Title: Don't you cry tonight
Author: Needled Laiho
Raiting: S
Pairing: Tyttö/poika
Genre: Angst
Disclaimer: En omista Lauraa, enkä tuota tanssiparia, mutta itseni omistan.
A/N: Eilen oli hieman masentava disco, ja tässä on siitä tarinamuotoon hieman mukaillen koottu versio. Fandom on siis oma elämäni, joka ei ole tällä hetkellä ruusuilla tanssimista. Huoh.
Feedback: Olen niin itsekäs kirjoittaja, että haluaisin palautetta, jossa kertoisit, miksi tykkäät ficistäni ja vaivautuisit kirjoittamaan enemmän kuin muutaman sanan kommenttiisi. Silti ei tarvitse pelätä, en minä pure, haluan vain mieluusti rakentavaa palautetta, jotta voisin kivuta korkeammalle tekstieni suhteen. Että vastaus-nappulaa vaan painelemaan
Etsin katseellani istumapaikkaa ystäväni vierestä. Koska hänen ympärillään istuu jo kaksi ihmistä, päätän istahtaa hänen syliinsä. Laura kietoo kätensä vyötäröni ympärille. Kaiuttimista kuuluu hitaan kappaleen ensisävelet. En tunnista kappaletta. Suuntaan katseeni tanssilattialle. Siellä hän tanssii, tuon anorektikon kanssa. En vieläkään ymmärrä, mitä hän hänessä näkee. Minä olisin hänelle paljon parempi, mutta kun kerran ei, niin sitten ei. Laura sukii hiukseni pois naamansa edestä.
“Don't you cry tonight. There's a heaven above you, baby. And don't you cry tonight”, Laura laulaa kappaleen mukana niin, että vain minä kuulen hänen sanansa. Katseeni on lukkiutunut epätasapainoiseen tanssipariin. Poika on melkein kaksi kertaa leveämpi kuin tyttö, ja tyttö on melkein parikymmentä senttiä lyhyempi. Koetan olla katsomatta heitä, mutta aina katseeni siirtyy takaisin heihin. Poika katsoo minua silmiin, kun hänen kasvonsa ovat suuntaani. Tai no, en voi sanoa varmaksi, mutta siltä se tuntuu. Silmiini kohoaa hiljalleen kyynel, mutta en anna sen lähteä vierimään pitkin poskeani. Eivät nuo kaksi kuulu yhteen. Laulan hiljaa kertosäkeen mukana, sen sanat ja sävel ehtivät jo tarttua mieleeni. Pidän vasemmalla kädelläni kiinni hiuksistani, etteivät ne luisuisi Lauran naamalle. Hän kirjoittaa tekstiviestejä jollekin Miikalle. En tunne poikaa, mutta se on joku Lauran Kuopiossa asuvista ystävistä. On ihanaa saada istua Lauran sylissä. Siitä on kulunut jo monta vuotta, kun olen viimeksi istunut jonkun sylissä. Lauran syli on pehmeä ja iso, ja hänen kätensä vyötärölläni on ihanan lämmin. Laura on minun varaisosiskoni, oikeaa kun ei ole. Minä olen tällainen lohdutettava varapikkusisko, Lauralla kun ei ole sisaruksia.
Viimein liian ihanalta kuulostava kappale loppuu, ja pari irtoaa toisistaan. Niin irtoaa myös katseeni. Käännän sen lattiaan. Vaihdan asentoa Lauran sylissä. Käännyn istumaan poikittain hänen syliinsä. Laitan oikean käteni Lauran hartian päälle, ja nojaan pääni vasten hänen lyhyitä, tummanruskeita hiuksia. Kaiuttimet päästävät ilmoille liian tutun kappaleen sävelet. Ei tällaisia kappaleita saa laittaa hitaiksi biiseiksi, etenkään illan viimeiseksi! Taas on yksi liian hyvä kappale pilalla tuon parin takia, joka taas asettuu tanssimaan. Kappaleen alkusoiton loputtua alan laulaa mukana, sanat kun osaan ulkoa. Katseeni on nyt liimautunut hieman ohi tanssiparin, mutta kuitenkin niin, että näen pojan ihanat, tuikkivat silmät. Tai ainakin uskon näkeväni, sillä varjot osuvat hänen silmiensä kohdalle, enkä erota, onko hänen silmänsä auki vai kiinni. Ainakin hänen silmänkohtansa on suunnattu minua kohti. Ilmeeni on tuskainen. Laulun sanat iskevät liian syvälle, ja ne yhdistettyinä tuohon näkyyn, joka meinaa saada jo itsessään kyyneleet valumaan pitkin poskiani, luovat yhdessä liian tuskaisen olotilan. Laulaminen sentään helpottaa sitä sen verran, että saan estettyä kyyneleiden valumisen. Väsymys tekee oman osansa. Haluan pois täältä, jonnekin kauas. En kyllä halua lähteä pois Lauran sylistä, mutta haluan muualle, kauas pois. Laulan kappaleen viimeiset sanat, ja jätän ääneni helisemään pitkään loppuvingutukseen, kunnes keskeytän sen huomatessani erään tytön katsovan minua omituisesti. Harmikseni joudun nousemaan ylös Lauran sylistä, ja lähtemään kävelemään yksikseni synkkään talviyöhön.
