Nimi: Valo ja pimeys
Kirjoittaja: Codename
Paritus: Lily/Severus
Ikäraja: S
Genret: Angst, het, songfic
Summary: Severuksen katumus Lilyä kohti kohdistamiaan sanoja kohtaan ei hälvene helpolla. Mitä käy, kun kaksikko tapaa toisensa viidennen ja kuudennen vuoden välisellä kesälomalla?
Disclaimer: Hahmot ja maailma kuuluvat J.K.Rowlingille, ficisssä esiintyvät lyriikat kuuluvat The Rasmus – yhtyeelle.
A/N: Huh, kirjoitusinspiraatio on ollut aika kadoksissa, mutta toivottavasti se on nyt palaamassa. Ensimmäinen Lily/Severus – ficcini ja ensimmäinen ficci pitkään aikaan, jossa ei esiinny Harry/Luna – paritusta. Tätä oli kiva tehdä ja toivottavasti se näkyy tässä. Kappaleessa esiintyy The Rasmus feat. Anette Olzonin kappaleen October & April - lyriikoita.
Valo ja pimeys
She was like April sky
Sunrise in her eyes
Child of light, shining star
Fire in her heart
Brightest day, melting snow
Breaking through the chill
October and April
On harmaa kesäpäivä ja Severus Kalkaros istuu keinussa, jossa hän on useina muinakin tylsinä kesäpäivinä oleskellut. Hän on 16-vuotias, juuri viidennen vuotensa Tylypahkassa päättänyt. Niin hän on joutunut palaamaan kotiin – kammottavan jästi-isänsä ja hiljaisen äitinsä luokse. Ei hän ikinä vanhempiaan inhonnut ole, muttei liiemmin rakastanutkaan. Isää on hädin tuskin kotona näkynyt ja vaikka äiti onkin velho, ei hänellä ole ikinä ollut kanttia nousta puolustamaan itseänsä, vaan pysynyt tyytyväisenä nykytilanteeseen. Lukuun ottamatta välillä nousevia riitoja.
Edelliset kesät ovat olleet jokseenkin siedettäviä, kun hänellä on ollut ystävä näillä seuduilla. Lily Evans, kahden jästin tytär, kaunis ja pirteä, mutta ymmärtäväinen Severusta kohtaan. Hän osasi lohduttaa Severusta, auttaa oikeista kohdista Severuksen sisimmässä, mutta hän itse onnistui karkoittamaan Lilyn luotaan.
”Kuraverinen. Sanoin häntä kuraveriseksi”, Severus mutisee itsekseen. Kuinka tyhmä hän oli osannutkaan olla.
Leikkikenttä on tyhjä. Keinut ja kiipeilytelineet sekä karusellit ovat kuluneen vuoden aikana ränsistyneet vandalismin seurauksena. Typerät jästipojat, Severus ajattelee mielessään. Pieniä sadepisaroita tippuu Severuksen tummien hiusten päälle. Sää on kesää koleimmillaan ja ihmiset pysyttelevät sisätiloissa, perheensä tai kavereiden luona. Toinen on vielä Severuksella jäljellä – tai onhan hänellä ne Avery ja Mulcuiber esimerkiksi, mutta pystyykö heitä kutsumaan oikeiksi ystäviksi?
”Ai sinäkin olet täällä”, kuuluu ärtyneen kuuloinen ääni ja hän tunnistaa sen heti. Se on Lily ja totta tosiaan – Lily Evans seisoo leikkikentän kulmalla. Hänen punaiset hiuksensa lepäävät jännittyneillä olkapäillään. Asento on Lilyllä myös jotenkin kankea ja hän vain seisoo katsoen kylmästi Severusta.
He was like frozen sky
In October night
Darkest cloud, endless storm
Raining from his heart
Coldest snow, deepest thrill
Tearing down his breathe
October and April
”On…kiva nähdä sinua Lily”, Severus sopertelee. Hänen sanansa sekoittuvat Lilyn katseen takia, joka tuntuu olevan kylmä ja läpäisevän hänet kuin terävä nuoli. Lily ei ole liikahtanut ollenkaan saapumisensa jälkeen.
”Minulla ei ole sinulle edelleen mitään sanottavaa”, Lily kertoo kylmästi, katse suunnattuna suoraan maahan. Hän ei selvästi halua näyttää mitään yhteyttä Severukseen. ”Enhän minä, kuraverinen, ole tarpeeksi arvokas puhumaan sinulle.”
