Nukkekuninkaamme varjot (LW6, S, hämäryyttä)

[Melodie]

Nimi: Nukkekuninkaamme varjot
Kirjoittaja: Melodie
Ikäraja: S // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Tyylilaji: Sekavuus (draama, ha)
Vastuuvapautus: En omista hahmoja enkä saa rahaa, enkä omista laulua. (Teksti puolestaan on omaa säätöäni.)

A/N: Lyrics wheel VI. Hämärää hämmennystä. Minäkertojana Regulus, satunnaisesti muuta en minä tiedä. Tulkitkaa. (LW-sanat tekstin perässä.)


Nukkekuninkaamme varjot


Hänen askeleensa ovat nokkelat ja näppärät, pieniä harppauksia maailman laidalta toiselle. Regulus, hän esittelee itsensä ja keikauttaa päätä, kaiketi viimeisen päälle tai kaunis.
Kai hän tietää mitä tehdä tai ainakin mitä tekee.


Jos voisin uskoa olevani oikeasti niin, ehkä kaunis tai ei liian omaan näppäryytensä kompastuva, voisin ehkä ajatella että mitä helvettiä, ei tämä ole mitä kuvittelen.
Tuhoan ihmisiä. Ne hymähtävät kun kerron ettei mikään ole niiden syytä, mutta lopulta vaipuivat öisin uniin omatunnot puhtaina ja kirkkaina, säteilevinä sädekehinä. Minun mieleni on musta; maailma hakkaa kiviset kirjaimensa sieluun, uskon olevani tällainen ja pysyn puhtaana kun syön toisten roskat.
Ja silti minä saan heistä jokaisen hakkaamaan päätään seinään tai kirjoittamaan typeriä runoja, uskomaan että heidän Rakkautensa vihaavat heitä, jokaisen minä saan uskomaan oikkuni ja kuvittelemaan itsensä pahemmaksi kuin ovatkaan.
Ja oi; kuinka minä nautin siitä.


Hiukset helvetin teräsvillaa, notkuvat tuulessa. Se on pirullisen nokkela ja liian älykäs, osaa sanoa pienet myrkkynuolet sydämiin. Liian kauniskin se on niin pahaksi, ja kun se notkistaa polvia, nimi kaikuu solisluissa.

-Jos Regulus tahtoo saada jokaisen mielen kääntymään, se vetää vasemmasta narusta jos suunta on oikealla ja toisinpäin, se heiluttaa kättä kun jalkoja pitää saada liikkumaan ja me ollaan tyhmiä marionetteja ja jätetään se kerta toisensa jälkeen tiedostamatta.-

Minä hallitsen heidän mieliään koukistamalla sormeani jos vain tahdon, saan heidät tanssimaan pillin tai rockmusiikin mukaan laulamaan minulle tai tappamaan. Minä saan aikaan mitä vain enkä tahdo puoliakaan, salamurhauttaisin ihmisiä pelkästä turhautumisesta.
Ja kun minä nauran, he sätkivät avuttomina päitään ja ovat sokeita kuin kissanpennut.


Varsi on norja ja jalat varsan, kuka ajatteli hänen sopivan tähän maailmaan. Silmät ovat ihan oikeat tähdet; se joku oli sekä sokea että kuuro. Kuinka hän lamaannuttaa ihmiset, ei voi kuin nauraa. Ja kysyä, mistä sellaista hermomyrkkyä saa.

-”Mä en tiedä tasan mistään mitään”, sanon vakuuttaen nauran kun hän siristää silmiään, hän ei ehkä aivan usko mutta kuvittelee olevansa nukkienkuningas. Me sanomme häntä vitsinä nukkekuninkaaksi ja katsomme kuinka hän räpistelee itse kutomassaan seitissä, kuvittelee pitävänsä  mieliämme siimoissa vaikka on pohjalla eikä tosiaan kohoamassa.
”Ja mä en sua usko”, hän sanoo ja keikauttaa taas päätä; tahdon kääntyä ja juosta kauas.-

Tallon ihmisten sydämet lasimurskaksi jottei kukaan kuvittelisikaan pystyneensä minun herkempään puoleeni, hakkaan rakastamani ihmiset säpäleiksi… ja toivon, etteivät he katsoisi minuun silmissä sumua, koska silloin voisin jopa uskoa onnistuneeni.
En tee tällaista virallisesti.

