Kynttilä || Remusdraama, S

[Mustalupiini]

Nimi: Kynttilä
Kirjoittaja: Minä, Mustalupiini
Tyyli: Draama
Paritus: yksipuolinen Sirius/Remus
Ikäraja: S
Summaus: Remus koittaa olla tarpeeksi rohkea
Vastuuvapaus: Pottermaailma on edelleen Rowlingin, enkä hyödy tästä taloudellisesti.

KK: Kissanainen antoi sanaksi kynttilä, ja inspis iski. Tämä syntyi. Yksinkertaista
Palaute on hyvin tervetullutta.

               Kynttilä


Pitkä punainen kynttilä levitti palaessaan pehmoisen valokehän ympärilleen. Juuri siinä kohdassa jossa valo vaihtui pimeyteen, istui nuori rohkelikko tummassa koulukaavussaan, poika nimeltään Remus Lupin.
Ennen kuin tuo kynttilä on palanut loppuun, menen kertomaan hänelle, Remus ajatteli, mutta ei kuitenkaan vielä liikahtanut vähääkään.

         Jäljellä puoli kynttilää:

Ihan kohta minä menen, poika keräili rohkeuttaan tuntematta enää kuinka kova oli se lattia jolla hän istui, tai kuinka kylmään seinään hän nojasi. Menen ja kerron Siriukselle...Kerron kaiken. Kunhan voin olla varma, että muut nukkuvat. Hän valvoo kuitenkin.

         Jäljellä neljäsosa kynttilää:

Remus otti kädellään tukea kiviseltä lattialta noustakseen seisomaan, muttei lopulta kuitenkaan pystynyt siihen.
James saattaa valvoa vielä, parempi odottaa... Onhan minulla rutkasti aikaa.

Kynttilä oli lähes loppu. Remus tuijotteli sitä vähäistä nysää joka yhä sinnikkäästi paloi salakäytävän lattialla. Liekki heijastui hänen tummista silmistään.
Nyt minun on lähdettävä. Kohta on myöhäistä, hän yritti komentaa itseään. Mene! Muttei hän mennyt.
Liekki sammui. Remus nousi lopultakin, tallasi steariinilaikun litteäksi vasten lattiaa ja lähti kävelemään.
Hemmetin pelkuri!

[Butterfly]

Kyllä se osaa olla ihana <3. Tämäki oli siis aivan mahtava ja idea oli tosi hauska.

Rakentava on valitettavasti kadoksissa  joten eipä muuta kuin kiitos .

[Kaarne]

Tykkäsin tästä, mukavan suloinen ja pirteä pikku ficci. Jaottelu oli aika hauska, vaikka alleviivaaminen tuntui väliotsikoinnilta, ja näin lyhyessä ficissä se pisti silmään. Olisit ehkä voinut käyttää apuna kappalejakoa tai sitten vain mainita tarinan kuluessa tarpeeksi selvästi, miten kynttilä paloi. Siten teksti olisi tuntunut yhtenäisemmältä ja ehkä tunnelmakin olisi ollut eheämpi. Idea on kuitenkin onnistunut, selkeä aikaraja jota lukijakin pitää silmällä. Se tuo Remuksen epäröintiin mukavasti konkreettisuutta, hänen tunteisiinsa on helpompi samaistua.

Remus oli minusta hyvin IC, ei mitenkään liian epävarma tai angstinen mutta sopivalla tavalla ujo. Hän huolehti liikaa muiden mielipiteistä eikä siksi uskalla kertoa - looginen ratkaisu hahmolle.

Kuvailustakin pidin. Sopivan hämyistä ja lämmintä, ei liiallisia korulauseita. Luot yhden tunnelmakuvan, jota kannattelet koko ficin läpi ja jonka lopussa sitten sammutat kuten kynttilän. Henkilö poistuu, ficci päättyy. Tokaisu on napakka lopetus.

Pidin tästä kovasti. Onneksi KK-haasteen myötä minun oli pakko myös kommentoida, muuten laiskuripuoleni olisi voinut saada voiton. Ja näin suloisen ficin ollessa kyseessä se olisi ollut sääli, tämä kyllä ansaitsisi lisääkin kommentteja.

[Jacchi]

Oi Remukka pientä!

