Se on pelkkä risu || Lily, Petunia, S, Draama

[Hinska]

Title: Se on pelkkä risu
Author: Hinska
Beta: jaina
Genre: Draama
Rating: S
Summary: "Erittäin tarpeellinen kapine, mutta joskus vähän hankala"
Disclaimer: Kaikki henkilöt kuuluvat Rowlingille, minä vain leikin
A/N : Pari kuukautta sitten tehty ficci, jonka vasta nytten julkaisen. Lyhyt ja muuta mukavaa. Ensimmäinen julkaisukelvollinen (tai kelvoton) ficcini. Osallistuu Fanfic10 sanalla 07. Syntymä (ja kukaan ei tajua, miksi se on syntymä.. tai ehkä joku  ) sekä Elokuvarepliikki haasteeseen lauseella "Erittäin tarpeellinen kapine, mutta joskus vähän hankala"

Se on pelkkä risu

”Petunia, Petunia, et ikinä arvaa missä minä kävin!” Lily huusi innoissaan Petunialle. Lily löysi Petunian riippumatosta jotain kirjaa lukemassa. Lilyn mielestä kirja näytti hirvittävän mälsältä verrattuna siihen kaikkeen, mitä Lily oli tehnyt tänään.

”Petunia, arvaa missä minä kävin tänään?” Lily hyppi posket innostuksesta punoittaen.

”Ei minua kiinnosta”, Petunia sanoi kirjansa takaa. Oikeasti Petuniaa kiinnosti aivan mielettömästi, missä Lily oli käynyt ja mitä tehnyt ja miksi käynyt siellä, jotta hän voisi kertoa siitä naapurin Emilylle ja toiselle naapurilleen, Amandalle. Hän voisi kertoa siitä Amylle ja rupatella koko illan puhelimessa niin kauan, että Petunian isä ja äiti joutuisivat alentamaan Petunian viikkorahaa. Petunian silmät kiiluivat kirjan takana innostuksesta, eihän hän ollut kuullut koko päivänä juoruja! Hänen täytyisi saada kuulla edes pieni juoru, hänelle alkoi tulla jo vieroitusoireita.

”Vaikket sinä haluakaan tietää sitä, minä kerron sen sinulle kuitenkin! Minä kävin tänään…”
”Poikaystäväsi luona?”
”…Viistokujalla!” Lily ylpeili. Lily oli tiennyt Petunian olevan kateellinen hänelle; Petunia tuijotti Lilya silmät suurina ja ei sanonut sanaakaan. Yleensä Petunia puhui kuin poriseva papupata, eikä kukaan saanut hänen puhuessaan puheenvuoroa.

”Siis… siis.. Viistokujalla? Siellä missä me – tavalliset ihmiset – emme käy?” Petunia sai pitkän hiljaisuuden jälkeen henkäistyä. ”Juuri siellä! Ja minä ostin oman taikasauvan, ihan oman, katso nyt millainen se on!” Lily näytti taikasauvaansa. Petunian mielestä se oli aivan tavallinen risu. Hän saisi samanlaisen metsästä, eikä hänen tarvitsi maksaa siitä maltaita.

”Se myyjä - Ollivanders - sanoi, että taikasauva on erittäin tarpeellinen kapine, mutta joskus vähän hankala. Minä en oikein tajunnut mitä hän sillä tarkoitti. Petunia, luuletko sinä, että Ollivanders tarkoitti sitä, että minun pitää harjoitella ankarasti, jotta taikasauva tottelisi minua?” Lily mietiskeli ääneen. Petuniasta se oli kauhean tylsää kuunneltavaa. Lily vain mietiskeli Ollivanders hörhön sanoja. Eikä hän sanonut sanaakaan juoruista! Voi miksi, miksi juuri hänelle oli pitänyt tulla tuollainen sisko?

”Lily kuule, minusta tuo sinun sauvasi näyttää samanlaiselta kuin muutkin risut. Ehkä se myyjä olikin vain joku huijari”, Petunia sanoi tylsistyneenä ja jatkoi kirjansa lukemista. Lily otti Petunian sanat loukkauksena ja lähti kävelemään sisälle.

