Oi, miten kerrassaan ihastuttava raapale!
En ole pitkiin aikoihin lukenut mitään Billistä ja Fleurista, joten päädyn valitsemaan tämän siksi, kun etsin itselleni jotakin luettavaa. Tätä ei voi kuvailla osuvasti kuin yhdellä sanalla: suloinen, isolla S-kirjaimella. Ajatus Billistä lähettämästä Fleurille kirjettä, jossa hän tunnustaa tunteensa, on todella söpö, hih! Vaikka teksti onkin vain raapale, olet onnistunut mahduttamaan siihen paljon ajatuksia sekä kiehtovia yksityiskohtia, kuten sytykkeet, vaaleanvihreä paperi ja lammas, jonka he kasvattaisivat, vau. :>
Yhden pienenpienen ylimääräisen välilyönnin huomasin:
Sujautin vaaleanvihreän paperin valkoiseen kirjekuoreen--
Sanojen ”vaaleanvihreän” ja ”paperin” välissä se majailee. :> Tässä kohdassa jäin muuten miettimään sitä, että onko tuolla vaaleanvihreällä värillä jokin suurempikin merkitys? Tai siis ainakin minusta vaaleanvihreä paperi ei ehkä ensimmäisenä tulisi mieleen, jos kirjoittaisin jonkun kirjoittamaan kirjettä.
Lopetusvirke nousi kyllä ehdottomasti suosikikseni, sillä se kuvaa niin täydellisesti Fleuria:
Sinä olit niin epäinhimillisen kaunis.
Oih! ♥
Kiitos kaunis. : )
~ Herkku.