Title: Ystävyys, mutta enemmän
Author: Snapu
Rating: S
Genre: drama, angst, fluff? raapale ja tuplana sama
Characters: useita hahmoja ja parituksia, mm. Harry, Ron, Hermione, Kalkaros, Minerva, Bellatrix, Tonks, Remus...
Disclaimer: JKR omistaa kaiken Potterin, en omi, omista tai saa tuottoa tästä tekstistä.
Summary: Raapaleita siitä, kun ystävyys on vaakalaudalla rakkauden tähden. Tunteita on vaarallista paljastaa itselleen, saati sitten ihastuksensa kohteelle, sille se voi pilata "pelkän" ystävyydenkin. Tyytyäkö siis olemaan hiljaa vai riskeerata kaikki.
A/N: Hyvin syvällistä. Kirjoitin spurttiraapaleet itseänikin kutkuttaneesta aiheesta. Jokaisessa raapaleessa on hahmo, joka on rakastunut ystäväänsä, tuttuunsa, muttei ole sanonut mitään ko henkilölle. Spurttiraapaleet-haasteeseen
@@@@
Sulaa
"Sinähän ihan täriset, Harry!"
Harry oli kiertänyt kätensä paljaan ylävartalonsa suojaksi ja hytisi makuusalin oviaukossa. Ron oli noussut istumaan sängyssään, hänen tukkansa oli sekaisin.
"Kalkaros yllätti meidät, en ehtinyt pukea", Harryn kalisevien hampaiden välistä kuului, kun hän syöksyi vetämään lähimmät kolme paitaa päälleen ja kahdet sukat jalkaansa. Harry sukelsi vuoteeseensa ja kohta hytisevän peiton alta ei näkynyt kuin tupsu mustaa tukkaa.
"No pitikö teidän tavata juuri Tähtitornissa?" Ron puisti päätään, mutta nousi ottaakseen viltin oman sänkynsä päädystä. Hän levitti sen Harryn päälle ja silitti paikoilleen.
"On se jo varmasti hyvin", Harry lopulta sanoi, kun Ron vielä tökki peittoa Harryn alle.
"Ai, okei." Ron peruutti omalle vuoteelleen ja jäi sen reunalle istumaan. Kivinen lattia oli kylmä Ronin paljaiden varpaiden alla.
"Oliko teillä hauskaa", Ron kysyi.
"Ihan", Harry kuului muminana peittokasan alta. "Hsss... Sulan."
"Hyvä", Ron sanoi ja naurahti hajamielisesti, "Vaikka toisen ruumiinlämpö lämmittäisi nopeammin." Hän jäi hymyilemään odottavasti peittokasan suuntaan.
Harry oli hetken hiljaa, veti peittoa pois naamaltaan ja sanoi sitten.
"Niin, noh, Kalkaros juuri vei minulta sen mahdollisuuden."
Ron hymähti, kuin sanoen olevansa samaa mieltä mutta virnisti huomaamattomasti tyytyväisenä. Hän ujuttautui lopulta oman peittonsa alle. Hän katsoi, kuinka Harry hitaasti lakkasi tärisemästä, ja sulki sitten silmänsä.
Kiitos, Kalkaros. Kiitos paljon.
@@@@
Epätoivo
Pesuhuoneesta kuului tömähtelyä ja rikki menevien esineiden helinää. Välistä kuului naisen kireää valitusta ja kirkaisuja, jotka tärisyttivät käytävän lattiaa Rodolfuksen jalkojen alla. Häntä pelotti mennä sisään. Hän ei ollut nähnyt Bellatrixia koskaan niin vihaisena.
Mies huokaisi syvään ja koputti oveen.
"Bella? Oletko -" mutta lauseen keskeytti, minkä Rodolfus pystyi vain olettamaan olevan yhden kokovartalopeileistä räsähdys, sen kaatuessa lattiaan.
