Title: Viulistipoika
Author: Eveliina (ex-Morgana)
Beta: -
Genre: slash, one-shot
Rating: K-11
Pairing: James/Regulus
A/N: rojumo sai minut aikanaan innostumaan James/Reguluksesta ja muistan hänen joskus kirjoittaneen sillä parituksella jotain, kyseinen paritus jäi leijumaan mieleeni, sillä tästähän voi saada irti vaikka mitä. Stella-niminen bändi inspiroi minua tähän ja erääseen toiseen one-shottiin, mikä vielä on vasta suunnitteluasteella. Tässä kuitenkin tätä James/Regulusta one-shotin muodossa.
***
James Potter pysäytti polkupyöränsä erään nuhjuisen jästikadun varrelle. Kalmanhanaukio 12, luki osoitekyltissä, jonka maali hilseili ja joka repsotti ikävästi. James avasi narisevan ja huonokuntoisen portin varovasti, aivan kuin se olisi voinut irrota saranoiltaan pelkästä kosketuksesta. Hän pysähtyi hetkeksi tarkastelemaan pihaa. Rutikuiva, hoitamaton nurmikko oli päästetty venähtämään pitkäksi, istutukset olivat kuolleet jo ennen ensimmäisiä kukintoja. Pihakiveys oli lohkeillut ja koko rakennuksen julkisivu näytti sinä kauniina kesäpäivänäkin ankealta. Täällä asui Jamesin paras ystävä.
James koputti oveen toivoen, että kuka tahansa muu kuin rouva Musta tulisi avaamaan. Siriuksen äiti vihasi Jamesia, Remusta ja Peteriä kuin ruttoa, mutta James oli hänen erityinen inhokkinsa. Tunne oli kyllä molemminpuolinen, James ei voinut hyväksyä tapaa, jolla rouva Musta kohteli Siriusta.
Hetken kuluttua ovi avautui raolleen, sen avasi Siriuksen nuorempi veli, Regulus, jota James ei muistanut koskaan nähneensä Kalmanhanaukiolla kuin vilaukselta. Poika oli kaikessa samannäköisyydessään täysin erinäköinen kuin Sirius. Regulus oli kalpea ja hento, hän näytti siltä, kuin tavallista navakampi tuuli olisi voinut pyyhkäistä hänet mennessään. Siriuksen silmät olivat siniset, mutta Reguluksen silmät tuikkivat lähes mustina. Hänelläkin oli pitkät hiukset, piikkisuorat ja yhtä mustat, kuin Siriuksenkin.
"Sirius ei ole kotona", Regulus sanoi hiljaa ovenraosta.
"Ovatko vanhempasi sitten kotona?"
Regulus pudisti päätään.
"Voinko tulla sisälle odottamaan Siriuksen paluuta?"
Regulus ei vastannut, mutta hän siirtyi ovensuusta ja jätti oven auki. James
eleen myöntymiseksi ja hän astui hivenen vaivaantuneena ahtaaseen eteiseen ja oli lähes kompastua peikon jalkaa muistuttavaan sateenvarjotelineeseen. Hän kuuli Reguluksen askeleet yläkerrasta, poika oli ilmeisesti palannut omaan huoneeseensa. James riisui kenkänsä ja meni olohuoneeseen. Kapeille käytäville ripustetut muotokuvat Mustan suvun edesmenneistä jäsenistä kuiskivat keskenään ja mulkoilivat Jamesia epämiellyttävästi tämän kulkiessa ohitse.
Olohuone oli suuri, mutta hämärä. Korkeiden ikkunoiden eteen oli vedetty raskaat samettiverhot, musta flyygeli näytti uhkaavalta, haarniskat tuntuivat huojuvan itsekseen ja ilmassa leijui pölyä. James oli kuulevinaan jonkun tai jonkin liikahtavan astiakaapissa. Tunnelma oli viimeisen päälle aavemainen. Hän istui selvästi vanhalle ja arvokkaalle sohvalle odottamaan, minuutit tuntuivat kuluvan tavallista hitaammin kaappikellon tikittäessä vastapäisellä seinällä. Tikitystä lukuunottamatta koko talo oli hiljainen. Yhtäkkiä James oli kuulevinaan musiikkia ylemmästä kerroksesta, ääni voimistui. Se kuulosti kauniilta, suorastaan lumoavalta. Jamesin täytyi saada tietää, mistä tuo musiikki oli lähtöisin. Hän nousi sohvalta ja lähti takaisin eteisaulaan, josta kohosivat portaat yläkertaan. Ne noustuaan James pysähtyi kuuntelemaan. Musiikki voimistui edelleen ja se kuului läheltä. Hän raotti lähimmän huoneen ovea, näky oli koskettava.