-Pidä kielesi kurissa ja ajatukset hallussa, silmät kuivina ja mieli selvänä, olet minulle jotain mitä en tahdo koskaan nähdä. (Regulus on tähti.)-

Ja kun olen valmis, ei ole ketään joka minua jäisi kaipaamaan.

-


Don Huonot: Riidankylväjä

E-ee-e-ee-ei, se et oo sinä. Joku korvaasi kuiskuttaa
E-ee-e-ee-ei, se et oo sinä. Myrkkyä mieleesi ruiskuttaa
E-ee-e-ee-ei, se et oo sinä. Se tietää, mistä narusta vetää
E-ee-e-ee-ei, se et oo sinä. Kuulet sen naurun, muttet näe ketään

kertosäe:
Mä en tiedä mitään, josset säkään tiedä, mitä sinusta kerrotaan
Särkyneitä sydämiä kaikkialla tallaat, missä kuljetkaan
Tee jotain tolle sun päälles
Ennen kuin se myrkyillään sut selättää
Kohta et viereltäsi löydä yhtään ystävää
Kun sä sait ne keskenään riitelemään

(Riidankylväjä) (4x)

E-ee-e-ee-ei, se oot vain sinä. Koeta pitää kielesi kurissa
E-ee-e-ee-ei, se oot vain sinä. Ja tähtisilmäsi minusta erossa
E-ee-e-ee-ei, se oot vain sinä. Ethän sä tekisi mitään tällaista
E-ee-e-ee-ei, se oot vain sinä. Katso peiliin, se olet sinä

kertosäe

kertosäe

(Riidankylväjä) (4x)

[yönkäpälä]

Oijoi. Minä rakastan tätä.

Tarkoitukseni oli mennä nukkumaan, vilkaista pikaisesti finiä vielä ja tarkistaa osallistumani aiheet, mutta oi. Melodien LW, pitihän se nyt lukaista, ja näemmä rakastuakin sitten samantien. Ah, hämäryyttä, ja vieläpä tyylillä toteutettua.

Tiedätkös, nämä ovat minun lähettämäni sanat, mutten koskaan arvannut, että niistä voisi joku saada jotain tällaista aikaiseksi. Olen vain jo pitkään odottanut, että niistä kirjoitetaan jotain, ja nyt sinä sait minut toivomaan, ettei kukaan enää yrittäisikään. Jotenkin sinä vain täydellistit ne. Tai niin, kun et turhaan yrittänyt selittää, mitä tuon kappaleen rivien välissä tapahtuu, vaan jätit itse tekstin yhtä mielenkiintoisen kiehtovaksi ja arvoitukselliseksi kuin itse lyriikatkin.

Mieleni tekisi analysoida tätä enemmänkin, pohtia ja selvitellä noita naruja, mutta taidan jättää tällä kertaa vain merkin siitä, että todella rakastuin. Kenties jollain tulevista lukukerroista löydän rohkeutta sanoa jotain syventyneempääkin, mutta nyt annan tämän tekstin olla, ihan niin kuin sanojenkin. Tyydyn palvomaan maata jalkojesi alla, ja käyttämään ylisanoja ihan liikaa, mutta silloin kun osuu tällainen teksti kohdalle, on välttämätöntä sanoa jotain, koska muuten ei sanoisi mitään.

Hiukset helvetin teräsvillaa, notkuvat tuulessa. Se on pirullisen nokkela ja liian älykäs, osaa sanoa pienet myrkkynuolet sydämiin. Liian kauniskin se on niin pahaksi, ja kun se notkistaa polvia, nimi kaikuu solisluissa.

