Otsikko: Vaaleansinisestä vapaudesta
Betat: Päksy ja Sädekehä
Pairing: Narcissa/Andromeda
Genre: romance, draama
Ikäraja: S
Warning: Insesti
A/N: Tämän ficci on yksi niistä ficeistä, mitä oon kirjoittanut monta kuukautta kuitenkaan olematta täysin tyytyväinen lopputulokseen. Ensimmäisen version betasi Päksy, jonka mielestä tämä oli hyvinkin tylsä (ja se tosiaan oli tylsä!), joten kääntelin ja vääntelin tätä aina kun ficci hyppäsi tietokoneen syövereistä silmille. Lopulta uskaltauduin lähettämään tämän Sädekehälle, joka vielä auttoi tämän kanssa niin, että voin viimeinkin olla tyytyväinen lopputulokseen. Kiitos siis tuhannesti molemmille. ♥
*
Vaaleansinisestä vapaudesta
Talon puulattia kopisi mustien korkokenkien alla ja Narcissan vaaleat hiukset laskeutuivat pitkin hänen kapeita hartioitaan. Tumma meikki sai hänen ihonsa näyttämään entistä kalpeammalta ja tiukasti yhteen puristetut huulet kertoivat luonteenlujuudesta - tai sen puutteesta. Orvokinsiniset silmät vilkuilivat epäluuloisesti ympärilleen, ja hoikat sormet puristivat kahvikuppia hieman liian lujaa. Andromeda jaksoi aina huomautella Narcissalle, että jonain päivänä jokin kahvikuppi vielä särkyisi hänen otteessaan.
Mustien suku oli kokoontunut viettämään kesäloman ensimmäistä päivää Cygnus Mustan ja hänen perheensä luokse, josta Narcissa ei ollut lainkaan mielissään. Hän inhosi serkkuaan Sirius Mustaa, joka aina keksi kiusata häntä milloin mistäkin aiheesta. Tietenkin Bellatrix puolusti häntä aina, mutta Narcissa ei silti pitänyt siitä, että sai olla Siriuksen kiusattavana. Kaikki oli muuttunut vain kahta kauheammaksi, kun Sirius oli tutustunut James Potteriin.
Raikas tuuli puhalsi Narcissan kasvoille, kun hän asteli ulos puutarhaan. Ihmisistä suurin osa oli pukeutunut mustaan, mutta Narcissa näki sisarensa Andromedan, jonka leninki oli vaaleansininen. Puvullaan hän ansaitsi muiden Mustien pilkalliset katseet, mutta salaa Narcissa oli sitä mieltä, että sininen väri sopi hänen siskolleen.
Narcissa huomasi Siriuksen, joka meni Andromedan luokse. Pojalla oli päällään musta puku, jonka kravatti oli hänelle tyypilliseen tapaan huomiota herättävän oranssi. Siriuksen vierellä seisoi James. Narcissa oli yllättynyt siitä, että poika oli tullut Mustien sukujuhliin, ja kauempana hän näkikin pojan äidin, Dorea Potterin.
Narcissa käveli lähemmäs kuullakseen, mistä Sirius, James ja Andromeda puhuivat. Hän tunsi pienen mustasukkaisuuden pistoksen nähdessään sisarensa nauravan ja tulevan niin hyvin toimeen Siriuksen kanssa. Narcissa oli yrittänyt kieltää häntä olemasta tekemisissä Siriuksen kanssa, mutta turhaan. Andromeda ei kuunnellut hänen puheitaan koskaan ja teki aina oman päänsä mukaan.
"Andromeda", Narcissa kutsui sisartaan puiden katveesta, jolloin Andromeda ja Sirius ystävineen kääntyivät katsomaan mustaan pitsimekkoon pukeutunutta Narcissaa. Nyt Narcissa huomasi myös kolmannen pojan Siriuksen ja Jamesin kanssa. Hän muisti pojan Tylypahkasta, Remus Lupin.
Lupinin tumma kaapu oli varmasti peräisin Siriukselta, sillä poika kulki koulussa aina repaleisissa vaatteissa. Luihuisten keskuudessa huhuttiin, että hän oli ihmissusi ja Narcissa kavahti automaattisesti kauemmas nähdessään pojan. Hän oli varma, ettei Lupin ollut edes mitään kaukaista sukua heille, joten tämän näkeminen Mustien sukujuhlissa oli raivostuttavaa.
"Kappas, rakas Narcissahan se siinä", Sirius sanoi ja virnisti.
"Minä kerron äidille, että olet kutsunut jonkun saastaisen ihmissuden kuvatuksen tänne juhliin", Narcissa sanoi ääni väristen, jolloin Siriuksen silmät kapenivat raivosta. Sirius oli aina valmiina puolustamassa ystäviään, eikä kestänyt sitä, että heitä loukattiin.
"Narcissa, Sirius, älkää", Andromeda sanoi hätääntyneenä vaistoten lähestyvän riidan. "Cissy, annetaan heidän olla, jooko?"
