Nimi: Hiekkahius ja tulitukka
Kirjoittaja: Munis
Ikäraja: Sallittu
Tyylilaji: Drama, romance
Vastuunvapaus: Rowling omistaa kaiken, minkä voi tunnistaa hänelle kuuluvaksi.
Vapaa sana:
Kirjoita ja julkaise jotain -haaste, sekä Ärsyttävät/epärealistiset paritukset-haaste II parilla Remus/Lily. Parituksen ärsyttävyyttä on perusteltu muun muassa sillä, ettei Remuksesta saa heteroa tekemälläkään, ja että hän kuuluu Siriukselle ja Lily Jamesille. Päässäni tämä paritus on kuitenkin tietyssä vaiheessa hahmojen elämää melko realistinenkin, toivottavasti sain ajatuksiani paperille heittäytymättä liian selitteleväksi.Hiekkahius ja tulitukka
Lilyn ja Remuksen välillä oli takkatulen äärellä käytyjä keskusteluja, tyhjiä teekuppeja ja kuluneita kirjankansia. Valvojaoppilaiden vaunuosastossa vaihdettuja hymyjä, pimeitä pakkasiltoja ja aikaisia aamiaisia viikonloppuisin.
He lainailivat kirjoja toisilleen. Lilyllä oli koulussa mukanaan Humiseva harju ja Kotiopettajattaren romaani, joille James virnuili armottomasti löydettyään ne Remuksen yöpöydältä. Remus sai joululahjaksi kirjan Matkalla, joka kulki viikkoja Lilyn koululaukussa ja joka johti polveilevaan keskusteluun vapaudesta sekä tyhjään teepakettiin.
Lily tiesi Remuksen salaisuuden ilman että tämän tarvitsi sitä kertoa. Kun Lily paljasti tietävänsä, hän oli lämmintä hymyä ja punaisten hiusten tanssia. Täysikuiden jälkeisinä aamuina Sirius, James ja Peter pitivät huolen siitä että Remuksella oli tarpeeksi suklaata, ja Lily siitä että tällä oli tarpeeksi lukemista.
Kerran tammikuussa, jälki-istunnon valvontavuorosta palatessaan Lilyn ja Remuksen keskustelu venyi melkein koko yön pituiseksi. He kiipesivät tähtitorniin ja puhuivat peloistaan roikottaessaan jalkojaan tähtikirkkaassa yössä. Hengitys näkyi hopeisina pilvinä, ja Remus lainasi Lilylle villapaitansa. Lily sanoi, ettei epäröinyt puuttua siihen, että James ja Sirius kiusasivat Severusta. Remus taas myönsi, ettei uskaltanut mennä väliin, sillä pelkäsi ystäviensä silloin pettyvän häneen ja kertovan hänen salaisuutensa eteenpäin. Lily oli myötätuntoa ja lohduttavat kädet Remuksen ympärillä. Hänen hiuksensa tuoksuivat tarinoilta ja kesäaamuilta, ja hetken Remuksesta tuntui että hengittäminen oli tavallista helpompaa.
Joskus James melkein yllätti heidät kesken yksityisen keskustelun, jolloin Lily pelasti tilanteen kääntämällä keskustelun nopeasti Woolfiin, Carrolliin tai johonkuhun muuhun kenestä Jamesilla tai kenelläkään muullakaan koulutoverilla ei ollut aavistustakaan. Jamesin kohautettua tylsistyneenä olkiaan Lily jatkoi lämpöisten sanojen virtaa, ja kireys katosi Remuksen hartioilta. Lilylle Remus saattoi kertoa nekin asiat, joista pysyi vaiti ystäviensä seurassa. Joskus keskustelut saivat Lilyn silmät kyyneliin; silloin Remus hymyili alakuloisesti ja silitti Lilyn selkää.