”No, jos sinua ei kerran kiinnosta, niin ei sitten. Mutta minullapa olisi ollut oikein mehevä juoru, jota en kerro sinulle!” Lily huusi Petunialle ennen kuin paiskasi oven kiinni ja lähti pois Petunian näköpiiristä.

Voi miksi, miksi juuri Lilyn piti olla tuollainen tiukkapipo, joka ei voinut kertoa juoruja? Petunia tuhahti turhautuneena. Ei vieläkään yhtään juorua!

A/N 2: Eihän tuomio ole niin kova, mitä voisi luulla?

[pihlajanmarja]

Tämä oli hyvä ficci. Ehkä tajusin miksi se oli syntymä, mutta en ole ihan varma. Petunia vaikutti IC:ltä, kyllähän se kirjoissakin aina tiirailee kaikkien naapureiden tekemisiä. Lilykin tuntui omalta itseltään. Jatka vaan kirjoittamista, tämä oli tosi hyvä ensimmäinen fic! En löytänyt kirjoitusvirheitä, ja teksti oli sujuvaa. Jatka samaan malliin.

[Arte]

Hei, kuinka hienoa, olet kirjoittanut jotain! ^^ Silmäni sattuivat nimeesi FF-10 -topsassa.

Petunia! Pohdimme tässä joskus... joskus Piccan kanssa, miksei kukaan ole ottanut Dursleyta satashahmokseen. No, tässä on ainakin osa ongelmasta ratkaistu! Petunia on kovin mielenkiintoinen hahmo, erityisesti samassa tekstissä Lilyn kanssa. Minusta on äärettömän mielenkiintoista lukea heistä kahdesta, DH:ssa kun saatiin vain pieniä suupaloja siskosten touhuista. Toivottavasti siis kirjoitat tytöistä vielä lisääkin.

Kuten pihlajanmarja jo totesikin, minustakin Petunia vaikutti melko IC:ltä. Kovin pinnallinen tyttö, huomaa heti, että ystävät ovat hänelle tärkeitä ja että hän haluaa pitää heistä tiukasti kiinni, ilmeisesti juuri juorujen takia. Minulle jäi aluksi kovin kikatteleva suhde mieleen ystävysten väleistä, mutta nyt kun tekstiä alkaa miettimään ja pohtimaan oikeaa elämää, niin kyllähän ihmiset tykkäävät juoruta muiden ihmisten tekemisistä tuttaviensa kanssa. Itse vain en sellaista harrasta, joten olen aina kovin hämmentynyt, kun muut tekevät sitä.

Lily oli söpö. Tykkään lapsi-Lilysta enemmän kuin nuoresta ja aikuisesta, en jaksa lukea Jamesia herjaavasta teinistä enkä maailman täydellisimmästä äidistäkään. Nämä ovat parhainta antia kyseisestä hahmosta. Hyvin olit saanut jatkettua kirjassa näkynyttä suhdetta, kuinka Lily selvästi välitti isosiskostaan ja halusi ylpeillä kokemuksillaan, juuri tuollaista sisaruus on. Aina on ilmassa hieman kateutta ja sähköisyyttä, erityisesti tuo Lilyn heitto juorusta lopuksi sopi hyvin muottiin.

Aloin nyt miettiä tuota sanaa, että miten se tähän sopii. Saat kertoa itse, mitä ajattelet. Mietin, että liittyykö se siihen, että Lily alkaa tästä kehittyä noidaksi, vai siihen, että Lilyn ja Petunian välille alkaa vähitellen syntyä yhä enemmän katkeruutta, ehkä tästä voisi seurata, että Petunialla ei olisikaan mitään kivaa juoruiltavaa ystäviensä kanssa illalla ja nämä kyllästyisivät häneen. Tästä taas voisi aiheutua lisää kaunaa  Lilya kohtaan, aina on helpompi syyttää jotakuta toista. Jotain tällaista, meneekö edes sinne päin omien ajatustesi kanssa? (: Kiva, kun kerrankin oli tulkinnanvarainen sana ja vielä silleen, että itsekin huomaisin katsoa sitä sanaa ja ajatella sitä!