Tämä oli kivasti kirjoitettu. Jotenkin suloisesti... :--)
Tykkäsin!

[story^]

Voi Remus-parkaa, kun ei rohkeus lopulta riittänytkään.  Ihana idea tuo, että ennen kynttilän loppuunpalamista menee kertomaan rakastavansa toista. Ja nuo selitykset, että "James on varmaan vielä hereillä, parempi odottaa" ja "kohta minä menen, onhan tässä vielä aikaa" olivat tosi hellyyttäviä - tuollaisia huvittavia tekosyitä, joilla kerätään rohkeutta ja väitetään itselleen, että kyllä uskaltaa.

Suloinen pikku teksti, lopetuskin oli minun mielestäni parempi noin, ettei Remus mennyt kertomaan Siriukselle. Se oli jotenkin hassu ja myötätuntoa herättävä, kun jos taas tämä olisi uskaltanut, niin se olisi ollut vain awws - parempi näin!

Otsikkokin lyhyt, ytimekäs ja tiivisti koko ficceröisen; yksinkertaisuudessaan hyvä. Kiitos tästä! <3
-story^

[kaokaros]

Uih, tämä oli tosi suloinen.

Remus oli tosiaan ihanan IC ^^
Se kun tämä käski itseään, muttei kyennytkään loppujen lopuksi nousemaan, kun pelkäsi niin paljon Siriuksen ja muiden mielipiteitä, sopi tähän hienosti.  Tämä oli uskottava.
Nuo verukkeet oli söpöjä, eikä tosiaankaan ollut mitenkään hullummin ujutettu tätä kynttilää tarinaan. Tykkäsin paljon!

Kiitoksia!

[Ruskapoika]

Tosi sulonen.
Remus oli sillä omalla söpöllä tavallaan ujo<3
Kynttilä oli ihana keksintö! Kuvailu oli tosi kaunista ja sujuvaa.

Liekki sammui. Remus nousi lopultakin, tallasi steariinilaikun litteäksi vasten lattiaa ja lähti kävelemään.

En mie vaan tiiä, mutta tää on se koha jotenkin joka painu mieleen. Varsinkin tuo steariin tallaaminen

Kiitos ihanasta lukukokemuksesta

~Börje

[Teddy-]

Rakentava kommentti on Joululomalla. Ihan mahtava, en voi sanoa muuta ( Kuten jo mainitsinkin rakentava on lomallla )  Kiitos

[misstm]

Tykkäsin. Remus on yksi lempihahmoistani ja Siriukselle paritettuna vieläkin ihanampi. Hm, mutta joo. Erityisesti pidin sitä, ettei tuota ihastumista/rakastumista oltu painotettu liikaa, vaan tämä todellakin oli draamaa fluffyn sijaan. Silti Remuksen tunteet (pitäisköhän mennä nukkumaan, kun aloin virnuilemaan tuolle typerästi) loi ficciin perustunnelman, joka olisi ollut ihan erilainen ilman niitä. En tiedä, mitä selitän, mutta toivon, että tajusit. Kirjoitusvirheitä en löytänyt. Tai edes etsinyt. Kiitos tästä.

[Nide]

 Ihana piskuinen fikki. Pidin tästä ja paljon. Jos (huom. tämä on minun mielipiteeni) on yksipuolista Remus/Siriusta (ah, rakastan niin paljon sitä paritusta.. Kiitos sulle ja Gualle kun käännytitte mut..) nii Remuksen pittää olla ihastunu Siriukseen eikä toisinpäin.. Tämä oli sitten vain oma mielipiteeni.. (toistanko asioita?) Nii ja vielä anteeksi, ettei salainen rakentavan (jos minulle semmoista edes suotiin) ei ole vielä näyttäytynyt..

[Frederica]

Tämä on aivan ihana ja suloinen ja söpö ja haikea ja upea. Remus on niin ihana, kynttilä on mahtava elementtikeksintö, kuvailu ja kerronta kulkevat kauniisti käsi kädessä eteenpäin. Remuksen epäröinti ja ujous on todella uskottavaa samoin kuin tuollaisen sopimuksen tekeminen. "Kerron kun...". Kieli on kaunista ja tunteet tulevat hyvin lähelle ja tunnelma rakentuu hienosti. Lopun toteamus kruunaa tämän.

Kiitos tästä.<3