Nimi: Älä itke ruma lapsi
Kirjoittaja: Elfalas
Genre: sekalaisia raapaleita
Ikäraja: Sallittu. // Scarlett muokkasi kaikki ikärajat vastaamaan uusia sääntöjä
A/N: Vanhoja. Nämä on kirjoitettu joskus edellisen Finin aikaan viikottaiseen raapalehaasteeseen. Törmäsin kansioita selaillessa ja totesin että miksen pistäisi näytille. Pistän vaan kaiken samaan pötköön. Kaikilla on omat author’s notet ja systeemit, joten mitäs tässä turhia horisemaan. Mukana yksi englanninkielinen ja vissiin yksi ennestään julkaisematon. Muistakaa vaan että nää on vanhoja.
-
Nimi: Rikkonainen elämäntarina
Genre: Ei aavistusta. Syytetään perusdraamaksi.
Ikäraja: Sanotaan vaikka S.
A/N: En ole raapaleihmisiä, mutta jotain sitä pitää lomallakin tehdä, joten miksei sitten opettelisi hallitsemaan tekstiään. Viikoittaisen raapalehaasteen nokkamiehenä tällä kertaa melkein päätön Nick. Pelasin nimillä, sähläsin alkusointujen kanssa ja annoin koko roskalle oudon nimen. Katsotaan sitten, tuleeko näitä lisää.
-
Rikkonainen elämäntarina
“Ei, Nicky, sinä et ole vielä valmis”, virkkoi lady Elaine Porpington pojalleen, kun muut lapset harppoivat pitkäjousineen aavalle harjoituskentälle. Pikku Nicky jäi ikkunaan puoliksi syöty piparkakku kourassaan.
“Koulutuksesi on kesken!” karjahti sir John de Mimsy kymmenen vuotta myöhemmin, kun aseenkantaja Nicholas mieli maailmalle. Nicholas vaiensi vastalauseensa, harjasi hevosen huolella ja jätti haarniskan hinkkaamatta. Sir John pauhasi hänelle kuria.
Kului aikaa, vieri toiset kymmenen vuotta. Aseenkantajasta kasvoi sir Nicholas, ja minne sir Nicholas ikinä menikin, jätti hän jälkeensä sijaamattomia vuoteita ja itkeviä neitokaisia, eikä miekkakaan tuonut hänelle kunniaa, vaikka se taittoi satoja päitä.
Sitten tuli kuolema, eikä sekään tullut koskaan valmiiksi.
Nimi: Terrakotta
Genre: Joku kohtalokas drama.
Ikäraja: S
A/N: Mitä tästä nyt voisi sanoa. Kokeilin, voiko raapaleeseen ahtaa toimintaa. Totesin, että ei. Cedric Diggory tällä viikolla. Nimen tajuaa jos osaa latinaa.
Terrakotta
Päivä oli niin kirkas, että taivas hohti valkoisena. Lentokorkeutta oli kaksikymmentä jalkaa, ja ylhäällä kävi navakka tuuli, vaikka savensotkuinen maa höyrysi. Ilma etsijän ympärillä kihisi hälytystilassa, valmiina väistämään.
“Varo, Cedric!” huusi joku katsomosta.
Cedric reagoi salamannopeasti: hän heittäytyi - yleisönsä riemuksi - laiskiaisriipuntaan luudanvartensa alle.
Siinä ryhmy nyt oli! Se suhahti meteoriittina hänen vasemman korvansa ohitse. Aurinko oli paahtanut sen hohkaavan kuumaksi. Cedric ohjasti luudanvartensa surmansilmukkaan, irrotti otteensa ja jäi riippumaan jalkojensa varaan. Polvitaipeita kirveli, keuhkoon pisti. Silti nauratti.
Ryhmy, tyhmä pahalainen, sinkoutui etäälle samalla kun Cedricin sormet sulkeutuivat räpistelevän kultapallon ympärille.
Katsojat osoittivat suosiotaan. Haipuva varoitus jäi polttelemaan auringon kärventämään maahan.
