Kiitos kaikille kommenteista!
2.luku
”Mitä sinä teet Em?” Sirius kysyi huolestuneen näköisenä, kun Emily käveli edestakaisin olohuoneessa, miehien istuessa beessillä sohvalla.
”Minä etsin Lilyn”, Emily ilmoitti itku kurkussa ja käveli hakemaan takkiaan vaatekaapista pyyhkien valuvia kyyneleitä poskiltaan.
”Em rauhoitu”, Sirius sanoi ja käveli halaamaan Emilyä, ennenkuin tämä ehti lähteä.
”En voi... Olen todella huolissani Lilystä. Minun on pakko löytää hänet”, Emily nyyhkytti Siriuksen olkapäätä vasten. Sirius silitteli Emilyn tummanruskeita hiuksia ja katsahti Jamesiin kysyvästi.
”Olen samaa mieltä Emilyn kanssa... Meidän täytyy löytää hänet”, James sanoi, myöskin huolissaan Lilystä.
James rakasti Lilyä vieläkin, vaikka Lily oli torjunut hänet monet kerrat. Hän oli ollut murheen murtama, kun Lily oli kertonut muuttavansa Henryn kanssa yhteen. Mutta hän oli tyytyväinen siitä, että he olivat kumminkin ystäviä keskenään.
”No, mistä me hänet löydämme?” kysyi Sirius epäröiden mutta myös huolestuneena, ja katsoi vuoronperään Emilyä ja Jamesia.
”Mennään kysymään Henryltä... Hän varmaan tietää asiasta”, Emily nyyhkytti vielä hiljaa.
”Totta... Lähdetään sinne heti”, James ilmoitti ja käveli ottamaan mustan takkinsa naulakosta.
Ja niin he ilmiintyivät Lilyn ja Henryn talon ulkopuolelle.
”Tämäpä vasta yllätys”, Dumbledore sanoi, kun hänen kansliaansa astui pitkä ja kauniskasvoinen nainen. Nainen, joka yleensä hymyili, mutta nyt silmiä varjostivat synkät varjot ja hänellä oli tahraiset kasvot. Nainen näytti todella väsyneeltä ja siltä, että joka paikkaan koskisi.
”En kai tule huonoon aikaan?” Lily kysyi, yrittäen saada äänensä kuuluvaksi.
”Et toki, istu vain alas”, Dumbledore hymyili naiselle ja osoitti tuolia, joka oli häntä vastapäätä.
Lily istuutui tuolille ja katsoi ympärilleen. Kansliassa ei ollut tapahtunut mitään muutoksia hänen kouluajoiltaan. Dumbledorekaan ei ollut muuttunut paljoa. Mies jaksoi aina hymyillä.
”Saanko kysyä, että mitä ihmettä teet tämmöisen vanhan höppänän luona? Vaikka mukavaahan se on sinua nähdä”, Dumbledore kysyi.
”Minulla on ongelma. Mutta en voi kertoa sitä... En pystynyt kertomaan edes Emilylle ja en tiedä mitä ihmettä tekisin. Ja jostain syystä päädyin tänne...”, Lily huokaisi.
”Kuten varmaan huomaat, en ole aivan kunnossa”, Lily jatkoi puhettaan.
”Jos saan sanoa oman mielipiteeni, niin minusta sinun pitäisi kertoa ystävillesi. Mitä ikinä onkaan sattunut...” Dumbledore sanoi miettiväisenä.
”Mutta asettaisin heidät siinä samalla vaaraan”, Lily sanoi.
”Joskus myös tietämättömyys on vaarallista”, Dumbledore totesi.
”Mutta sinun täytyy mennä nukkumaan, sillä kuten sanoit, näytät huonovointiselta. Pyydän kotitonttuja huolehtimaan sinusta, kunnes olet kunnossa. Mikäli jäät tänne?” Dumbledore jatkoi.
”Minä voin kyllä lähteä”, Lily sanoi ja nousi seisomaan, mutta horjahti väsymyksen ja kivun aiheuttamana takaisin istumaan.