"En ole kunnossa!" Bellatrix kirkaisi ja paiskasi taas jotain kirkkaasti rikki helisevää lattiaan. "Se impotentti blondi pahkasika pilasi kaiken!"
"Ei Luciuskaan voinut tietää Killan saapuvan niin nopeasti."
"Pimeyden Lordi tuli sinne! Hänen ei olisi pitänyt, ei olisi tarvinnut, jos se blondi olisi hoitanut työn ketkuilematta, mutta ei! Herran katson-peiliin-vetäessäni-käteen piti saada leuhkia ja esittää, kuinka iso hänellä on!"
"Miksi välität niin paljon, mitä Lucius teki? Kukaan ei voinut tietää, minäkin olin siellä ja en..."
Mutta Belatrix ei kuunnellut enää, hän oli jäänyt tuijottamaan itseään yhdestä rikkinäisisä peileistä.
"Lucius teki niin väärin", Bellatrix puhui rikkonaiselle peilikuvalleen, "Hän teki niin suunnattoman väärin. Hänet kuuluisi tappaa, minä haluaisin tappaa hänet!"
Nainen sihahti katkerana hampaidensa välistä ja painoi päänsä alas.
"Joten miksi en tee sitä."
Rodolfuksen lohduttelu kuului edelleen käytävästä. Bellatrix oli kuitenkin jo rauhoittunut, hän ei enää tuntenut, minkä takia olisi raivoissaan.
Miksi edes välitän?
@@@@
Suklaasammakot
"Minulleko?" Tonks hämmästeli, kun Alastor ojensi pientä vihreää pakettia naista kohti.
"Sinulle", Alastor hymyili. "Se on itse asiassa ensimmäinen syntymäpäivälahja, jonka ostin kenellekään... katsotaas..."
Mies jäi laskeskelemaan mielessään, tosin Tonks oli varma, että taikasilmä oli kiepsahtanut selailemaan miehen vanhojen päiväkirjojen sivuja, kirjaimellisesti.
"Kahdeksaantoista vuoteen. Näin noita kaupassa ja ne toivat heti sinut mieleen."
Tonks repi lahjakääreen auki ja tirskahti nauramaan.
"Suklaasammakot? Toivat minut mieleen?"
"Mystinen ja kaunis, kuin suklaasammakon loikka", Alastor lausui.
"Sinä keksit tuon itse", Tonks naurahti ja tuuppasi miestä olkapäähän.
"Kiitos, Alastor", Tonks sanoi ja työnsi hymyillen yhden sammakon suuhunsa.
Ei, kiitos sinulle, Nymfadora. Hymysi on kauneinta, mitä tiedän.
@@@@
Energia
"Mikä kiire sinulla aina on, Hermione? Rauhoitu! Sinullahan on energiaa vaikka muille jakaa", Harry tuskastui, kun Hermione vatkasi taikalientään ennätysvauhtia.
"Ohjeessa sanotaan hämmennä voimakkaasti."
"Niin, muttei se tarkoita, että pitää yrittää aiheuttaa pyörremyrsky", Harry tuhahti. "Sitä paitsi, joudut kuitenkin taas istumaan lopputunnin paikallasi, kun muut viimeistelevät juomansa. Kalkaros ei päästä sinua aikaisemmin pois kuitenkaan."
"Mmm..." Hermione vastasi hajamielisesti ja vilkaisi luokan eteen. Kalkaros kiersi luokkaa suoltaen suustaan ivoja, etenkin rohkelikoille. Hän saapui Harryn, Ronin ja Hermionen pöytään. Hermione katseli, kun pojat saivat läksytyksen, mutta Hermionen kohdalla Kalkaros vain pysähtyi ja kääntyi hiljaa pois. Tyttö huokaisi turhautuneena.
Huomaisit minut edes kerran!
@@@@
Loma
"No, mitäs herra Lupin aikoo tehdä kesälomalla", olivat Severuksen ensimmäiset sanat kymmeneen minuuttiin, mikä oli kulunut siitä, kun Minerva oli jättänyt mieskollegansa kahden yhteen kevätjuhlapöydistä. Siksi Remus kääntyikin katsomaan Severusta, kuin olisi nähnyt ihmeen.