Nimi: Lännempänä länttä
Genre: Romance? Emt.
Paritus: Molly/?, Molly/Arthur
Ikäraja: S
A/N: Molly Weasley tällä viikolla. Myönnän Le Guin -viittauksen.
Lännempänä länttä
Mollyn kullalla oli korpinmustat kutrit ja keltaiset silmät kuin kojootilla. Hän oli ilotulitusraketti yötaivaalla – tai vielä enemmän: Mollyn kulta oli taivaan täydeltä rätiseviä raketteja!
Mutta Mollyn kulta oli myös omapäinen kuin kesyttämätön alpakka, ja niinpä hän piakkoin viiletti merenpintaa pitkin kohti läntistä maata.
Mollypa ei ollutkaan niitä tyttöjä, jotka käyvät nurkkaan vollottamaan kurjuuttaan; hän sulloi porkkanakakun pellavanyyttiin ja kalppi takaovesta noutamaan rakastaan!
Mutta äiti Prewett asettui kärsivällisenä keinutuoliin vartomaan tytärtään palaavaksi. Viikon perästä neitonen tepastelikin railakkaasti pääovesta sisään.
“Kiersitkös maailman, kun toisesta suunnasta palaat?”
“Ei minun tarvinnut mennä Plymouthia loitommaksi”, sanoi tytär huolettomasti, “ja muuten – nykyään minä olen Molly Weasley!”
Nimi: Kasvoja
Genre: Emt, angst? Yleinen sekavuus?
Ikäraja: S
A/N: Minä mietin aika pitkään, mitä ihmettä Alice Longbottomista voisi kehittää. Sitten ajattelin että sehän on mielisairas, ja minkähän ihmisryhmän kanssa minä yleensä tunnen syvällisempää yhteyttä? Vähän abstraktimpaa meininkiä siis tällä kertaa.
Kasvoja
Muistanhan minä sinut, Algie-setä. En kuunaan saa mielestäni sitä tarinaa, jossa sinä ja Frank kaadoitte veneen Tummel-järvellä. Joskus kuulen uneni läpikin sinun kertovan sitä. Totta kai minä muistan.
Voi Enid-täti, kuinka olenkaan kaivannut leivonnaisiasi! Miten yleensä säilyn hengissä ilman tädin tiikerikakkua? Kukaan muu ei osaa tehdä sitä oikein.
Augusta! Ei, en ole ehtinyt unohtaa sinua viimeisen käyntisi jälkeen. Kauanko siitä on? Viikko? Kylläpä on mukavaa taas nähdä teidät kaikki!
Ja pikku Neville, olet venähtänyt monta tuumaa sitten viime näkemän!
Ilman muuta minä teidät tunnen. Augusta, Neville, Algie, Enid. Tehän käytte täällä harva se päivä.
Mutta keitä te kaikki oikein olette?
Nimi: Eräskin ekstravaganssi
Genre: En rehellisesti sanottuna tiedä. O___o
Ikäraja: S
A/N: Mitä tähän nyt oikein voisi sanoa? Se on vieläkin Alice?
Eräskin ekstravaganssi
“Hikkori tikkori toikki,
hiiri kelloon loikki.”
Tuota lorua laulettiin jo kauan aikaa sitten. En muista miksi. Tein siitä keinon paeta menneitä. Muistoja, jotka mieluiten pitäisin poissa. Tarkoitus pyhittää keinot. Tämän sijaan voisin hakata päätäni seinään, mutta sehän johtaisi vielä nopeammin turmiota kohti.
“Kello meni poikki,
hiiri kellosta pois loikki.”
Aina, kun pimeä nostaa päätään, minä käperryn itseeni ja alan hyräillä. Silloin kivun muisto ei tee niin kipeää. Sanat ja kasvot haipuvat usvaksi, aivan kuin silloinkin. Runon tehtävä on peittää kirkuna. Siksi on pakko huutaa.
