Se joka kaiken tuhosi | Sirius/Remus, raapale, angst, FF10, S

[Sleepless]

Nimi: Se joka kaiken tuhosi
Kirjoittaja: Sleepless
Paritus: Sirius/Remus
Ikäraja: Sallittu
Genre: Raapale, puhdasta angstia.
Disclaimer: Rowlingin omaa, lainaamassa vain.

A/N: Tälläistä synkistelyä syntyi illan hämärissä. FF10 sanasta 04. Loppu.


***

Kun hänen maailmansa lopulta särkyi tuhansiksi katkeriksi siruiksi sen vuotavaan uomaan, Remus luovutti itsensä suden syliin. Kun hänen silmänsä muuttuivat lasinukkemaisiksi napeiksi tuskan repivästä voimasta, Remus luovutti.

Kun päivä vaihtui yöksi ei Remus enää paennut sutta. Hän ei huutanut, kun ihmisen heikot luut vaihtuivat pedon jänteiksi, hän ei itkenyt kun tunsi sydämensä muuttuvan muodottomaksi möykyksi, joka silti itkisi ihmisyyttään niin kauan kuin hän eläisi. Hän ei estellyt, kun susi palasi synkkään kotiinsa.

Suden haavat paranisivat kun se viimein oli päässyt vapaaksi. Remuksen muistot kuolisivat yksi kerrallaan. Ensin kasvot, sitten vartalo, hiusten tuoksu. Viimeisenä silmät. Susi halusi hänen unohtavan, ja hän totteli. Hän lakkasi rakastamasta.

Sillä hetkellä kun Remus päästi irti Siriuksesta, hän päästi irti unelmistaan.

Ja suden hymy oli kaunis.

[Severus, pyydän...]

Ooh... Nyyh... Kaunista kirjoitusta. Niisk.. (Olen herkkä)

Suden haavat paranisivat kun se viimein oli päässyt vapaaksi. Remuksen muistot kuolisivat yksi kerrallaan. Ensin kasvot, sitten vartalo, hiusten tuoksu. Viimeisenä silmät. Susi halusi hänen unohtavan, ja hän totteli. Hän lakkasi rakastamasta.

Yllä oleva pätkä oli koskettava. Niisk...

Severus, pyydän... kiittä ja kumartaa koskettavasta ficcistä. *Kiitos*

[Sleepless]

Stargazer : Kiitos paljon ja loistavaa että tämä kelpasi. Ja tottatotta, S/R on sitä parasta mahdollista. <3

Severus, pyydän... : Kiitos sinullekin. Hienoa jos pidit ja niin edelleen.
p.s sinulla on ihanan jännä nikki!

[Scarlett]

Ai että, ai että. Tämä oli kyllä kaunis, surullinen ja jotenkin niin tunnelatausta täynnä. Kuvasit Remuksen ihmissudeksi muuttumista hyvin parilla yksinkertaisella - mutta silti hienolla - lauseella. Pidin siitä, kun kirjoitit ihmissusi-Remuksen ikään kuin omaksi persoonakseen, jolla on käskyvaltaa ihmis-Remukseen. Oli hyvä, että jätit avoimeksi syyn Remuksen luovuttamiseen, koska silloin se on lukijan itse arvattavissa.

Minä kiitän.

[Sleepless]

Scarlett Kiitos kaunis kommentista. Mukava kuulla, että tämä oli mielestäsi tunnelatausta täynnä, sillä se juuri näin lyhyessä tekstissä oli tavoitteena. Kiva että pidit.

[Sirina Black]

Tämä oli todella kaunis ja angstinen, sekä hyvinkin surullinen raapale. Remus- parka. 
Tällaiset pienet tunnelmaltaan surulliset ja katkerat raapaleet saisivat tunteettomimmankin ihmisen kyynelehtimään.

Suden haavat paranisivat kun se viimein oli päässyt vapaaksi. Remuksen muistot kuolisivat yksi kerrallaan. Ensin kasvot, sitten vartalo, hiusten tuoksu. Viimeisenä silmät. Susi halusi hänen unohtavan, ja hän totteli. Hän lakkasi rakastamasta.

Sillä hetkellä kun Remus päästi irti Siriuksesta, hän päästi irti unelmistaan.

Ja suden hymy oli kaunis.

*nyyh* Surullisen katkeraa, mutta samalla kuitenkin niin kaunista.


*Sirina kiittää ja kumartaa*

[Lozku]

Ihanaa. Juuri tähän hetkeen sopivaa. Olen otettu. Olet käyttänyt hyvin useita vertauskuvia ja saanut aikaan loistavan muodonmuutoksen. Kaunista. Lukee mieluusti useammankin kerran.