Nimi: おさびし山の後ろの横穴 (Luola Yksinäisten vuorten toisella puolen)
Kirjoittaja: Vlad
Fandom: Muumit
Ikäraja: S
Paritus: Nipsu/Muumipeikko
Disclaimer: En omista hahmoja tai maailmaa, ne ovat Tove Janssonin käsialaa. Minä vain leikin hahmoilla.
A/N: Japaninopintoja on takana kolme vuotta ja vähitellen alkaa taidotkin karttua, joten ajattelin, että olisi hyvä aika kokeilla, mihin sitä kielitaito nykyään riittää. Koska olen viime aikoina lukenut vähän liikaa muumikirjoja japaniksi, niin siitä tuli sitten tällekin ficille sopiva fandom. Olen ainakin yrittänyt tavoitella tässä tekstissä vähän samaa sävymaailmaa ja kerrontatapaa kuin lukemissani muumikirjoissa, mutta tuntuu, että se jäi korkeintaan vaatimattomaksi yritykseksi. Yritin kuitenkin parhaani mukaan kirjoittaa luontevaa japania ja oikeasti hyödyntää useampiakin kielioppirakenteita, jotta tämä vastaisi paremmin omaa nykyistä taitotasoani ja samalla tarjoaisi paitsi haastetta myös kertausmahdollisuuksia. Olen myös yrittänyt saada tähän luontevasti onomatopoieettisia ilmauksia, koska olen huomannut, että niitä japanissa aika paljon käytetään. Suomen kieleen tottuneena tosin näiden ilmausten käyttäminen ei suju ihan niin luontevasti kuin ehkä tällaisessa tekstissä pitäisi, joten tämä on parhaimmassakin tapauksessa hyvin onnahtelevaa.
Tämänkin ficin kanssa pätee samat asiat kuin edellistenkin kohdalla. Teksti on tarjolla vain japanilaisilla kirjoitusmerkeillä, kanjeille ei ole furiganaa ja tekstin alta löytyy myös suomennos, joka tässäkin tapauksessa on lähinnä suuntaa antava, vaikka vastaakin japaninkielistä tekstiä ehkä tyyliltäänkin tarkemmin kuin edellisissä teksteissäni. Tämä fic on kirjoitettu osittain japaninkielinen osio ensin ja osittain suomenkielinen osio ensin – eli osa tekstistä on kirjoitettu ensin japaniksi ja käännetty sitten suomeksi, kun taas osa on ensin kirjoitettu suomeksi ja käännetty japaniksi. Sanakirjaa tuli tämänkin kirjoittamisessa käytettyä luvattoman paljon, vaikka sanavarasto onkin laajentunut huomattavasti + muumikirjoja lukiessa tulee opittua aika paljon uutta sanastoa, kun tarvii tarkistella merkityksiä. Kommentteja saa aina antaa, oli sitten kyseessä itse tarina tai japanin kielioppi. Tällä ficillä ei ole sen suurempaa hehkeätä ja nerokasta juonta, tämän funktio on enemmänkin olla kertausta ja itsensä haastamista sekä tapa purkaa mielihaluja japaniksi kirjoittamista kohtaan. Tekstin loppu on myös vähän töks, en osaa lopettaa tätä mitenkään fiksusti + kärsivällisyys loppui kesken (tätä on kirjoitettu yli vuosi, minkä ehkä huomaa myös itse tekstistä
). Parituskin on hivenen tulkinnanvarainen, mutta olkoon...
ある日、小さな動物のスニフは、新しい横穴が見つけたのでした。あの横穴がおさびし山の後ろでありましたので、ムーミントロールと一緒に行きたいでした。スニフはちょっと弱虫でしたので、一人で横穴の中に覗き込みたくないんでした。
スニフは小さい足でムーミン谷の真中の青いムーミン屋敷で走りました。川の上の橋の跨ぎ、ドアに走りました。
「ムーミントロール、ムーミントロール！僕は横穴を見つけたんだ。」と、スニフは大声で叫びました。
「へぇ？そうなんかい？あの横穴はどうかなあ。」と、ムーミントロールは訝りました。
スニフはもじもじで首をスクラッチしました。
「それは秘密なんだ。」
「秘密だの？」と、ムーミントロールは小声で聞きました。「大きい横穴だ？」
「うん。めっちゃ大きいんだ。ちょうやばいんだ。」と、スニフは得々で言いました。「一番大きい横穴だ。」
「あの横穴が見たいんだよ。」と、ムーミントロールは嘆声しました。
スニフは笑いました。
「見せたんだけど、見に行こうかい。あんたの秘密もあり得るんだ。」と、スニフは小声で聞きました。
「もちろん。」と、ムーミントロールは答えました。
ムーミントロールとスニフは一緒に歩いて行きました。
パタパタと足跡を立てて、おさびし山の後ろの横穴に一緒に来ました。
「へぇ、ここは．．．」と、ムーミントロールは小さな声で言いました。
「うん、僕の秘密だ。どう思うかな。」
ムーミントロールは考えました。
「すげえ！」と、ムーミントロールは叫びました。
スニフの耳はピクピクしました。
「本当に？」と、スニフはほっとした聞きました。
「もちろんだぞ！」
スニフは笑ってからムーミントロールをハグしました。
「あんたは僕の大親友だ。」と、スニフは小声で言いました。
ムーミントロールは本当に嬉しかったでした。*
Eräänä päivänä pieni Nipsu-otus oli löytänyt uuden luolan. Koska tuo luola sijaitsi Yksinäisten vuorten toisella puolen, hän halusi mennä yhdessä Muumipeikon kanssa. Nipsu oli varsin helposti säikkyvä olento, joten hän ei uskaltanut kurkistaa luolaan itse.
Nipsu juoksi pienillä jaloillaan laakson keskellä sijaitsevan sinisen muumitalon luokse. Yli joen ylittävän sillan ja suoraan ovelle.
”Muumipeikko, Muumipeikko! Minä olen löytänyt luolan!” Nipsu huusi kovalla äänellä.
”Hm? Niinkö? Millainenkohan se luola mahtaa olla”, Muumipeikko pohdiskeli.
Nipsu rapsutti niskaansa epäröiden.
”Se on salaisuus.”
”Salaisuusko?” Muumipeikko kysyi hiljaisella äänellä. ”Onko se suurikin luola?”
”On, oikein suuri ja hirvittävän upea”, Nipsu ilmoitti ylpeästi. ”Kaikkein suurin.”
”Minä niin haluaisin nähdä sen luolan”, Muumipeikko huokaisi ihaillen.
Nipsu hymyili.
”Tuletko mukaan, jos näytän sinulle? Se voisi olla sinunkin salaisuutesi”, Nipsu kysyi hiljaa.
”Totta kai”, Muumipeikko vastasi.
Muumipeikko ja Nipsu lähtivät yhdessä matkaan.
Askeltensa äänen säestäminä Muumipeikko ja Nipsu saapuivat luolalle Yksinäisten vuorten toisella puolen.
”Hm, täälläkö…” Muumipeikko sanoi hiljaisella äänellä.
”Niin, minun salaisuuteni. Mitä mieltä mahdat olla?”
”Upeaa!” Muumipeikko huudahti.
Nipsun korvat värähtivät.
”Todellako?” Nipsu kysyi yllättyneenä.
”Totta kai!”
Nipsu hymyili ennen kuin halasi Muumipeikkoa.
”Olet minun paras ystäväni”, Nipsu kuiskasi.
Muumipeikko oli loputtoman onnellinen.