”Minä en tarkoittanut sitä, Lily. Se sana vain…”
”…pääsi ulos suustasi? Sitäkö tarkoitat?” Lily kysyy vihaisella äänensävyllä. Severus nyökkää äänettömästi. ”Et ikinä tainnut hyväksyä minua kunnolla. Ainakaan et ikinä oppinut kohtelemaan minua muiden seurassa samalla tavalla kuin silloin, kun olimme kahdestaan. Todellinen ystävä hyväksyy toisen missä tilanteessa tahansa.”
Lily hiljenee ja nostaa katseensa ylös maasta. Hän ottaa pari varovaista askelta ja suuntaa tiensä karusellin luokse sekä alkaa pyörittää sitä hiljaa. Kiusallinen hiljaisuus valtaa leikkikentän eikä kumpikaan sano sanaakaan.
”He ajoivat minut sanomaan sen. James ja Sirius ja ne muut”, Severus puolustelee halveksivasti. Vihdoin hän keksi jotain puolustuksekseen.
”Älä viitsi olla tuollainen marttyyri”, Lily huokaisee. ”Kyllä, he tekivät väärin, mutta sinun sanasi eivät olleet yhtään parempia. Eikä heillä ollut sinun sanoihisi mitään osaa taikka arpaa.”
Severus huokaisee hiljaa. Hänen sanoillaan ei taida olla mitään merkitystä, kun Lily on jo näköjään kantansa päättänyt.
”Taas sinä puolustelet heitä”, hän sanoo vähän tuohtuneena ja katkerana, yrittäen herättää katumusta Lilyssä.
”Ainakaan he eivät hauku minua kuraveriseksi”, Lily vastaa Severuksen pettymykseksi ja jää pyörimään karusellissä.
Like hate and love
World's apart
This fatal love was like poison right from the start
Like light and dark
World's apart
This fatal love was like poison right from the start
Severus keinuu ja Lily pyörii karusellissä. Molemmat ovat täysin hiljaa omissa mietteissään.
”Mitäs sinulle kuuluu? Miten on kesä mennyt tähän asti?” Severus kysyy, rikkoen hiljaisuuden.
”Kohtuullisesti”, Lily vastaa hieman välinpitämättömästi. ”Mitä nyt Petunia on ollut oma, ärsyttävä itsensä.”
Lily naurahtaa hennosti ja Severus kokee jonkinasteista tyytyväisyyttä. Jää on murrettu, ainakin osittain.
”Minä en todellakaan tarkoittanut sitä, mitä sanoin. Tiedät sen varmasti”, Severus sanoo ja nousee keinusta pois. Hän kävelee hitaasti Lilyn luokse, joka katsoo synkkänä maahan. Karuselli on vihdoin pysähtynyt. Lilyn mielessä ajatukset liikkuvat ympäriinsä ja törmäilevät toisiinsa.
”Minä tiedän. Mutta sanoja ei voi peruuttaa ja se mitä sanoit, on peruuttamatonta”, Lily vastaa hiljaa, melkein itkien. Kyyneleet alkavat syntyä Lilyn ankeissa silmissä.
”Jos voisin kääntyä ajassa taaksepäin, niin tekisin sen. Peruuttaisin sanani ja kaikki olisi taas hyvin”, Severus vakuuttelee herätellen toivoa itsessään. Lilyn silmistä kyyneleet alkoivat jo hiljalleen virrata kasvoille.
”Eikä olisi!”, hän parahtaa ja silittää kasvojaan, pyyhkien kyyneleitä pois. ”Olisit kuitenkin sanonut ne sanat, ennemmin tai myöhemmin!” Lily vakuuttelee.
”Et sinä voi sitä tietää. Lily, ei tämän tarvitse mennä näin…” Severus sanoo ja yrittää koskettaa Lilyn olkapäätä, mutta hän säikähtää pois.
”Älä! Älä aukaise enää jo valmiiksi syviä haavojani”, Lily itkee ja peruuttaa pois Severuksen luota. ”Etkö tajua, ettei ole paluuta entiseen. Sinä mursit sydämeni niillä sanoilla”, Lily sanoo hiljaa ja alkaa sitten juosta kyyneleet silmissä pois Severuksen luota lenkkikentältä. Hänen yritys estää Lilyä ei ole kovinkaan onnistunut.
”Minäkin rakastin sinua”, Severus huokaisee hiljaa, kun Lilya ei ole enää näkyvissäkään. Ilma tuntuu entistä synkemmältä, kun hän palaa takaisin keinumaan.
October and April