Regulus soitti viulua. Verhot oli vedetty ikkunan eteen, poika oli sytyttänyt kynttilöitä valaistakseen nuottivihkonsa. Hän soitti taiturimaisesti, sävelmä oli kaunis, mutta surumielinen. Musta kauluspaita myötäili hänen hallittuja liikkeitään täydellisesti. Poika oli kuin nuori kaisla, jota tuuli kevyesti tuuditti. Regulus soitti tunteella, hyvin kauniisti. Hänen silmänsä olivat kiinni, eikä hän huomannut Jamesia, joka kuunteli ja katseli kuin transsissa. Olipa Regulus kaunis.
"Soitatpa kauniisti", James sanoi lempeästi.
Regulus säikähti Jamesia. Hänen silmänsä revähtivät auki, kaunis melodia katkesi kuin seinään ja viulu oli pudota lattialle nuorukaisen otteesta.
"Anteeksi", James sanoi alentuvasti. "Ei ollut tarkoitus säikäyttää sinua."
"Ei se mitään", Regulus vastasi katsomatta Jamesia. "Ja kiitos."
James ei vastannut, hän jäi ovelle katsomaan, kuinka Regulus sulki viulun ja jousen takaisin koteloon, puhalsi kynttilät sammuksiin ja avasi verhot. Huone oli paljon suurempi, mikä Jamesilla oli kotonaan ja se oli täynnä kalliita ja hienoja huonekaluja. Pojan huone näytti enemmän museolta kuin viisitoistavuotiaan asuintiloilta. Huonetta olisi voinut verrata upouuteen nukkekotiin. James uskaltautui astumaan ovelta sisään huoneeseen, Regulus ei kääntynyt katsomaan häneen päinkään.
"Missä olet oppinut soittamaan noin hyvin?" James kysyi.
"Äiti pakotti minut käymään viulutunneilla viisivuotiaasta asti", Regulus vastasi katse edelleen lattiassa. "Hän palkkasi minulle yksityisopettajan, mutta minä en halunnut soittaa. Osasin alkeet ja vuosia myöhemmin opettelin itse loput."
"Mikset aloita uudelleen tunneilla käymistä?" James kysyi ihmeissään. "Sinusta voisi tulla mestari."
Regulus nosti katseensa vastavahatusta parkettilattiasta, hänen kapeat huulensa kaartuivat vinoon hymyyn, joka taisi olla harvinainen noilla kasvoilla.
"Tuskinpa sentään", hän sanoi hiven tyytyväisyyttä äänessään. "Siihen tarvitaan vuosien kokemus."
"Älä vähättele itseäsi", James kehaisi. "Sinä olet pitkäjänteisempi kuin Sirius, sinulla on mahdollisuuksia mihin tahansa. Millaista musiikkia soitat?"
"Omia sävellyksiäni lähinnä", Regulus totesi ja ojensi nuottivihkoaan Jamesille.
James tarttui vihkoon ja hänen hämmästyksekseen nuottiviivastot, nuotit ja muut merkinnät olivat tosiaan käsin kirjoitettuja. Sävelmillä oli jopa nimet, kirjoitettuna kaunolla sivujen ylälaitoihin. James selasi vihkon läpi nopeasti, hän oli todella vaikuttunut.
"Enhän minä näistä mitään ymmärrä", hän sanoi. "Mutta sinä taidat olla luonnonlahjakkuus."
Reguluksen huulet kaartuivat jälleen hymyyn, aidompaan kuin edellinen. Hänen silmänsäkin näyttivät tuikkivan hymyn mukana. James tunsi salaa mielessään tyytyväisyyttä siitä, että oli saanut Reguluksen hymyilemään todella. Poika istui vuoteelleen, joka oli tavallista yhden hengen sänkyä isompi. James uskoi, ettei poika pistäisi pahakseen, jos hän istuisi tämän viereen. James istui ja oli varma siitä, että Regulus katseli häntä, mutta James ei viitsinyt kääntää katsettaan häneen. Reguluksen katse poltti hänen poskeaan. Hän ei aikonut kääntyä, mutta kääntyi kuitenkin. Regulus oli juuri kääntämässä katsettaan pois, mutta kuin hetken mielijohteesta, James tarttui hänen leukaansa. Regulus värisi hänen kosketuksessaan. Ensimmäistä kertaa heidän katseensa kohtasivat. Reguluksen tummat silmät olivat lasittuneet, Jamesin ruskeat tuijottivat niitä lamaantuneina. Hän kuljetti sormiaan pitkin nuoremman pojan kasvonpiirteitä, korkeita poskipäitä ja terävää leukaa.