Kyllähän minä vieläkin ajattelen. Tunnen ihan niin kuin ennenkin. Siitä se juuri kiikastaakin.
“Hikkori tikkori toikki.”
Nimi: Sinisilmä koi
Genre: Kai se on drama.
Ikäraja: S
A/N: Se on yhä Alice. Sain vaikutteita jostakin novellista, jonka nimeä en muista.
Sinisilmä koi
Aisakellojen helinää. Kun minä siihen havahdun, tuntuu kuin joulupäivä olisi äkkiä tullut takaisin. Melkein petyn, kun sängynpääty ei notkukaan lahjoista. Silti minä heitän lakanat syrjään ja kömmin viereisen pedin ylitse ikkunalle. Poski painuu vilpoista lasia vasten, liimautuu siihen kuin kieli lyhtypylvääseen talviaamuna.
Niin, Alice, ulkona on vihdoin valkoista.
Valtava määrä vitivalkoista untuvaista lunta se peittää puut se hautaa puutarhapensaat alleen se ulottuu täältä horisonttiin ja puoleenväliin taivasta hukuttaa syksyn jääkiteet tanssivat lumi ryömii kaiken yli värjäten taivaan höyhentyynyn väriseksi häivyttää lauseiden rajapyykit mennessään.
Mutta pilvipeitto rakoaa ja tuolla jossakin nousee sinisilmä koi. Äänet taukoavat hetkeksi, ja minäkin olen viimein hiljaa.
Nimi: Vihanhallintakurssi
Genre: Angstihtava draama
Paritus: Se perus: Mike/Ginny, Mike/Cho, Harry/Ginny. Ew. ^^
Ikäraja: S
A/N: Pirullisen vaikea hahmo! En viitsinyt ruveta kehittelemään kovin fanonia persoonaa, joten parituksiin juututtiin. Tässä teille Michael Corner.
Vihanhallintakurssi
Siitä päivästä lähtien, kun Mikey Corner tuli Tylypahkaan, hän oli heitellyt kiviä makuusalinsa ikkunasta tornin juurelle:
Yksi kivi Ginny Weasleylle, joka oli suuri idiootti.
Kymmenen kiveä Rohkelikon huispausjoukkueelle, joka oli täynnä vielä suurempia idiootteja, ja tuplasti enemmän sille, että he olivat niin turkasen paljon parempia kuin korpinkynnet.
Saman verran Potterille, joka kähmi Ginnyä.
Ja kivi päivässä Cho Changille, joka kyllä oli kaunis ja vieläpä samalla puolella, mutta joka ei koskaan olisi Ginny.
Eräänä päivänä Mikey potkaisi suutuspäissään yhtä kiveä. Vuori sortui hänen päälleen, eikä kukaan enää edes muistanut häntä. Olihan kaikilla tärkeämpääkin ajateltavaa. Mutta Mikey Cornerista ei kuultu enää koskaan.
Nimi: Kassandra
Genre: Draamahtava angsti
Ikäraja: S
A/N: En tiedä, mitä kirjoitusasua Cassandrasta Suomessa käytetään, mutta pidän siitä noin. Mielenkiintoinen näkökulma metsänväen syntyyn. Sanokaa terve Firenzelle.
Kassandra
Versona minä kuulin kaukaa, kuinka toisia puita kaadettiin. Silloin minä vapisin. Mutta minut yksin jätettiin metsänreunaan. Taimena minä näin linnan nousevan, ja olin nuori vielä kun oppilaat valtasivat sen. Sitten oli se, jonka nimeä he eivät sano – hänen tulostaan minä tiesin jo miehenkorkuisena.
Satatuhatta kuunkiertoa minä myötäilin tuulta ja katselin tähtiin. Satatuhatta kuunkiertoa kului, kunnes minun juureni pettivät, ja taivas antoi tilalle kaviot ja kädet. Kaltaisteni kautta minä opin puhumaan tähdille, jotka ennen olivat puhuneet minulle. Opin katsomaan sivusta.
