Ficin nimi: Piilotettu ystävä
Kirjoittaja: Odo
Genre: draama
Hahmot: Tom Valedro jr. ja Basiliski
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: J. K. Rowling omistaa Harry Potterin maailmoineen ja hahmoineen. Kirjoitan tätä omaksi ilokseni.
A/N: Lemmikit-sarjan toinen osa, Basiliski, jonka Kerään myöskin. Oli hauskaa kirjoittaa Tomin "ihastumista" tähän taikaolentoon. Osallistuu myös Vuosiraapalehtien V.
Lisää lemmikkejä (
Ikärajat: Sallittu):
Hämäkäk,
Hiinokka,
Hedwig ja Posityyhtynen.
Piilotettu ystävä
Hirviön ulkomuoto oli vaikuttava ja Tom Valedro katsoi sitä lumoutuneena. Tietenkin niin, että valtavan käärmeen katse oli suunnattu toisaalle. Hän kiersi paikallaan pysyvää olentoa ja tutki sen teräksisiä suomuja, sen lihaksikasta ruumista, ja ihaili sen valtavaa voimaa. Basiliski oli itse kuolema ja niin vanha, että Tom Valedron oli vaikea hahmottaa sitä. Hän oli löytänyt salaisuuksien kammion, itse Salazar Luihuisen piilopaikan, ja sieltä sen hirviön, joka siellä uskottiin olevan.
Tom tunsi, miten häneenkin virtasi hirviön voima ja hän toivoi, että voisi katsoa sitä silmiin. Keltaisiin silmiin, jotka olivat suljetut hänen pyynnöstään – hän kuitenkin tiesi, että se tietäisi hänen kuolemaansa. Basiliski oli kaunis olento sen kaikessa kauheudessaankin, eikä Tom voinut kieltää nopeaa kiintymistään olentoon, joka oli nyt hänen.
Jos kukaan edes pystyi basiliskia omistamaan. He saattoivat kommunikoida ja niin suuri olento oli täysin hänen vallassaan – kasvatettu aikoinaan siihen, että tottelisi Salazar Luihuisen perillisiä, ja Tomille basiliski oli suurin todiste siitä kenen perillinen hän oli.
Hän ei ollut koskaan tuntenut varsinaisesti yksinäisyyttä, mutta kuiskatessaan olennolle käärmeskielellä, hän tunsi jonkunlaista rauhaa. Sai seuraa vuosisatojen takaa muinaisen olennon kohottaessa valtavaa päätään ja vastatessa hänelle sihisten. Se oli taianomaista ja kosketus tuntui pistelyltä sormenpäissä Tomin silittäessä basiliskin suomuista pintaa.
Basiliskista oli tullut Tomin luotettu ystävä, kumppani.
