Author: maisamiisa
Title: Haluatko luutasi takaisin?
Pairing: OC/Cormac MacLaggen
Rating: S?
Fandom: HP
Beta: none
Genre: fluffy? het
Disclaimer: En omista Cormacia, Emma omakeksimä hahmo
A/N: Osallistuu Sinun Potterisi!-haasteeseen parituksella minä/Cormac MacLaggen. En kyllä oikeesti tosta jätkästä tykkää, mut se on sellanen ääliö että halusin sitä käyttää ^^ Olkaas muuten tyytyväisiä, hettiä kerrankin, yleensä kirjoitan slashia ^^ (hyhhyh tuo nimi on _niin_ kamala, mutkun en keksi mtn... *rollingeyes*
”Tule hakemaan!” pienikokoinen tyttö kirkuu nauraen. Viiden jaardin päässä seisova poika tuhahtaa.
”Emma, mitä jos vain
antaisit sen?”
”Enpä.”
”Anna se nyt.
Heti.”
”Tule ottamaan!” tyttö kirkaisee ja lähtee juoksemaan smaragdinvihreällä nurmikentällä. Poika pyrähtää juoksuun yrittäen saavuttaa tytön, joka pinkoo kaukana luudanvarsi sääriä hakaten. Tyttö karistaa pojan helposti kannoiltaan. Poika puuskuttaa punaisena väistellessään oppilaita, jotka katselevat hippaleikkiä huvittuneina. Poika työntää vahingossa erään ensiluokkalaisen puuskupuhin nurin ja kumartuu nostamaan tämän pystyyn mutisten anteeksipyyntöjä. Puuskupuh katsoo poikaa kauhun vallassa, punanaamainen, iso rohkelikkopoika oli ensiluokkalaisesta varmasti pelottava.
Poika nostaa katseensa. Emma seisoo parinkymmenen jalan päässä pojasta ja katselee iloisesti hymyillen pintä puuskupuhtyttöä, joka näyttää siltä että haluaisi juosta karkuun. Luudanvarsi lepää tytön vartaloa vasten, kahvassa kimmeltää teksti ”Puhtolakaisu 7”. Poika astelee tytön luo, odottaen tytön pinkaisevan karkuun. Emma kuitenkin odottaa hymy huulillaan lähestyvää poikaa.
”Anna se.” Poika ojentaa vaativasti toista kättään. Emma pudistaa päätään.”
”En anna, Cormac.”
”Nyt, Emma.” Cormacin äänestä paistaa ärsyynnys.
”Sinun pitää ensin...” Emma miettii, kehtaako sanoa sen mitä hän ja Stacey olivat aiemmin suunnitelleet. ”... suudella minua.”
Cormac hätkähtää. ”Suudella... sinua?” Cormacin ääni värähtää. Emman hymy säilyy kasvoilla vaikka hänen tekisi mielensä heittäytyä maahan hakkaamaan nurmikkoa nyrkeillään. Miksi, oi miksi hän oli niin tyhmä?
Emma aikoo sanoa Cormacille vitsailleensa ja ojentaa pojan luuta takaisin. Hän ei kuitenkaan saa suutaan auki ennen kuin Cormac sanoo:
”Okei.” On Emman vuoro hämmästyä. Cormac vilkaisee nopeasti ympärilleen, onko lähistöllä ketään, joka näkisi. Oppilaat ovat kadonneet jo saliin päivälliselle, nurmikenttä on tyttöä ja poikaa lukuunottamatta tyhjä. Cormac vetää syvään henkeä.
Huulet hipaisevat toisiaan nopeasti. Emma mutristaa huuliaan kun Cormac vetäytyy pois.
”Ei se ollut kunnon suudelma.”
”Olipas. Nyt annat luudanvarteni takaisin.”
”En anna.” Emma hymyilee. Cormac pyöräyttää silmiään ja myöntyy lopulta.
”Et ole kauhean huono suutelija”, Emma sanoo suudelman jälkeen ojentaessaan luudanvartta. ”Mutta harjoitusta sinä kyllä kaipaat.”
A/N2: Hui kun tuli lyhyt, tajusin vasta nyt
Mut kommenttia pyydän ^^