Title: Kun hukutit mut suudelmiin
Beta: Cora
Rating: K11
Genre: snogging, fluff
Summary: Aloin kuljettaa kielenkärkeäni hänen huuliensa rajoja pitkin, kuin taiteilija, joka hahmottelee luonnostaan. Kevyesti, vain hieman paperia koskettaen. Tapailee ja hakee oikeata viivaa.
A/N: Coran kanssa päätimme kirjoittaa molemmat aiheesta kieli, jonka jälkeen vertailisimme tekstejämme keskenään. Tämä on hyvin henkilökohtainen teksti ja ehkä sen takia pidän siitä itsekin (toivottavasti tekin pidätte ^^).
Biisi lopussa on Johanna Kurkelan En tahdo olla yksin. En kirjoittanut sen pohjalta, mutta se sattui soimaan kirjoittaessani tämän loppua ja huomasin sen sopivan tekstiin todella hyvin. Muutenkin Johannan biiseissä on tosi kauniita sanoituksia, kannattaa kuunnella.
Hänen kielensä kulki leukaani pitkin. Se hipaisi puolihuolimattomasti korvaani, lähettäen kihelmöivän tunteen kulkemaan pitkin vartaloani. Toivoin hänen kielensä koskettavan korvalehteäni uudestaan, mutta ei, hän halusi härnätä minua. Seuraavaksi hänen kielensä lähti piirtämään huuliani pitkin, hellästi ja kutittaen. Pidätin naurahduksen sisälläni, sillä en missään nimessä halunnut hänen lopettavan. Mutta juuri sillä hetkellä hän tietenkin lopetti. Hän meni kauemmas ja katsoi minua vihreillä silmillään. Hänen silmissään välähti ja sitten hän alkoi taas lähestyä minua, kiduttavan hitaasti. En kestänyt enää hänen härnäystään, vaan kiedoin käteni hänen ympärilleen ja vedin hänet lähelleni. Ahnaat huuleni kohtasivat hänen hymynsä kohottamat. Pian hän oli suudelmassa mukana yhtä intohimoisesti kuin minäkin ja hänen kielensä lähti tutkimaan suutani. Hän pyöritti kieltään omani ympärillä ja huomasin taas hymyileväni tahattomasti. Hänen leikittyään tarpeeksi vaihdoimme jälleen pieniä helliä suudelmia ja huomasin käsieni kuin automaattisesti lähteneen silittämään hänen t-paidan peittämää selkäänsä. Käteni tunnustelivat hänen selkärankaansa ja kulkivat koko ajan yhä alemmas hänen selällään. Hänen kätensä olivat niskassani, hivelivät hellästi hiuksiani ja alkoivat myös liikkua alaspäin. Alaselkäni kohdalla ne pysähtyivät hetkeksi, toisin kuin huulemme, jotka tuntuivat juurtuneen yhteen vain välillä pikaisesti happea ottaen. Sitten hän kosketti hellästi molemmilla käsillään takapuoltani farkkujen päältä. Hän puristi kevyesti, kokeillen. Huuliltani pääsi pieni hengähdys ja hän hymyili selvästi tyytyväisenä. Tämä sai minut suutelemaan häntä uudelleen, hyvin ahnaasti, samalla kiedoin käteni tiukemmin hänen ympärilleen ja vedin itseni niin lähelle häntä kuin pystyin. Hän teki samoin ja hetken suutelimme kuin elämämme riippuisi siitä.
Hetken päästä irrottauduimme toisistamme kuin yhteisestä päätöksestä. Katsoimme toisiamme läheltä, molemmat hengittäen hyvin nopeasti. Hän siveli poskeani kasvoillaan niin rakastava ilme, että mieleni teki suudella häntä uudestaan. En kuitenkaan ehtinyt tehdä sitä, kun hän ilmeenkään värähtämättä kietoi kätensä ympärilleni ja nosti minut syliinsä. Kiljahdin säikähtäneenä yllättävästä eleestä. Tartuin tiukasti hänestä kiinni, jotten vain putoaisi. Hän kantoi minut läheiselle sohvalle ja laski minut siihen hellästi makaamaan. Hän asettautui vierelleni, olimme aivan vierekkäin sohvan pienen tilan takia. Tein hänelle lisää tilaa siirtymällä puoliksi hänen päälleen makaamaan. Hymyilin hänelle autuaasti ja hän hymyili takaisin. Lähestyin hänen kasvojaan hitaasti, hän laittoi silmänsä kiinni. Suutelin häntä jälleen, mutta tällä kertaa hän ei suudellutkaan takaisin.
Lipaisin kielelläni hänen ylähuultaan, sitten alahuulta. Ei reaktiota. Suutelin häntä yhä uudelleen, mutta huulet pysyivät liikkumattomina. Kuin suutelisi kuollutta. Aloin kuljettaa kielenkärkeäni hänen huuliensa rajoja pitkin, kuin taiteilija, joka hahmottelee luonnostaan. Kevyesti, vain hieman paperia koskettaen. Tapailee ja hakee oikeata viivaa. Piirtämiseni keskeytyi hänen ylähuulensa kaarelle, kun hän suuteli vihdoin minua takaisin, rajusti, kiihkeästi, intohimoisesti. Yhtäkkiä huomasin olevani hänen allaan, hänen vahvat kätensä ranteideni ympärillä painaen minua vartalollaan pehmeää sohvaa vasten. Menin sekaisin hänen kiihkostaan ja suutelin takaisin melkein väkivaltaisesti. Tunsin hänen vartalonsa jännittyvän vasten omaani. Vaikka hän oli aivan kiinni minussa, yritin vetää häntä vielä lähemmäs itseäni kehonkielelläni, sillä käteni olivat yhtä hänen tiukassa otteessaan. Ranteitani alkoi jo särkeä, mutta toisaalta kipu tuntui hyvältä. Hän erkani hieman, huuleni hamusivat yhä hänen huuliaan. Nostin päätäni jotta voisin suudella häntä uudelleen.
Sitten hän ei enää ollut siinä. Palasin takaisin muistoistani silmät sumentuneina, aivan itkun partaalla. Puristin tyynyä itseäni vasten ja käperryin lohduttomana kasaan, muistojen haipuessa vähitellen unen tieltä.
Peiton alle pistän piiloon pään
Sinne suojaan suruiltani jään
Hiljaa nenäliinaan niiskutan
Ja toivon edes unen tulevan
Mietin miksi meille kävi näin
Miksi sivuun elämästäs jäin?
En tahdo olla yksin
Yö kun tulvii ylle maan
Tai aamun ryömiessä esiin piilostaan
En tahdo olla yksin
Kaipaan sinua mä niin
Sun tuoksuas, kun hukutit mut suudelmiin
En tahdo olla yksin
Tyhjyys rintaan puristuu
Kaipaa kädet, kaipaa sydän, kaipaa suu
Hämärässä kelloon vilkuilen
Odotan vain sydän vapisten
Jospa tulisit sä sittenkin
Niin kaiken sulle anteeks' antaisin
Vaikka sattuu vielä sydämeen
Sulle tilaa viereeni mä teen
En tahdo olla yksin
Yö kun tulvii ylle maan
Tai aamun ryömiessä esiin piilostaan
En tahdo olla yksin
Kaipaan sinua mä niin
Sun tuoksuas, kun hukutit mut suudelmiin
En tahdo olla yksin
Tyhjyys rintaan puristuu
Kaipaa kädet, kaipaa sydän, kaipaa suu
A/N2: Jos/kun luit, ole niin ystävällinen ja kommentoi. Sano vaikka vain että luit. Kiitos :)