Tietää ennalta heidän kohtalonsa, nähdä sen hopeakirjaimet. Tietää ennalta, mutta avatako suunsa? Se on kentaurin ainainen taakka. Se on Kassandran kirous.
Nimi: Kupla
Genre: pienoinen ironinen huumori
Ikäraja: S
A/N: Hah, tulipa kummallinen. Kaipasin vaihtelua. No, en minä tästä oikein muuta osaa sanoa kuin että Rita Luodiko.
Kupla
Kerran tähtitoimittaja Rita Luodikon ohimoon pasahti saippuakupla, ja äkisti hän käsitti, että hänen elämänsä oli kuin tuo kupla: tyhjää täynnä.
Hän muutti elämänsä, erosi työstään ja jakeli sillä ansaitsemansa varat maailmalle. Hän opetti orpolapsia Ambomaassa ja pykäsi kaivoja vähäosaisille. Hän seisoi tienposkessa ja höpötti suu vaahdossa vähemmistöjen oikeuksista. Mutta kukapa häntä olisi kuunnellut?
Pian hän käsittikin, että ainoa keino vaikuttaa maailmaan oli media, media, media! Monen harharetken jälkeen hän tuli siihen tulokseen, että mediaan pääsi käsiksi vain menemällä mediaan sisälle.
Ja eräänä päivänä tähtitoimittaja Rita Luodikon ohimoon pasahti saippuakupla, ja äkisti hän käsitti, että hänen elämänsä oli kuin tuo kupla…
Nimi: Ikuisuus ja minä
Genre: Mikä lie. Itse ristisin maagiseksi realismiksi, mutta kutsukaa miksi tahdotte.
Ikäraja: S
A/N: Halusinpa kokeilla tätäkin. Petunia-rukka joutui koekaniiniksi.
Ikuisuus ja minä
Petunia Dursleyn digitaalinen herätyskello oli säädetty herättämään kello puoli kuusi. Kun sen ankea tööttäys repi hänet valveille, hänen silmänsä rävähtivät auki, ja hän pomppasi ylös, ravasi eteisessä edestakaisin täsmälleen kolme minuuttia ja viipotti lopulta hengästyksissään vetämään olohuoneen vieterikellon. Näin hän teki joka aamu, päivästä, viikosta, vuodesta toiseen. Kellon piti käydä tauotta, siitä hän huolehti epätoivoisella tarmolla.
Mutta kello oli vanha. Kerran Petunia ei uskaltanutkaan vetää vieteriä aivan kireimmilleen. Ja seuraavana aamuna, kun hän ravasi eteisessä niin kuin aina, alakerran vanha kello lakkasikin ennen aikojaan käymästä.
Aika pysähtyi siihen hetkeen, Dudley oli ikuisesti vauva eikä Petunian pieneen piiriin koskenut enää mikään.
Title: Paradise Lost
Genre: angst?
Rating: S
Language: English (American). Such a traitor.
A/N: Minun AU-versumissani verinen paroni on eräänlainen oraakkeli. Siitä kertoo tämä. Koska pidän otsikosta, toteutin uhkaukseni ja kirjoitin englanniksi. Saattaa olla että valitsen ensi kerralla helpomman tekstilajin.
Paradise Lost
Sleep no more!
Slain for his sins, forced never to leave the place he had most loathed.
He never chose it, and still, he knows he chose to do what he did; he knows why he is being punished.
Sleep no more!
His mouth is a middleman of the Omniscient. He will never wake up; his empty eyes will never open. His voice is devoted to eternity.
Sin is the cataract in his eye. Sin has slaughtered his Paradise.
Sleep no more,
For here comes a man who has nothing to lose, and therefore
Bloody Baron shall sleep no more.
Nimi: Se on mun pikku enkeli
Genre: Perushuttua, draamaa
Ikäraja: S
A/N: Tämä nyt on taas sitä sarjaa, etten hakenut kamalasti tolkkua… On siinä joku kantava idea taustalla, hukkasin sen vain puhtaaksikirjoitusvaiheessa. Angelina Johnson. Nimi on pöllitty Kauko Röyhkältä.
