Kirjoittaja Aihe: Korttitemppuja || SM/JP, S  (Luettu 4851 kertaa)

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 779
Korttitemppuja || SM/JP, S
« : 19.02.2009 10:28:05 »
Title: Korttitemppuja
Pairing: James/Sirius
Rating: S
Genre: drama, humour?
Summary: Olin nähnyt Siriuksen istuvan jo muutamana iltana korttipakan äärellä ja lukevan jostain kirjastosta lainatusta kirjasta jonkinlaisia ohjeita. Kun olin yrittänyt kumartua lähemmäs tarkkailemaan hänen toimiaan, hän oli läimäyttänyt kirjan kiinni ja sanonut, ettei mestarin puuhia saa vakoilla.
A/N: Olen itse erittäin kiinnostunut korttitempuista, ja olen ihan mielettömän huono tekemään niitä. Tässä kerjään hieman sympatiaa olemalla Sirius  ;)

Korttitemppuja


Se oli niitä tavallisia kevätpäiviä. Kokeet lähenivät hetki hetkeltä lähemmäs, ahkerimmat ja opiskelulleen tunnollisimmat – kuten Remus – olivat alkaneet jo lukea. En kokenut mitään tarvetta alkaa lukemaan kokeisiin ennen kuin pari iltaa ennen. Miksi lukea, jos tiesi jo kaiken?

Kevät oli ehdottomasti vuoden parasta aikaa. Syksyssä toki oli omat hyvät puolensa, koska Tylypahkaan tullessa syyspäivät olivat vielä aurinkoisia ja lehtien värit kauniita, mutta jo liian pian ne muuttuivat ruskeiksi ja tippuivat maahan. Maa oli liejuista ja ulkona satoi lakkaamatta. Talvi taas oli jäinen, kylmä ja sai useimmat ihmiset masentuneiksi. Jatkuva pimeys ja lumimyräkät eivät tehneet hyvää kenellekään. Toisaalta talvella oli pikkujoulu, joulu ja uusivuosi sekä kaikki ne lukuisat lumisodat. Kesä puolestaan oli hieno ja ihana vuodenaika, mutta silloin joutui olemaan erossa kaikista niistä oppilaista, joita muuten näki päivittäin. Mitä olisi elämä ilman kelmeilyä, kuutamoöitä, Lilyä ja ruokailuja? Ei mitään.

Kevät sai jokaisen piristymään sinisellä taivaallaan, sulavalla lumella, lämpenevillä päivillä ja linnunlaululla pitkän talven jälkeen. Jokaisen valui energiaa ja yhä useammilla tunneilla keskittyminen herpaantui, koska ulkoa paistava aurinko houkutteli oppilaita ulos. Oli huvittava huomata miten kaikkien olemus muuttui – jopa Ruikulin – ja kuinka heidän kasvonsa saivat uuden ilmeen. Kampauksia muuteltiin, tytöt innostuivat jälleen kaikesta turhanpäiväisestä ja opettajatkin muuttuivat mukavammiksi. Kaikki muuttuivat rehentelevämmäksi ja itsevarmemmiksi. Kevät toi mukanaan myös uusia harrastuksia ja pakkomielteitä, kuten tässä tapauksessa Siriukselle.

Olimme juuri lopettelemassa huispaustreenejä, kun Sirius tuli innosta puhkuen luokseni. Laskeuduin hänen vierelleen ja katsoin korttipakkaa hänen käsissään. Jotkut kulmat olivat kääntyneet ja värit haalistuneet, mutta ne näyttivät muuten hyväkuntoisilta. Olin nähnyt Siriuksen istuvan jo muutamana iltana korttipakan äärellä ja lukevan jostain kirjastosta lainatusta kirjasta jonkinlaisia ohjeita. Kun olin yrittänyt kumartua lähemmäs tarkkailemaan hänen toimiaan, hän oli läimäyttänyt kirjan kiinni ja sanonut, ettei mestarin puuhia saa vakoilla. Olin vain kohottanut kulmiani, pyöräyttänyt silmiäni turhautuneena ja lähtenyt tekemään jotain muuta.

Nyt Sirius kuitenkin seisoi vierelläni korttipakka käsissään ja katsoi minua silmät jännityksestä ja ilosta kiiltäen.
-   Minun on aivan pakko näyttää sinulle! hän tarttui kiinni kädestäni ja veti mukanaan. Raahauduin hänen perässään muutaman metrin ennen kuin pääsin jaloilleni.
-   Näyttää mitä?
-   Odota niin näet.
Kävelimme pukuhuoneisiin, jossa oli pieni pöytä. Sirius laittoi minut istumaan pöydän toiselle puolelle ja alkoi jakaa kortteja kuvapuoli oikeinpäin.
-   Eli, hän sanoi jaettuaan kortit. Loppupakan hän siirsi vierelleni ja katsoi minua sitten tiukasti silmiin. Vastasin hänen katseeseensa vähintään yhtä tiukasti.
-   Tässä on siis kolmessa rivissä yhteensä kaksikymmentä yksi korttia, eli toisin sanoen kolme kertaa seitsemän korttia. Ymmärrätkö?
Nyökkäsin.
-   Valitse yksi kortti, mutta älä kerro sitä minulle. Käännyn poispäin, katso vaikka.
Katsoin kuinka Sirius käänsi selkänsä minulle. Hän viittoi minua valitsemaan kortin. Katsoin edessäni olevia kortteja. Valitsin ruutuseiskan. Kopautin Siriusta olkapäähän, jotta tämä kääntyisi.
-   Hienoa, hienoa, hän sanoi hieroen käsiään yhteen. Ihme, ettei hän hyppinyt innosta, - Nyt näytät missä rivissä se on, mutta älä kerro korttia. Muistathan vielä mikä se oli?
Nyökkäsin taas ja osoitin vasemmalla olevaa riviä. Sirius päästi myöntelevän äänen ja kokosi rivit yksittäisiksi pinoiksi, joista hän teki yhden suuren pinon. Hän jakoi kortit uudelleen samalla tavalla ja pyysi minua näyttämään oikean rivin. Tällä kertaa se oli keskimmäinen. Sama toistui vielä kerran. Ruutuseiska oli taas keskimmäisessä rivissä.

