Kirjoittaja Aihe: Hetkistä jolloin haluaisin kadota pois, S  (Luettu 1858 kertaa)

Mustalupiini

  • Vieras
Hetkistä jolloin haluaisin kadota pois, S
« : 01.04.2010 13:58:32 »
alaotsikko: S, tavallaan sirius/remus ja hurt/comfort

Nimi: Hetkistä jolloin haluaisin kadota pois
Kirjoittaja: minä, Mustalupiini
Tyyli: tavallaan hurt/comfort, draamaosastolle minusta sopi parhaiten
Paritus: Sirius/Remus - tavallaan sekin
Ikäraja: S
Summaus: Joskus haluaisin vain kadota pois, mutta sitten ajattelen...
Vastuuvapaus: kaikki on edelleen Rowlingin, enkä tienaa tästä rahaa tai mitään. tiedättehän te (:

KK: ff50 sanalla 038.Valo. omistan Guadalupelle, a) siksi, koska tämä idea lähti siitä kun koulussa oli rankkaa, mutta sitten tuli hyvä mieli kun muistelin edellisenä päivänä lukemiani Guadalupen kirjoittamia ficcejä ja b) siksi, koska Guadalupe on ihana :)  selvennykseksi, jos joku tarvitsee, sanon, että Sirius on karannut Azkabanista jokin aika sitten, on nyt matkalla Tylypahkaan. ei ole ihan raapale, koska tässä on yli sata sanaa :)
kommentteja aina toivotaan.

             Hetkistä jolloin haluaisin kadota pois


Aina en jaksaisi jatkaa matkaa. Haluaisin vain tuupertua tien poskeen ja nukahtaa siihen. Kadota pois.
Mutta sellaisilla hetkillä minä istun selkä puuta tai kalliota vasten, varmistan ettei minua voi nähdä ja nojaan päätäni taaksepäin, suljen silmäni ja ajattelen. Kaivan sisältäni valoa. Se valo on Remus. Muistoni Remuksesta. Miten hän aina nukkui peitto siveellisesti leuassaan asti ja minä makasin erittäin epäsiveellisesti hänen vieressään sen saman peiton alla. Miten hän hymyili suloisesti suklaata suupielissään, kun minä olin onnistunut piristämään häntä pahana päivänä. Miten me suutelimme ja miten hän valaisi minun elämäni.

Siitä minä saan taas voimaa jatkaa. Muistan miksi minun pitää kulkea eteenpäin, yrittää puhdistaa oma maineeni ja liata Peterin. Remuksen takia, tietenkin.
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 21:52:47 kirjoittanut Pops »