Nimi: Mustetta sivuilla
Kirjoittaja: Ali
Genre: AU, Femme, Drama
Ikäraja: k-11
Paritus: Marietta/Susan
Summary: Marietta istuu yksin kahvilassa ja kirjoittaa muistoja elämänsä varrelta ylös. Mitä hän kirjoittaa?
Vastuunvapaus:Rowlingin hahmot ja kunnia hänelle heistä. Minä vain muovasin osan savesta leikkeihini.
A/N: En osannut tätä oikein raapaleeksi tai tuplaraapaleeksi mitoittaa, joten teen nyt sitten jatkoficcin jota varmasti työstän hartaudella seuraavat kaksikymmentä vuotta. Riippuen aivan mielentilastani. En tule kirjoittamaan tekstejä päiväkirjamuodossa, vaan aivan tyypillisesti kolmannessa persoonassa, vaikka kyse onkin periaatteessa musiteluista. Tämä myös osallistuu
Aina eka kerta III -haasteeseen ja
Paritusgeneraattorihaasteeseen.
KahvilaKahvipavut rapisevat jauhettaessa. Kuppeja osuu pöytään kolahtaen ja vasta jauhettu ja paahdettu kahvi tuoksuu huumaavana luoden kontrastia ulkona ulisevalle tuulelle ja kylmälle lumelle. Pieni kahvio on idyllinen ja lämmin, seinät paneloitu puulla ja omenakoreja nolailee seinää vasten somisteena. Kulmapöydässä aivan ikkunoiden lähellä kynä viuhtoo hullun lailla, osuu pöytään toisessa päässä ja välttelee osumista toisessa. Marietta ei kykene keskittymään vaan heiluttelee kynää sormiensa välissä varmastikin häiriten useaa ihmistä kahvilassa. Mutta sitä hän tekee siitä huolimatta, aivan omissa ajatuksissaan. Marietta huokaa kevyesti ja kääntää katseensa edessään olevaan latteen laskien kynän hetkeksi käsistään. Hän sipaisee värittömäksi muuttuneen hiussuortuvan korvan taakse ja nostaa keraamisen mukin huulilleen. Maitokahvin suloinen maku saa hänet ynähtämään hiljaa.
Vilkaistessaan ikkunasta ulos Marietta siemaisee uudelleen lattea. Hiljaa kuten oli opetettu vuosia sitten. Nyt niistä vuosista on vain muistoja jäljellä. Muistoja jotka samalla repivät haavoja auki ja parantavat niitä. Muistoja joihin hän turvautuu yksinäisinä hetkinään ja muistoja joita hän ei haluaisi muistaa laisinkaan. Marietta kääntää katseensa takaisin muistikirjan tyhjille sivuille joita hän oli tänne tullut täyttämään. Kauas kotoa missä mikään ei ollut kuten olisi kuulunut olla. Joinakin päivinä hän todellakin kaipasi Tylypahkan tuomaa turvaa ja lämpöä ja sen oppilaita, jotka kiirehtivät tummissa kaavuissaan tunneille joilta eivät halunneet olla myöhässä kirjat sylissään keskittyen vain omaan matkaansa.
Marietta hymähtää, tarttuu kynään ja kirjoittaa sivun ylälaitaan
13.10. 1995.
