Kirjoittaja: Haruka
Otsikko: Taivaansininen perhonen
Gengre: Romance, oneshot
Ikäraja: S
Kirjoittajan sana: Pieni tunnelmapalanen elämästäni ja elämässä vaikuttavasta tärkeästä ihmisestä.
”Sieluni on taivaansininen perhonen, joka istuu olkapäälläsi”.
Niin minä ajattelen vieläkin. Enhän minä ole löytänyt onnea muualta kuin haaveistani, olenhan ikuinen haaveilija. Tai, löysin onnen, mutta tajusin sen olleen vain hetkellistä: kukaan toinen ei ole ymmärtänyt minua samalla tavalla kuin sinä. Olin etsinyt sinua jo pitkään, etsinyt sellaista ihmistä, joka ajattelisi asioista samalla lailla kuin minä, näkisi pientenkin asioiden olevan kauniita.
Ja sitten eräänä aamuna näin sinun kävelevän kanssani samaa matkaa. Näimme yhdessä upean auringonnousun, jota ihailimme. Silloin tajusin, että meistä tulisi läheisiä.
Ja sinä olet vieläkin siinä, vaikka teinkin, mitä tein. Mutta mitään suurempaa ei tapahtunut, et antanut minun tehdä seuraavaa siirtoa. En silti haluaisi minkään muuttuvan, vaikka minulla olisikin tunteita tai ajatuksia sinusta.
Päivisin ikävöin, kun et ole lähellä, en pysty puhumaan kanssasi niin kuin aikaisemmin. Ajattelen sinua, sitä, miten pärjäät, vaikka tiedänkin, että sinulla on toivoa. Sinulla on ystäväsi, joihin myös minä kuulun tälläkin hetkellä.
Joka yö minä uneksin. Sieluni irtoaa ruumiistani, lähtee vaeltamaan. Muuttuu perhoseksi, jolla on taivaansiniset siivet. Perhonen lentää ulos ikkunasta, etsii sinua. Ja kun löytää sinut, istuu olkapäällesi koskettaen sinun poskeasi hellästi siivillään.
Minun sydämeni on levoton ja odottaa. Odottaa niin kuin kiven sisään suljettu henkiolento. Odottaa sitä, joka vapauttaa minut ja antaa minulle nimen. Kauneimman nimen, minkä tiedän.
Se nimi on Haruka ja tarkoittaa japaniksi ”kaukainen”.
Se minä olen.
Muut pidän kaukana, vain sinä pääset lähelleni.
Ja jos joskus jokin muuttuu, toivon sinun pysyvän vierelläni. Toivon sinun löytävän minut ja tuovan minut takaisin, jos eksyn.