Kesäkuu oli läkähdyttävää sekasortoa, väsyneitä katseita ja V.I.P.-kokeita. Lily riiteli Severuksen kanssa Jamesin roikotettua Severusta ylösalaisin pihamaalla ja Severuksen kutsuttua Lilyä kuraveriseksi. Kaksi päivää kokeiden päättymisen jälkeen oli täysikuu. Silloin Sirius petti Remuksen luottamuksen ja James meinasi piestä Siriuksen sairaalakuntoon, ja olisi tehnytkin sen, ellei Peter olisi mennyt väliin. Remus ei ollut koskaan ollut niin peloissaan ja loukkaantunut.
Kun Remus sai luvan lähteä sairaalasiivestä matami Pomfreyn siveltyä salvaa hänen haavoihinsa, Lily käveli Remuksen kanssa järven ympäri. James ja Peter olivat nukkumassa, eikä kukaan ollut nähnyt Siriusta sen jälkeen, kun tämä oli vieraillut sairaalasiivessä aamun varhaisina tunteina ja antanut Remukselle kolmesataa suklaasammakkoa. Aurinko paistoi ja ripotteli pisamia Lilyn poskille. Lilyn silmät olivat sateenjälkeistä havumetsää, Remuksen hiukset hiekkaa. Lily puheli Wildestä ja Fitzgeraldista tarkoituksenaan saada Remuksen ajatukset pois yön tapahtumista. Remus näytti väsyneemmältä kuin koskaan, mutta Lily tiesi kysymättäkin, ettei tämä pystynyt nukkumaan.
Jamesin mielestä oikea tapa selvittää se kaaos oli lyödä Siriuksen nenä verille, ja Peter otti aina mallia Jamesista, joten Lily tuntui sillä hetkellä ainoalta ihmiseltä joka ymmärsi Remusta. Lily oli heti tapahtumista kuultuaan rientänyt sopimaan riitansa Severuksen kanssa ja kiristänyt tämän pitämään suunsa kiinni Remuksen salaisuudesta. Remus tunsi olevansa valtavassa kiitollisuudenvelassa, mutta Lily vain naurahti ja palautti lämmön Remukseen. Kun Remus ei enää jaksanut edes esittää olevansa kiinnostunut kirjallisuuskeskustelusta, Lily jatkoi hymyilemistä ja tarttui Remusta huolettomasti kädestä. Järveltä käyvä tuuli sai Lilyn hiukset sotkuun. Hän teki Remukselle selväksi, että jos tämä ikinä tarvitsisi jonkun jolle puhua, niin hän olisi valmis kuuntelemaan. James, Sirius ja Peter ratkoivat ongelmia vitsailemalla ja tappelemalla, mutta Lily keitti teetä ja ratkoi jo viisitoistakesäisenä ongelmat kypsemmin kuin James ja Sirius koskaan.
Metsänreunan vehreydessä Lily pysähtyi ja tarttui Remusta myös toisesta kädestä. Hän epäröi hetken nauru silmissään läikkyen ennen kuin hipaisi huulillaan Remuksen huulia. Lily silitti kadoksiin ruhjeet Remuksen niskasta ja halasi häntä niin kauan, että hänen pelkonsa himmenivät. He palasivat linnaan hiljaisina, Lilyn hymy oli hiljalleen tarttumassa Remukseen ja hänen kätensä lämmitti Remuksen sormia.
James luuli vuosia, että kaikki Lilyn ja Remuksen väliset salaisuudet liittyivät kirjallisuuteen ja olivat siten paitsi pitkästyttäviä, myös täysin turhanpäiväisiä. Kerran James muisteli kahvipöydässä polveilevasti ensisuudelmaansa Lilyn kanssa, jolloin Lily heitti Remukselle salaliittolaisen hymyn. Jamesin kurtistaessa kulmiaan Lily mutisi jotakin Plathista ja Orwellista, mihin Remus vastasi nyökkäämällä ja siteeraamalla Kerouacia tyynellä äänensävyllä. Hänen suupielensä nyki hänen kohdatessaan Lilyn katseen.