Severus närkästyi Remuksen mulkaisusta. "Mitä? Eikö näissä juhlissa ole tarkoitus pitää yllä small-talkia", Severus tuhahti vähättelevästi.
"Paino ollen sanoilla 'pitää yllä'", Remus sanoi itsekseen, "Mutta vastauksena kysymykseesi; menen Kalmanhanaukiolle."
"Mustan luo, vai?" Severus kysyi, "Käy sääliksi sinua, en tietäisi pahempaa paikkaa, kuin olla kuuntelemassa sen rakin valitusta elämän kovuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta koko loman ajan, joka ei mielestäni voi koskaan olla liian pitkä."
"Valittava rakki tai ei, hän on minun ystäväni", Remus puolusti melko ponnettomasti ja jatkoi, "Eikä minulla ole muuta paikkaa mihin mennä."
Severus hymähti. "Voisit jäädä tänne."
"Yksin?"
"Mielestäni sekin olisi viisi kertaa mielekkäämpää, kuin viettää koko kesä Mustan luona."
"Sirius on ystäväni..."
"Älä ole naiivi. Jos ajattelet, että olet velvoitettu pitämään hänelle seuraa vain, koska teillä on historiaa keskenänne, olet typerä."
"Tiedätkö, Severus, tämän takia en itse aloittanut small-talkia, taaskaan se ei pysy kevyenä kanssasi", Remus sanoi tekopirteästi ja nousi lähteäkseen.
"Et vain kestä ajatusta, että olen oikeassa, Lupin."
Severus kirosi itseään.
Yksi tavallinen keskustelukin on mahdotonta, miten hän voisi kestää kokonaisen illan kanssani.
@@@@
Vapaus
"Minä oikeasti rakastin Albusta, Pomona. En vain voinut tehdä mitään koska... koska..."
"Koska olitte ystäviä", Pomona jatkoi Minervan sanat loppuun, "Ja jos olisit sanonut jotain, se olisi vaikeuttanut, ellei päättänyt ystävyytenne."
"Niin", Minerva nyökkäsi. Hän pyöritteli tyhjää teekuppia käsissään.
"Vaikka luulin, tiesin, hänen aina tietävän, kuinka tunsin. Hän oli aikamme mahtavin velho, kyllä hän tiesi."
Hiljaisuus täytti rehtorin kanslian. Pomona kahisutti mustan kapunsa helmaa ja pyyhkäisi siihen kyyneleet poskiltaan. Minerva ei nostanut katsettaan sylistään, hän ei halunnut nähdä kaikkea sitä, mitä hänen ympärillään oli. Se vain muistutti häntä. Kaikesta.
"Minun on ikävä häntä", Minerva kuiskasi.
Albus, et tiennytkään, kuinka ikävä.
@@@@
Aika
"Lily, eikö olisi aika lopettaa vahtikierros tähän, ei kukaan liiku käytävillä tähän aikaan", Remus sanoi tuskastuneena.
"Sanotko noin siksi, että sinua väsyttää, vai siksi, että yrität suojella ystäviäsi, jotka hiippailevat jossain täällä", Lily sanoi ja yritti samalla osoittaa sauvallaan valoa kauemmas.
"Kuule, vaikka sinulla ja Jamesilla on jotain sutinaa keskenänne...", Remus sanoi ja hätkähti, kun Lily kääntyi mulkaisemaan häntä uhmakkaasti.
"Minulla ei ole mitään sen imbesillin kanssa!" Lily kiivastui ja tökkäsi Remusta sauvalla rintaan.
"Ai. James sanoi..."
"Potter sanoo mitä lystää, minä en koske tikullakaan siihen vätykseen."
Remuksen kasvot syttyivät rohkaistuneeseen hymyyn.
"Ai. Kai me sitten voimme valvoa vielä hetken."