Tätä oli mukava lueskella ja miettiä, Arte kiittää ja lukaisee mielellään Petunian ja Lilyn lapsuudesta enemmänkin. (Femmeä?<3)

[Sirina Black]

Mielenkiintoinen otsikko sai avaamaan ficin. Enkä kadu pätkääkään. En ole tainnut aikaisemmin lukea kuin yhden ficin jossa Petunia olisi edes jonkinlaisessa kunnon osassa. Ei kuulu ihan niin top10-hahmoihin josta tykkään. Tässä ficissä Petunia oli oma itsensä, hieman kateellinen ja silti todella piikikäs ja ivallinen.

”Ei minua kiinnosta”, Petunia sanoi kirjansa takaa. Oikeasti Petuniaa kiinnosti aivan mielettömästi, missä Lily oli käynyt ja mitä tehnyt ja miksi käynyt siellä, jotta hän voisi kertoa siitä naapurin Emilylle ja toiselle naapurilleen, Amandalle. Hän voisi kertoa siitä Amylle ja rupatella koko illan puhelimessa niin kauan, että Petunian isä ja äiti joutuisivat alentamaan Petunian viikkorahaa. Petunian silmät kiiluivat kirjan takana innostuksesta, eihän hän ollut kuullut koko päivänä juoruja! Hänen täytyisi saada kuulla edes pieni juoru, hänelle alkoi tulla jo vieroitusoireita.

Etenkin tässä kohdassa Petunia on todella IC, esittää ettei kiinnosta tippaakaan, mutta silti odottaa jotain loistavaa juorua jonka pääsisi sitten levittämään eteenpäin.

”No, jos sinua ei kerran kiinnosta, niin ei sitten. Mutta minullapa olisi ollut oikein mehevä juoru, jota en kerro sinulle!” Lily huusi Petunialle ennen kuin paiskasi oven kiinni ja lähti turhautuneena pois.

*reps* Ilkeä Lily, kyllä juorut pitää aina kertoa eteenpäin.

Tykkäsin!


*Sirina kiittää ja kumartaa*

[Surkusiipi]

Tässä ficissä tuli todellakin hyvin esille Petunian kateus Lilyä kohtaan, ja muutenkin siskojen suhde toisiinsa. Molemmat hahmot ovat aika lailla omia itsejään, varsinkin Petunia noiden juorujensa kanssa..

Joo, taisin toistaa aika paljon muita, mutta tulin nyt joka tapauksessa ilmoittamaan lukeneeni ja pitäneeni. ^^

[Hinska]

Mitämitämitä? Mä luulin saaneeni kaikkien herjat niskaan, mutta ei...    Kädet tärisee ihan, ei mua sais näin paljon ylistää!

pihlajanmarja, kiitos!

Arte, heh, arvaa vaan kuka on myös ihmetellyt, miksei kukaan ole kirjoittanut mitään Petuniasta! Petunian nuoruus ja lapsuus sattuu olemaan auki kaikissa kirjoissa, ettei kukaan voisi tulla väittämään voisiko se mennä niin vai ei. 

Itse ainakin ajattelin tuon sanan kuvaavan Lilylle ja Petunialle alkavaa aukkoa - mä oon aina ajatellut, että niillä on ollut hataralla pohjalla ystävyyssuhde, mutta heille kuitenkin tulee jokin asia, josta Petunia on kateellinen, tai jota Petunia ei edes halua ymmärtää. Taisiisno, kuilu Petunian ja Lilyn välille kasvaa. Ja se kuilun syntyminen voisi alkaa siitä, kun Lily on käynyt Viistokujalla. Josta Lily voi kertoa Petunialle, mutta jossa Petunia ei voi itse koskaan käydä.

Petunian ja Lilyn lapsuudesta tulee varmasti lisää ficcejä, kunhan jaksan kirjottaa.  (Ja jos haluat meikältä femmeä Lilystä ja Petuniasta, niin heitä haasteella päähän. Nyt mulla ei riitä ideat ihan niin pitkälle..) Voivoi, nytkö sä oot alkanut kyttäämään mua? Ja muuten, sun viestisäiliö on täynnä, joten lisäsin itse mesesi..

Travers, kyllä, ensimmäinen ficcini. Mä oon kallistunut enemmänkin originaaleihin.  Ja siis kyllähän mä oon ihan vakituisesti kirjoittanut vihkoihin jotain tästä syksystä alkaen, tää on vain ensimmäinen ficcini jonka olen julkaissut. Kiitos kommentistasi!