James suuteli Regulusta. Hän painoi rohtuneet huulensa nuoremman hoidetuille ja kokeili, josko tämä antaisi tilaa hänen kielelleen. Regulus värisi edelleen, mutta ei vetäytynyt Jamesin kosketuksesta. Jamesin kieli löysi tiensä syvemmälle Reguluksen suuhun, tämä sulki silmänsä. James pystyi kuvittelemaan Reguluksen viulumusiikkia taustalle.
"Saanko avata paitasi napit?"
Regulus nyökkäsi aavistuksen verran, lähes huomaamattomasti. James ryhtyi napittamaan pojan mustaa kauluspaitaa auki, kankaan alta paljastui virheetöntä, lähes maidonvalkeaa ihoa. James arveli, että Reguluksen iho olisi voinut hohtaa pimeässä fosforin tavoin. Kun viimeinenkin nappi oli avattu, James antoi vaatteen valua nuoremman pojan yltä. Hän jäi tuijottamaan Reguluksen kuvankaunista ylävartaloa.
"Riisuisitko sinä paitasi, jos minä pyytäisin?" Regulus kysyi ujosti, hänen poskilleen oli ilmestynyt kaksi punertavaa läikkää.
"Riisuisin."
James katsoi Regulusta kulmainsa alta, tämä nyökkäsi. Hän riisui valkoisen t-paitansa ja pudotti sen lattialle Reguluksen vuoteen viereen. Jamesin iho ei ollut aivan niin virheetön kuin Reguluksen ja hän oli myös ruskettunut ja lihaksikkaampi, mutta Regulus katsoi häntä ihailevasti. Enempiä lupia kyselemättä James painoi nuoremman pojan alleen makaamaan. He olivat niin lähekkäin, että James saattoi kuulla nuoremman tihentyvän hengityksen.
"Milloin Sirius tulee?"
"Hän sanoi, että tulee myöhään."
"Hyvä."
James tavoitteli toisella kädellään Reguluksen vyönsolkea, hän avasi sen, samettihousujen napin ja vetoketjun. Regulus inahti hiljaa hänen allaan, mutta ei estänyt Jamesia.
"Sano vain", James kuiskasi. "Jos et haluakaan."
"Älä lopeta."
James katsoi Regulusta merkitsevästi silmiin, otti silmälasinsa pois ja asetti ne Reguluksen yöpöydälle. Tämä antoi Jamesin riisua housunsa, James antoi niiden pudota lattialle, kuten omiensakin hetken kuluttua. Regulus näytti lähes alastomana niin pieneltä ja turvattomalta, että Jamesin teki mieli vain sulkea hänet syliinsä ja keinuttaa häntä siinä maailman loppuun asti. Juuri, kun hän oli painanut huulensa uudelleen Reguluksen huulille, kuului alakerrasta merkitsevä oven kolahdus.
Sirius.
"Regulus!" Sirius rähjäsi alakerrasta. "Tule käymään täällä!"
Regulus ei vastannut, hän katsoi hädissään Jamesia. He molemmat olivat Reguluksen sängyllä lähes alasti ja äänistä päätellen Sirius oli lähtenyt kapuamaan portaita ylös. James nosti sormen huulilleen ja vinkkasi Reguluksen nopeasti ylös, pukeutumaan. James kiskoi farkkuja jalkaansa kuin viimeistä päivää samaan aikaan, kun Regulus napitti kauluspaitansa nappeja sormet täristen. Juuri, kun viimeinenkin vyönsolki napsahti kiinni, Sirius astui koputtamatta huoneeseen.
"James!" hän huudahti yllättyneenä. "Odotin sinua vasta huomenna, mitä sinä täällä nyt jo teet?"
"Ajattelin, krhm", James aloitti. "Tulla moikkaamaan sinua, mutta et ollutkaan kotona."
"No", Sirius tokaisi ja mulkaisi veljeään. "Löysitpä huonoa seuraa. Tule, lähdetään käymään kaupungilla. Remus lähetti eilen pöllön, hänkin on tulossa."
"Entä Peter?"
"Äitinsä ei päästä", Sirius vastasi. "Mennään jo, niin ei tarvitse katsella tuota."
Sirius lähes kiskoi Jamesin mukanaan ulos huoneesta, James vilkaisi kaihoisasti Regulukseen, joka jäi kuin lamaantuneena istumaan vuoteelleen. Sirius läimäytti oven kiinni. Alakerrassa, juuri kun he olivat astumassa ovesta ulos, kuuli James yläkerrasta surumielisen sävelmän alkusoinnut.
