Päähenkilö on Molly
K-11
Summary: Ja pilvet, taivaalla oli vain yksi pilvi, ja Molly olisi huomannut, että se muistutti nauravaa Frediä ja Georgea, jos vain olisi kiinnittänyt siihen huomionsa.
A/N: Tällästä oon tässä vähä aikaa väsäilly, käyn läpi virheiden varalta, mutta ilmotelkaa virheistä, ja ps, mä tykkään kommenteista ; )
Sisältää itsemurhan
Pilvet
Molly katseli keittiön ikkunasta kauniisti loistavaa aurinkoa. Enää ei pilvet tai sumu estäneet sen näkymistä. Vihdoin Voldemort oli tuhottu, lopullisesti.
Molly huokaisi: ”Mutta millä hinnalla”. Enää hänen poikansa ei tuntisi vesisadetta kasvoillaan, tuulen tuiverrusta hiuksissaan tai kesän lämmittävää aurinkoa. Molly katseli niittyä, joka avautui heidän keittiönsä ikkunasta. Hän muisti aina, miten oli katsellut tuosta ikkunasta kaksosia, jotka olivat menneet temmeltämään niitylle aina kevään tultua ja miten hän oli monet kerrat joutunut puuttumaan heidän pilailuihinsa tai yrityksiin karata luudalla. Mutta nyt, nyt tuosta ikkunasta näkyi vain heijastuksena naisen surulliset kasvot. Nainen oli pyylevä ja hänellä oli kihara punainen tukka.
”Äiti?” Naisen kuopus Ginny kuiskasi varovasti herättäen Mollyn ajatuksistaan. Molly käänsi kasvonsa ja näki ainokaisen tyttärensä itkuiset silmät, jotka pyysivät: ”Sinun täytyy tehdä jotain!” Mutta hän ei osannut. ”George tuhoaa itsensä, ellette te tee jotain!” Ginny huusi itkuisena.
George, kuolleen Fredin kaksoisveli, joka oli tuhoutunut muutama viikko sitte, kun näki vihreän valon osuvan veljensä rintaan. Fredin mukana myös George oli kuollut. Hän oli laihtunut aivan langan laihaksi, eikä välittänyt enää pilailupuodistakaan vaan joi, aina vain joi. Viimeksi edellisen kerran hän oli käynyt huutamassa humalassa eilen vanhemmilleen, että Fredin kuolema oli heidän syytänsä.
Molly pelkäsi poikansa puolesta, mitä jos he eivät voisikaan auttaa häntä, eivät tehdä mitään muutakuin katsoa vierestä ja rukoilla. Nainen ei ollut koskaan ymmärtänyt jästien uskontoja, mutta viime aikoina hän oli alkanut rukoilla Georgen vuoksi, mutta hänen toivonsa oli hiipumassa ja hän alkoi ymmärtää, että kukaan ei tulisi vastaamaan hänen rukouksiinsa, että heidän täytyi tehdä jotain muutakin kuin ristiä kätensä.
**
Yksi lasi, toinen lasi, kolmas lasi. Neljäs tuotti ongelmia nuorelle miehelle, joka istui vuotavasssa noidankattilassa, mutta kun tuska viilsi hänen sydäntään ja neljäskin tuliviskilasi meni alas. Poika tuijotti baaritiskin taakse kaukaisuuteen, jossa hän taas näki veljensä nauravat kasvot, omat kasvonsa. Hän painoi päänsä käsiin ja halusi kuolla, olla taas yhdessä Fredin kanssa, mutta hän ei voinut.
Mutta, mikä estäisi minua? Ei mikään?
Molly huomasin Georgen pöllön ikkunan takana ja riensi avaamaan ikkunan. Hän sai vihdoin kirjeen poikansa hieman aggressiivisen pöllön jalasta ja alkoi lukemaan sitä. Kyyneleet nousivat hänen silmiinsä ennenkuin hän oli kirjeen puolessa välillä. Molly luki kirjeen uudestaan ja uudestaan, kunnes se tippui hänen käsistään lattialle.
”Mikä on äiti?” Charlie meni halaamaan äitiään, joka osoitti lappua lattialla, hän tunnisti heti Georgen käsialan ja nosti sen peloissaan ja alkoi lukemaan.
Hei rakas perhe
kirjoitan teille kaikille tässä samassa ja olen pahoillani, kun en voi sanoa sitä teille. Ensiksi haluan pyytää anteeksi, että syytin teitä Fredin kuolemasta, en tarkoittanut sitä. Mietin, että mitä minä täällä teen ilman Frediä, ja tulin tulokseen, että en mitään. Minä kuolin hänen mukanaan, en osaa olla ilman häntä, hän oli kaikkeni, mutta ei minun enää kauaa tarvitse olla yksin. Ja toiseksi haluan pyytää teiltä kaikilta anteeksi tulevaa tekoani, sillä ei ole mitään tekemistä teidän kanssa, olette maailman upein perhe! Rakastan teitä kaikkia niin paljon.
Toivon, että olette onnellisia puolestani, kun pääsen taas Fredin luokse, sillä minä ainakin olen.
Ps. Ginny, se olin minä, joka laittoi sänkyysi haiskuja.
Se päivä jolloin George laskettiin hautaan oli kaunis, aurinko paistoi, linnut lauloivat iloisesti puiden lähellä ja vain pieni tuulen vire osui Mollyn kyyneleisiin kasvoihin. Ja pilvet, taivaalla oli vain yksi pilvi, ja Molly olisi huomannut, että se muistutti nauravaa Frediä ja Georgea, jos vain olisi kiinnittänyt siihen huomionsa.