”Tai sitten en”, Lily sanoi ja virnisti.
Silloin kaksi kotitonttua ilmestyi huoneeseen.
”Toivottavasti tokenet Lily”, Dumbledore sanoi hymyillen, kun kotitontut saattelivat Lilyä ovelle.
”Niin”, Lily vastasi ja katosi oven taakse
Nainen ja kaksi miestä koputtivat suuren keltaisen kartanon ruskeaan oveen ja hetken päästä ovi avautui. Sisältä ilmestyi pitkä ruskehiuksinen mies.
”Mitä te täällä teette keskellä yötä?” kysyi Henry hieman halveksivalla äänensävyllä.
”Tulimme kysymään, onko Lily kotona?” Emily vastasi, Jamesin mulkoillessa miestä pahasti.
”Ei ole... Hän lähti kolme päivää sitten työmatkalle Pariisiin. En ole aivan varma, milloin hän tulee takaisin... Eikö hän ilmoittanut siitä teille?” kysyi Henry ihmeissään.
”Ai, kolme päivää sitten... Joo, ei ilmoittanut”, Emily ihmetteli.
”No, mutta me lähdemme sitten kotiin, moikka”, Sirius sanoi tyynellä äänensävyllä.
Sirius, Emily ja James lähtivät ja ovi sulkeutui heidän takanaan kovaa kolahtaen.
”Miksi Lily valehtelee Henrylle?” Emily kysyi ihmeissään ja riisui kireän mustan jakkutakkinsa naulakkoon, kun he olivat ilmiintyneet takaisin Emilyn ja Siriuksen kotiin.
”Samaa ihmettelen minäkin. Etkö sinä sanonut, että näit hänet eilen Viistokujalla?” Sirius kysyi hämillään.
”Joo... Sieltähän minä hänet tänne käskin”, Emily nyökytteli päätään ja lysähti sohvalle.
Sirius istuutui hänen viereensä ja kietoi kätensä hänen ympärilleen. James istuutui heitä vastapäätä olevalle tuolille.
”Mutta minun on pakko löytää hänet!” Emily huusi ja pongahti ylös sohvalta, niin että miehet pelästyivät.
”Kello on jo paljon... Meidän pitäisi nukkuakin vähän”, Sirius sanoi väsyneenä.
”Jää sinä tänne ottamaan kauneusunesi, niin minä lähden etsimään parasta ystävääni, joka myös etsisi minut käsiinsä”, Emily äyskähti vihaisena.
”Minä ainakin lähden mukaan”, James sanoi ja haki jo toistamiseen takkinsa naulakosta.
”No kyllä minäkin lähden kulta, mutta mihin me tällä kertaa menemme?” Sirius nousi äkkiä ja haki itselleen ja Emilylle takit.
”Sen henkilön luokse, joka tietää mitä pitää tehdä”, Emily hymyili pienesti ja heitti pitkät hiuksensa olan yli.
”Tämäpä yllätys. Kolme vanhaa oppilasta samalla kertaa, mitäs te täällä teette?” Dumbledore kysyi hymyillen, kun Sirius, Emily ja James istuutuivat hänen taikomilleen puisille tuoleille.
”Halusimme kysyä sinulta, tiedätkö Lilystä mitään? Olemme huolissamme hänestä”, Emily sanoi.
”Olen kyllä tavannut hänet”.
”Milloin?” Emily huudahti.
”Missä?” James hypähti seisomaan.
”Eilen ja itse asiassa Lily tuli tänne tapaamaan minua”, Dumbledore ilmoitti rauhallisesti.
”MITÄ??!!” kaikki huusivat yhteen ääneen.
”Kertoiko hän sinulle, mitä hänelle on tapahtunut?” Emily kysyi hiukan rauhallisemmin.
”Ei, hän kertoi vain sen ettei voi kertoa minulle tai edes teille, koska se olisi vaarallista”, Dumbledore vastasi.
”Ei helvetti, mihin hän meni?” Sirius kysyi.
”Tuota...” Dumbledore sanoi, mutta lause keskeytyi, kun ovi aukesi nopeasti.