Se on mun pikku enkeli
Syntymäpäivän kammottava myrskysää ei koskaan tarttunut tyttäreeni; hän oli alusta alkaen kilteistä kiltein lapsi. Juuri siksi me annoimme hänelle nimen Angelina. Ja paljon myöhemmin, kun tädit ja sedät huomauttelivat huispauslihaksista ja silmien palosta, minä näin edelleen siivet ja sädekehän.
Minä halusin ehkä vähän liiaksikin olla tyttöni turvana. Angie oppi ryömimään ja konttaamaan kädestä pitäen, mutta koskaan hän ei itkenyt eikä sanonut sanaakaan.
Vasta toisena talvenaan hän puhui. Silloin hän istui pulkassa, ja minä mukamas lakaisin lunta portailta.
“Älä huoli, isä, kyllä minä pärjään”, hän sanoi äkkiä kirkkaalla äänellä. Samalla hetkellä hänen suustaan putosi käpy, joka muuttui varikseksi ja liihotti tiehensä.
Nimi: Eikä mitään tekemistä
Genre: Sitä samaa.
Ikäraja: Pannaan S kun tässä esitellään tätä turmiollista elämäntapaa.
A/N: Lukaisin tuossa Trinin Sorsia!-ficin muutama päivä sitten, ja se innoitti tällaisen (parituksettoman) pikku ilottelun. Nimi on viety Maija Vilkkumaalta. Angie seikkailee yhä.
Eikä mitään tekemistä
Seitsemäntoista!
Hassua oikeastaan, miten sen tiedostaa vasta nyt, kun päivät ovat taas valoisia. Hitto, minähän olen vapaa tekemään ihan mitä itseäni huvittaa! Tänä aamuna me nukutaan pitkään, noustaan puolenpäivän maissa ja sännätään kentälle, minä ja pari kaveria. On jonkun toisen syntymäpäivä, mutta se tuntuu ihan omalta.
“Tänään pistetään elämä risaiseksi”, sanon minä, ja toiset nauraa.
On kesä, sanoi opettajat mitä hyvänsä. Enää ei ole paineita. Aurinko hehkuu ja ruoho aaltoilee, kaikki ryhmyt ja kaadot ja vastustajat on pantu pakettiin. Jäljellä on enää se paras: kultasieppi.
… Ettepä arvaakaan, mitä kaikkea voi saada aikaan, kun on luudanvarsi, paljon boolia ja rikkinäinen leija!
Nimi: Lehmä
Genre: joku random fiilistely
Ikäraja: S
A/N: Blokkia kovasti parantelen. Istuin eilen kolme tuntia pihalla raapustellen mitä mieleen tuli. Tämä syntyi kaiken muun muassa. Porsaanmuotoiset pilvet oli joku ajatusvirhe, mutta tykästyin siihen. ^^ Pansy Parkinson.
Lehmä
En eläisi ilman tällaisia päiviä.
Auringon korventama ruoho tuoksuu niin valtavan herkulliselta. Se on niin vihreää ja samettista, että tahtoisin vain haudata kasvoni sen uumeniin. Aurinko paahtaa selkääni. Kärpäset pörräävät korviin, ja minä läiskin niitä puolihuolimattomasti. Taivaalla on ainoastaan porsaanmuotoisia poutapilviä. Tuuli paimentaa niitä verkalleen katonharjojen ylitse, vaikka nekin tahtoisivat vain laiduntaa rauhassa.
Ilma on ikään kuin… pehmoista. Ei sitä voi selittää.
Vain tällaisina päivinä saan elää. Ei muodonmuutosten esseitä, ei koppavia puhdasverisiä poikia, ei äidin löpinää kelvollisten vävyehdokkaiden ominaisuuksista! Vielä on aikaa, ennen kuin röhkivät porsaspilvet ehtivät päälleni. Vielä on aikaa maata, nuuhkia ruohoa ja olla kaikessa rauhassa lehmä.