Nyt Sirius kuitenkin kokosi kaikki kortit yhteen järjestämättä niitä ensin erikseen pinoihin. Hän avasi ne yhdeksi suureksi viuhkaksi ja alkoi järjestellä kortteja. Yritin nähdä kortit, mutta ne olivat käännetty liikaa Siriukseen päin, jotta olisin voinut nähdä niitä. Kun hän oli siirtänyt viiden kortin paikkaa, hän laittoi kortit jälleen pakaksi. Nyt hän järjesti kortit neljän kortin ruusuihin. Niitä tuli yhteensä viisi. Hänelle jäi yksi kortti käteen.
-   Ja nyt, maagisilla taikurinvaistoillani, sisäisellä näölläni ja silkalla viehätysvoimalla tiedän, ettei tämä kortti ole sinun valitsemasi kortti, hän laittoi yksinäisen kortin pois.
-   Valitse tästä kolme ruusua.
Osoitin kolmea ruusua. Sirius jätti ne paikoilleen, mutta otti pois ne kaksi, joita en osoittanut.
-   Valitse kaksi.
Osoitin jälleen ruusuja, jotka Sirius jätti paikoilleen ottaen yhden pois.
-   Nyt valitse yksi.
Valitsin oikeanpuolimaisen. Sirius otti sen pois ja siirsi viimeistä ruusua lähemmäs.
-   Nyt valitse kaksi korttia.
Osoitin kahta vastakkaista korttia, jotka Sirius otti pois.
-   Nyt valitse näistä kahdesta toinen.
Osoitin toista, jolloin Sirius otti pois juuri sen toisen kortin. Hän katsoi minua viekkaasti, nosti kortin ja kysyi:
-   Eikö tämä ollut se kortti, minkä valitsit?
Katsoin korttia. Ruutuvitonen. Pudistin päätäni yrittäen pitää kasvoni neutraalina. Siriuksen kasvot venähtivät, kun hän katsoi korttia itse. Hän etsi nieleskellen pakasta sen kortin, jonka viimeiseksi heitti pois. Siinä se oli, ruutuseiskani.
-   Tuo se oli, sanoin ja nyökkäsin korttia kohti.
Sirius otti taikasauvansa esiin ja alkoi raivon vallassa polttaa kortteja yksitellen. Kuulin hänen mutisevan vihaisella äänellä.
-   Minä en enää ikinä, ikinä, opettele korttitemppuja! En ole tyhmemmistä kuullutkaan!

Nousin ylös ja lähdin suihkuun. Ehkä kaikki harrastukset eivät olekaan hyvästä. Kevät voi tuoda mukanaan myös huonoja asioita.


« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 23:15:49 kirjoittanut Pops »

between the sea
and the dream of the sea

Eeyore

  • Radamsa
  • ***
  • Viestejä: 1 875
  • Karo-muoks || Ei Eyeore, ikinä.
    • Loista Tähti, loista.
Vs: Korttitemppuja
« Vastaus #1 : 19.02.2009 20:27:05 »
Otsikko veti puoleensa (taas kerran) ja koska itsekin pidän korttitempuista, tulin lukemaan tämän. Pidin alussa todella paljon noista vuodenaikojen kuvailuista ja erityisesti kevään, koska siihen James käytti aikaansa ^^ Siriuksen innostus oli mukavaa luettavaa ja hän oli tohkeissaan kuin pieni lapsi. Jotenkin oli kiva lukee tätä minä-muodossa ja kun James ei puhunut periaatteessa yhtään mitään tuossa "taikomisen" aikana. Loppu oli jotenkin odotettava, tai siis en odottanut, että Sirius epäonnistuisi vaan sen jälkeen; että hän raivoaisi :D Jamesin kommentti vielä aivan loppuun oli hyvä päätös.
Lainaus
Nousin ylös ja lähdin suihkuun. Ehkä kaikki harrastukset eivät olekaan hyvästä. Kevät voi tuoda mukanaan myös huonoja asioita.
Kiitos.


"Sie oot vähän niinku vähä-älynen pikkusisko, jota miulla ei oo koskaan ollu."
Naakkapuiston istuva päällikkö Märkäpuuma
Lucius/Narcissa | 67/100