^^ Siitä on hetki aikaa, kun olen lukenut jotain näin söpöä ja ihanaa OTP:stäni ja nyt olen hymyilen ja hihittelen täällä kuin mikäkin...

Eli siis asiaan, olipa pitkät alkujaaritelmat, tämä oli ihana. Ja ihan järjettömän suloinen. Kuten jo sanoin, Sirius/Remus on OTP:ni, mutta siitä on liian kauan, kun olen lukenut niistä tälläistä kunnon söpöilyä täynnä kärsimätöntä Siriusta ja lukutoukka-Remusta ja täytyy kyllä sanoa, että olen kaivannut niitä ihan järjettömästi. Tämä oli hyvällä tavalla kliseinen, koska lukutoukka-Remus ja huomiota hakeva Sirius nyt on S/R:n kestopiirteitä, mutta sitähän minä hainkin. Kliseyttä. S/R:ssä tälläiset kliseet on vaan parhautta, niin se on. : D

Tajunnanvirrat ovat juuri niitä parhaita, koska teksti ei ole pakotettu ulos vaan se tulee ihan luonnostaan ja kädet toimivat aivojen puolesta. Ja tämä oli kyllä tosi ihana tajunnanvirta; hahmot tulivat esille hyvin, teksti oli todella sujuvaa, yksinkertaista (ei mitään häiritsevän pitkiä lauserakenteita, jotka joutuu lukemaan 503 kertaa ennen kuin ne ymmärtää : D), mutta silti eloisaa ja virheitäkään ei ollut! En ensin tajunnut, että tämä oli preesensissä ennen kuin luin annicamarian kommentin. Vannon imperfektin nimeen, mutta tässä preesens toimi niin hyvin, etten edes huomannut sitä!

Minä sinulle kuule vielä tylsimykset näytän.

No uuuuh, miksei tämä ollut porno? : (

Kiitos siis tästä ihan valtavasti, todella ihana tämä oli ja nyt tulin tosi hyvälle mielelle. Kiitos. :3


Antelope

[Lils]

Ei tasan huvita lukea minunkaan mihinkään kokeisiin nyt ja S/R vie aina mennessään (ja sinäkin, pus senkin sooloilijahöhläsiili), joten c'est moi, salut, ja sitä rataa!

Kärsimätön Sirius. ♥ Söpöintä ja huvittavinta ikinä, ja vieläpä sellaisella tavalla että tekee mieli vain sanoa aww! Ja niin taidan sanoakin. ♥ Myöskin tuo "odota, luen tämän kappaleen ensin" oli jotenkin ihana - kuinkahan monta kertaa on itsekin tullut sanottua että ei ei ei vielä, ensin tämä lause kappale sivu luku ei vielä! Pidän kauheasti tällaisista lyhyistä, humoristisista S/R-söpöstelyistä, ne ovat aina tietyntyyppisiä eivätkä ehkä poikkea massasta kiljuen, mutta kirjoittajilleen persoonallisia ja lukijalle aina yhtä viihdyttäviä ja suloisia siltikin! Tekisi mieli vain awwsta ja fanityttöillä loppuilta aina tällaisen jälkeen, varsinkin kun tämä on sinun. ♥

Tämä on jotain hyvin erityyppistä kuin mitä yleensä kirjoitat, mutta sitten taas teksti henki jotain samanlaisuutta kuin sinussa ihan henkilönä oli, joten tuitui! Tämä oli todella lämmin ja todentuntuinen ja ystävällinen, niin kovin pehmeä että oikein hymyilyttää ihan kamalana (ja tiedäthän, millainen tosikko minä yleensä olen ilmeeltäni, joten aivan loistava saavutus). Olen tottunut lukemaan sinulta sellaisia erikoisempia juttuja aina, ja eniten olen tykännyt Reguluksestasi, Lily/Narcissastasi (SE on muuten se, mitä yritin eilen kommentoida uudelleen, voi fail : DD) ja sitten tietty se Harry/Neville. ♥ Mutta tämä oli yhtä lailla kivaa, koska nyt liikutaan kerrankin minulle tutummassa maastossa ja pidin tästä ihan hirmuisesti!

Sori väsymyslaatu mutta tykkääntykkään tästä vieläkin tosi kovasti, katsotaan, jos onnistuisin tarzantopicissa sanomaan jotain järkevämpää. Hiton sunnuntait. : DD Kiitos tästä lukukokemuksesta, sait hymyn huulille ja lämpimän mielen! Muru oot ihana. ♥

[Verinen Paronitar]

Paritus itsessään ei oikein herätä minussa tunteita suuntaan tai toiseen, mutta otsikko oli sen verran hilpeä, että täytyi vilkaista. Tunnelma oli oikein söpöinen, juuri sopivasti sellainen pimeän illlan käpertymisfiiliksiä nostattava, että oli oikein ilo lukea. Preesens-kerronta toimi kauniisti ja kieli soljui eteenpäin sujuvasti ja pehmeästi.

Yleisesti en tykkää siitä, että hahmoihin viitataan hiustenväreillä, joten mielipiteeni on jo valmiiksi varsin puolueellinen, mutta hiekanruskeahiuksinen iski kyllä silmään vähän harmillisesti. Tähän kerrontaratkaisuun on toki jo jossain määrin tottunut, mutta tuo tuntui jo turhan kapulakieliseltä ja suorastaan hankalalta sanalta.

Remuksen huulet maistuvat kaikilta niiltä menetetyiltä tunneilta ja villeiltä talvi-illoilta. Sirius uskoo pitävänsä siitä.

Tämä oli minusta jännä kohta ja jäin tätä lukiessa kovasti maistelemaan. Siis Sirius vain uskoo pitävänsä siitä, muttei ehkä oikeasti täysin pidäkään...? Tämä toi mielestäni kuvioihin mukaan melkoisen annoksen melankoliaa, mikä ei siis ole lainkaan huono asia, mutta varsin yllättävä käänne joka tapaukessa. Menetetyt tunnit kalskahtavat myös minun korvaani/silmääni kovasti katkerilta kaiuilta siitä, mitä elämä vielä tuo tullessaan, vaikka näennäisesti pienempiin arkisiin asioihin viittaakin. 

Mukava pieni välipalateksti, loppulauseesta jäi kivan lämpöinen tunnelma 

[haryu]

Mä oon lukenut ihan liian vähän Remus/Siriusta lähiaikoina.
Awwelistaaa, voiko enää söpömpää olla? IC Remus ja IC Sirius, täydellistä. Sirius on juuri niin ihanan kärsimätön ja Remus se klassinen "yksi luku vielä.."- lukutoukka, parasta!! Mutta kyllä se kirja unohtuu kun tulee tärkeämpääkin tekemistä
Lopetus oli ihana, joskin kyllä toivoin tämän jatkuvan vielä pidemmälle. miten niin vietän liikaa aikaa Tähtitornissa?

-ways