Title: Ikuinen kakkonen
Author: LordPuhdemort
Beta: Kivikausi
Pairing: Severus/Remus (Remus/Sirius)
Genre: Drama, lievä angst
Rating: Sallittu
Disclaimer: Rowling omistaa hahmot ja paikat, minä vain lainaan niitä
A/N: Osallistuu FF100:aan sanalla liian vähän sekä Spurttiraapaleeseen sanalla päätös/ohitus, joskin menee hyvin tulkinnanvaraiseksi.
Severus havahtui hereille aistiessaan, että toinen puoli sängystä oli tyhjä. Hän avasi silmänsä ja vilkaisi viereensä, jossa peitto oli kasassa, eikä Remusta näkynyt missään. Mies huokaisi ja sujautti aamutossut jalkaansa sekä aamutakin ylleen. Severus tiesi, mistä löytäisi toisen miehen, sillä niin kävi joka aamuyö. Kirjaimellisesti se oli suden hetki.
Hän avasi mökin oven ja astui ulos, jossa raikas merituuli iski vasten kasvoja, muutamien pisaroiden pudotessa maahan. Mies näki jo kaukaa kirkkaan sateenvarjon, jonka alla Remus oli, tuijottaen kuohuvaa merta. Hän saattoi tuijotella kaukaisuuteen tuntejakin, jos ei saanut unta.
Severuksen päästyä Remuksen luokse, ei hän sanonut mitään, vaan antoi hiljaisuuden jatkua heidän välillään. Toisen miehen kasvoilla oli surumielinen ilme. Uurteet Remuksen kasvoilla olivat syventyneet, saaden hänet näyttämään paljon vanhemmalta. Ei silti, Severus tiesi itsekin näyttävänsä samanlaiselta. He olivat kuin rauniot, joihin aika oli jättänyt jälkensä.
Vastoin tapojaan Severus kiersi toisen kätensä Remuksen hartioille kuin lohduttaakseen. Toinen hymyili kiitollisena takaisin ja siirsi katseensa takaisin merelle. Liemimestari yritti pidättää turhautunutta huokaisua. Kuinka kauan Remus aikoi surra Siriusta, joka oli kuollut puoli vuotta sitten? Eikö hän tajunnut, että Severuksellakin oli omat tarpeensa, jotka oli joutunut siirtämään syrjään lohduttaessaan Remusta. Aina ensimmäisenä oli Sirius, ei hän itse. Kuinka kauan Severuksen piti sietää, että jäi toiseksi?