Kaunista, etenkin siksi, että olen tiedostanut solisluut sanana vasta jokin aika sitten.

Kiitos.

[Elfalas]

No voi nyt. O.o

Edelliseen LW:iin lähetin just nuo samat sanat, ja niistä syntyi sitten jotakin en muista mitä, vaikka kuinka innolla odotin. Mutta tämä olikin sitten Jotain Ihan Muuta.

Ficci itsessään on hyvin sekava ja mun kielitajuni on niin hatarissa kantimissa ettei tulkitseminenkaan tällä hetkellä onnistu, mutta fiilispohjalta heittäisin, että tunnelma on juuri samalla tavalla kaoottinen kuin laulussa itsessään. Sellainen päässä kaikuva ääni joka ei jätä millään ilveellä rauhaan. Vähän niin kuin tosi omituinen uni, ei välttämättä painajainen, mutta sellainen, joka jättää tosi hämärän olon. Ja nyt pitää etsiä pari quottausta kun en osaa.

Ja silti minä saan heistä jokaisen hakkaamaan päätään seinään tai kirjoittamaan typeriä runoja, uskomaan että heidän Rakkautensa vihaavat heitä, jokaisen minä saan uskomaan oikkuni ja kuvittelemaan itsensä pahemmaksi kuin ovatkaan.
Ja oi; kuinka minä nautin siitä.

Minä hallitsen heidän mieliään koukistamalla sormeani jos vain tahdon, saan heidät tanssimaan pillin tai rockmusiikin mukaan laulamaan minulle tai tappamaan. Minä saan aikaan mitä vain enkä tahdo puoliakaan, salamurhauttaisin ihmisiä pelkästä turhautumisesta.
Ja kun minä nauran, he sätkivät avuttomina päitään ja ovat sokeita kuin kissanpennut.

Varsi on norja ja jalat varsan, kuka ajatteli hänen sopivan tähän maailmaan. Silmät ovat ihan oikeat tähdet; se joku oli sekä sokea että kuuro. Kuinka hän lamaannuttaa ihmiset, ei voi kuin nauraa. Ja kysyä, mistä sellaista hermomyrkkyä saa.

O.O

[Carolynne]

Kuten yönkäpälä, minäkin rakastuin tähän. Kadehdin taitojasi, osaat todella mahtavasti käyttää sanoja ja muodostaa niistä lauseita, joissa ei ole mitään käytettyä vaan vain tyylikästä rytmiä. Tykkään edelleen tyylistäsi pilkuttaa, välillä ne ovat oikeilla paikoillaan ja välillä eivät, eikä minulla ole hajuakaan onko se tyylikeino, mutta se tosiaan toimii.
Ja ne kliseet, mitkä tekstiä olisivat saattaneet uhata, olit hienosti jälleen kerran kiertänyt, esim. tuo saan heidät tanssimaan pillin tai rockmusiikin mukaan.... Juuri tällaisesta leikittelystä pidän.

Tämän jako ikään kuin kolmeen eri kertojaan oli todella onnistunut, ja pelkkä tuo jaottelu näyttääkin kauniilta. Tällaiseen en ennen ole törmännyt, mutta nyt ihastuin kovasti. Minun puolestani voisit käyttää tätä tyylikeinoa muissakin teksteissäsi ^^ Tämä kohta sai minut suorastaan haukkomaan henkeäni ihastuksesta, ei voi muuta kuin hehkuttaa:

Varsi on norja ja jalat varsan, kuka ajatteli hänen sopivan tähän maailmaan. Silmät ovat ihan oikeat tähdet; se joku oli sekä sokea että kuuro. Kuinka hän lamaannuttaa ihmiset, ei voi kuin nauraa. Ja kysyä, mistä sellaista hermomyrkkyä saa.