"Mutta Andromeda, hän ei ole Mustan sukua!" Narcissa sanoi turhautuneena. Hän ei ymmärtänyt siskonsa mieltymystä Siriukseen ja tämän ystäviin. Koska Andromeda tuli niin hyvin toimeen Siriuksen kanssa, häntä halveksuttiin vain entistä enemmän. Narcissa ei halunnut, että hänen sisarensa joutuisi vaikeuksiin Siriuksen tai tämän rohkelikkoystävien vuoksi. Hän halusi, että muutkin näkisivät, miten ainutlaatuinen ja hieno nainen Andromeda oli, eikä se onnistuisi jos hän jatkuvasti kaveerasi Siriuksen kanssa.
"Mutta hän on niin kilttikin, saattaisit pitää hänestä", Andromeda sanoi, johon Narcissa tuhahti.
"Andromeda, minä rakastan sinua, en ketään muuta, varsinkaan Lupinia", Narcissa sanoi ja nappasi sisartaan kädestä kiinni. Andromedan kasvoille syttyi epävarma hymy ja hän tiukensi otettaan sisarensa kädestä. He kävelivät yhdessä puutarhan perälle, paikkaan, jossa he usein viettivät aikaansa yhdessä. Puutarhan perällä oli valkoiseksi maalattu keinu, johon tytöt istahtivat vierekkäin.
Narcissa painoi nopean suudelman Andromedan poskelle, kun ketään ei näkynyt lähimailla. Heidän rakkautensa oli katseilta piilossa, eikä Narcissa halunnut ketään toista heidän onneaan pilaamaan. Sirius saisi pysyä kaukana tämän päivän ajan, sillä Narcissa halusi viettää kesäloman ensimmäisen päivän vain ja ainoastaan yhdessä sisarensa kanssa.
Tietenkin toive oli typerä, mutta aina Narcissa ei jaksanut ajatella realistisesti. Jos hän olisi ajatellut niin, ei heidän salassa vaihdetuilla suudelmillakaan olisi ollut merkitystä. Narcissa tiesi yhtä hyvin kuin Andromedakin, että joskus tämä kaikki päättyisi. Heidän olisi naitava puhdasveriset miehet, kuten Mustien suvussa oli tapana ja silloin heihin molempiin sattuisi. Sitä ei haluttu ajatella ja Narcissa suuteli Andromedaa hellän rakastavasti pyyhkiäkseen pois inhottavan realistiset ajatuksensa.
"Meidän pitäisi varmaan mennä takaisin", Andromeda sanoi, kun kuuli äitinsä huutavan nimeään.
Narcissa huokaisi ja nyökkäsi. Tällä kertaa hänen ei tarvinnut tarttua toista kädestä, kun Narcissa jo tunsi Andromedan vetävän itseään perässä talon kuistille pois puutarhan siimeksestä. Pihalla oli edelleen paljon vieraita, vaikka Narcissa huomasikin, että Potterit ja muutamat muut olivat jo lähteneet.
Narcissa tunsi käden irtoavan omastaan ja Andromeda asteli rauhallisin askelin äitinsä luokse, joka vaikutti vihaiselta. Narcissa katsoi taaempaa, kuinka Andromeda hymyili jähmeästi vaaleahiuksisen naisen sanoille ja asteli sitten sisälle vain palatakseen hetken kuluttua ulos kantaen täyttä booliastiaa. Narcissaa harmitti, että Andromedalle annettiin kaikki tehtävät hoidettavaksi ja hän itse sai kulkea vapaasti, missä halusikaan. Ei ollut reilua, että mitä enemmän Andromeda pyristeli vapaaksi, sitä kiivaammin heidän äitinsä yritti saada Andromedan kahlittua puhdasveristen elämään.
Narcissa katsoi sisartaan, joka horjahti korkokengissään päin Regulusta, joka avuliaasti nosti hänen sisarensa takaisin tasapainoon. Pieni Regulus punastui ja sanoi jotain Andromedalle, mitä Narcissa ei harmikseen kuullut. Mustasukkaisuus myllersi hänen sisällään, mutta kun Lucius tuli hänen vierelleen, mustasukkaisuuden oli syytä väistyä. Rakkaudelle ei olisi enää sijaa.
Narcissa oli vasta äskettäin saanut kuulla, että hänen ja Luciuksen välille oli solmittu kihlaus. Hän tiesi, että äskeinen puutarhassa vietetty hetki saattoi kenties olla viimeinen, eikä Narcissalla ollut aavistustakaan, miten Andromeda tulisi reagoimaan kuullessaan kihlauksesta. Hän toivoi, että toinen ymmärtäisi, ettei hänellä ollut vaihtoehtoja. Ei hän itsekään olisi halunnut lukita tunteitaan syvälle sisimpäänsä.
Narcissa huomasi Andromedan ja Reguluksen katseen itsessään, kun hän tarttui Luciuksen ojennettuun käteen ja lähti hänen tulevan miehensä kanssa kohti tämän vanhempia. Hän ei kuitenkaan huomannut, että juuri sillä hetkellä, kun hän käänsi selkänsä, yksi sydän hänen takanaan oli juuri särkynyt. Hän ei kuullut korkokenkien kopinaa kuistilla, kun Andromeda kiirehti sisälle haluamatta näyttää kyyneliään kenellekään, sillä hänelle oli viimeinkin selvinnyt totuus. Heillä ei olisi yhteistä tulevaisuutta jaetuin suudelmin, ei vaikka he kuinka sitä haluaisivat.