Sirina Black, se on kyllä outoa, kun kukaan muu ei tee Petuniasta ficcejä. Siitähän saisi vaikka mitä draamaa, kunhan vain vähän miettisi! (Tai ehkä mulla on outo aivoitus, ei voi tietää..) Kiva kun tykkäsit, mäkin tykkäsin sun kommentistas. (Ne piristää aina kummasti, hmm...)

Surkusiipi, eipä sillä ole väliä, toistaako sitä muita vai ei. Kiitos kommentista!

[jaina]

Hei, mä tajusin juuri etten ole kommentoinut tätä vieläkään vaikka tämän itse betasin. Njää.

No siis, luin tämän nyt taas uudelleen ja pakko todeta taas että hyvä oli! Petunia ja Lily ovat lähiaikoina olleet aika monissa ficeissä mitä olen lukenut, ja he ovat herättäneet mielenkiintoni. Teki siis hyvää taas lukea tämä ficci ja vielä kun tämä kertoo noista sisaruksista.

Petunia oli ihana omaitsensä suurimmaksi osaksi tässä ficissä. Lilyn intous oli hieman outoa, mutta Petunia oli napakymppi! Ei muka kiinnosta, ei..

Kiitoksia.

[Fiorella]

Minä tykkäsin kovasti, oikein hyvä ficci ja vielä ensimmäinen! Olet valinnut mielenkiintoisen lähestymistavan aiheeseen, joka voisi olla myös hyvin tylsän tuntuinen ja ennalta-arvattava. Pidin jännitteestä, joka siskosten välillä kuulsi näinkin pienen asian kohdalla, ja lapsificit ovat muutenkin kiinnostavia.

Lilyn mielestä kirja näytti hirvittävän mälsältä verrattuna siihen kaikkeen, mitä Lily oli tehnyt tänään.

Mälsä on ihanan vanhahtava sana ja sopii hyvin tähän yhteyteen, koska sitä on varmasti näiden tyttöjen lapsuudessa käytetty.

”Petunia, arvaa missä minä kävin tänään?” Lily hyppi posket innostuksesta punoittaen.

”Ei minua kiinnosta”, Petunia sanoi kirjansa takaa. Oikeasti Petuniaa kiinnosti aivan mielettömästi, missä Lily oli käynyt ja mitä tehnyt ja miksi käynyt siellä, jotta hän voisi kertoa siitä naapurin Emilylle ja toiselle naapurilleen, Amandalle.

Petunian silmät kiiluivat kirjan takana innostuksesta, eihän hän ollut kuullut koko päivänä juoruja! Hänen täytyisi saada kuulla edes pieni juoru, hänelle alkoi tulla jo vieroitusoireita.

Juorunhimoinen Petunia on herkullinen henkilöhahmo. Vieroitusoireita, hehe.

Lily näytti taikasauvaansa. Petunian mielestä se oli aivan tavallinen risu. Hän saisi samanlaisen metsästä, eikä hänen tarvitsi maksaa siitä maltaita.

Petunia on niin oma itsensä, että ei tosikaan. Olet onnistunut hyvin henkilökuvauksessa, ja sait minut houkutettua tutkimaan muita FF10 -ficcejäsi. (Vai onko niitä vielä, jos tämä oli ensimmäinen? Mutta kunhan niitä tulee lisää, niin viimeistään sitten.)

Rakentavaa puolta hieman... Ollivanders hörhön kirjoittaminen erikseen jotenkin häiritsi silmääni. Sen voisi muotoilla jotenkin eri tavalla, tai laittaa väliviivan, mutta ei se kokonaisuutta mitenkään sotke, kunhan huomioin. Toinen, mikä kiinnitti huomiota, oli juoru-sanan toistuminen tosi monta kertaa, mikä toisaalta korosti Petunian juorunnälkäisyyttä, mutta johonkin väliin voisi harkita laittavansa jonkin synonyymin, ettei sama sana toistu liiaksi ja teksti tuntuu elävämmältä. Mutta nämä nyt ovat tällaisia pikkuasioita, kokonaisuus toimi erinomaisesti ja viihdytti.

Kiitokset, oli ilo lukea tämä. Kirjoita ihmeessä lisää, ja paljon! Sinulla on mukava ote tarinankerrontaan.