En tiedä mistä se johtui, mutta minusta tämä ei ollut hirvittävän epäselvä. Olen aika tottunut lukemaan vaikeita runoja, ja heti alusta alkaen täytin noita rivienvälejä omilla mielikuvillani. Ainakin minulle tarinan kaari oli nähtävissä koko ajan.
Vaikka itse en yleensä näe Regulusta yhtään tämänkaltaisena hahmona, siis luonteeltaan, niin hahmokuvailusi kursiivikohdissa oli silti todella osuvaa ja mahtavaa, ulkonäköön voisin ainakin täysin yhtyä ja tämän ficin hahmoon sopivat kyllä nuo luonnejututkin.

Niin, ihkutan ja hehkutan ja ihailen ja kiitän tästä!
Carolynne

[lurikko]

Oh, tämä on hurmaava. Tällainen reguluskuva riitelee vähän omani kanssa, tai sanotaanko että osaan kuvitella Regulukselle helposti keikaripuolen mutta uskon että se on aika sivuroolissa. Toisaalta ainakin sinun keikari-Reguluksesi tässä on vahva ja toimiva hahmo ja keikaripuoli esittelee hahmoa muutenkin, ainakin olen aistivinani jonkinnäköistä yksinäisyyttä ja ehkä epävarmuuttakin, ja niin, kyllähän Reguluksen hahmo tässä toimii oikein hyvin.

Tykkään kauheasti tarinan rakenteesta ja moniulotteisuudesta aina rakennetta ja asettelua myöten. Eri osat tuntuvat tukevan toisiaan ja silti punainen lanka löytyy kyllä sieltä jostain ihan riittävästi.

Me sanomme häntä vitsinä nukkekuninkaaksi ja katsomme kuinka hän räpistelee itse kutomassaan seitissä, kuvittelee pitävänsä  mieliämme siimoissa vaikka on pohjalla eikä tosiaan kohoamassa.

Ensinnäkin itse kutomassaan seitissä räpisteleminen oli lukiessa jotenkin hyvin elävä kielikuva, ja toisekseen siitä asettelusta: pidän siitä kuinka näiden pätkien kertoja asettaa konkreettisen kontrastin sille keikari-Reguluksen lipevälle äänelle. Tyylillisestikin asettelu ja ikään kuin kolmen kertojan (kai minä nyt laskin ja tajusin oikein) olemassaolo on mielestäni varsin toimivaa ja mielenkiintoista; tuo kursivoitu ääni on erittäin sulavaa ja runollista, tuo jonkun ulkopuolisen henkilön (jotenkin kuvittelin sen Siriukseksi) ääni tulvivaa mutta ehkä vähän rosoisempaa ja Reguluksen ääni sitten sieltä jostain väliltä.

En tee tällaista virallisesti.

Tämä on vain jotenkin niin hieno. En tajua yhtään, mitä se tarkoittaa, mutta se vaan tuli jotenkin niin yllättäen ja siitä huolimatta tuntuu istuvan tekstiin kuin pato jokeen, ehkä syvällisemminkin, koska jotenkin tämä on yksinkertaisuudessaan vähän kuin rajat kaikelle sitä ennen tulvivalle tekstille, ja lisäksi sisällön tasolla tuntuu siltä että tässä Regulus tavallaan antaa rajat omalle käytökselleen, tai jotain. Kuten sanoin, en tajua mutta tykkään kauheasti.

Niin ja pitää vielä mainita että nimen takia tulin lukemaan tämän. Nukkekuninkaamme varjot tuntuu yksinkertaisesti niin hyvältä nimeltä että voiko sellaisia ollakaan, ja nyt tietysti kiinnostaisi myös analysoida sitä. Tarkoittavatkohan varjot niitä varjoja, joita nukkekuningas jättää jälkeensä, luultavasti kuvainnollisesti, vai ehkä niitä varjoja joita hän löytää edestään, ehkä sen takia että on tehnyt itsestään yksinäisen yrittämällä hallita ihmisiä...? Hmm...