// Alaotsikko: lievä angst, S, Theodore Nott
Title: Tulipalo
Author: nami
Genre: kai se on lähimpänä angstia
Rating: S
Summary: Theodore Nott katsoi, kun kaupunki paloi.Disclaimer: Rowlingin taas kerran kaikki.
A/N: Osallistuu Mutta kuka hiton Theodore Nott?-haasteeseen. Ei varsinaisesti ole songfic, mutta suosittelen tosissani, että tämän lukiessa kuuntelisi
Story of the Yearin kappaleen Anthem of Our Dying Day, koska siitä sain idean koko ficintynkään, ja toivoisin kappaleen tunnelman välittyvän tekstistä.
----
Kaupunki oli hiljaa. Aivan kuin odottaen jotakin merkkiä.
Mäellä, muutaman kilometrin päässä pienestä kaupungista, seisoi pitkä, laiha mies. Hiekanruskeat hiukset hapsottivat hoitamattomina. Miehen muukin olemus oli kärsineen ja hoitamattoman näköinen. Hän oli nuori, mutta kasvot olivat silti väsyneet, vanhat. Aivan kuin ne olisivat nähneet enemmän kuin sen ikäisen piti. Hän sytytti tupakan ajatuksissaan ja katseli kaupunkia.
Tänä yönä helpottaisi. Ihan pian olisi se hetki.
Hän odotti pimeyden laskeutuvan vielä hieman lisää. Ilmasta tihkui sateen tuoksu, kun hän veti savukkeestaan viimeisen henkäyksen ja tumppasi sen kosteaan nurmikkoon. Sitten hän käveli aivan mäen harjalle, sen korkeimmalle kohdalle. Taikasauvan kärjestä suihkusi tulta. Se kasvoi hiljalleen, talosta taloon, korttelista toiseen.
Theodore Nott katsoi, kun kaupunki paloi. Hänen ei tarvinnut enää tehdä mitään. Se oli vihdoin ohi.
Hän yritti hymyillä, mutta suupielet eivät vain suostuneet kohoamaan. Sen sijaan hän tajusi huutavansa. Polvillaan maassa. Kontallaan kädet täristen, kyynelten pudotessa kosteanhajuiselle nurmelle.
Tuli poltti muistot. Kaikki lyönnit ja huudot. Sohvalle sammuneen isän ja hiljaa nyyhkivän äidin.
Tuhkaksi paloi myös se pieni toivo, että joku olisi kuiskannut "kaikki on hyvin" ja "olet rakas".