Title: Rakas rumilukseni
Author: Minä (Jenisei)
Genre: Jonkinlainen romance, kai fluffykin, drama, one-shot, het
Pairing: ?/Remus
Rating: Sallittu
Summary: Siltä varalta, etten enää koskaan näe sinua, rakas rumilukseni, tahtoisin pyytää anteeksi.Disclaimer: J.K. Rowlingin Remuksella leikittelen
A/N:Tämä osallistuu siis sananlaskuhaasteeseen sananlaskulla "Kaikki on kaunista kunhan silmät tottuu". Idea lähti juuri tuosta sananlaskusta, tosin siihen vaikutti vähän muutkin pienet osatekijät, muttei niistä sen enempää. Nyt kun on kauhea inspis päällä, sitä täytyy käyttää estoitta. Joten, tällainen syntyi melko vaivattomasti, nauttikaa.
P.S. Jos tämä nyt kuitenkin on väärällä osastolla, saa ihan vapaasti sanoa ja siirtää, minä kun en oikein ole ihan perillä näistä
Rakas rumilukseni1. syyskuutaRakas rumilukseni,
aloitan tämän kirjeen valehtelemalla Sinulle asioista, joista minun kuuluu valehdella, ja kertomalla Sinulle asioista, joita ei kannata pitää salassa.
Olen hyvin onnellinen. Asun suuressa, tyylikkäässä ja hintavassa omakotitalossa aviomieheni ja kolmen lapseni kanssa. Olen asunut siinä talossa perheeni kanssa jo kuusi ihanaa vuotta, mutta ne vuodet tuntuvat kolminkertaistuvan kasvoillani. Mieheni on tyylikäs, rikas, komea, hellä ja huolehtiva. Hän pitää huolta meistä, minusta ja lapsista.
Lapsistamme vanhin, 9-vuotias poikamme Darren on hiljainen, järkevä ja omissa oloissaan viihtyvä, mutta seurassa ollessaan hän on kovin rakastava ja huolehtivan oloinen. Hän muistuttaa minua hiukan Sinusta, rakkaani. Puolitoista vuotta nuorempi tyttäremme Miriam on ikäisekseen huomattavan älykäs ja kaunis. Mieheni povaa hänelle loistavaa tulevaisuutta, mutta minulle on tärkeää se, että hän on energinen ja ystävällinen, aina menossa.
Miriamin kaksossisko, Love, on lapsistamme nuorin. Hän syntyi kymmenen minuuttia Miriamia myöhemmin. Hän ilahduttaa ja kummastuttaa minua päivittäin. Mieheni ei tunnu välittävän hänestä yhtä paljon kuin muista. Love on luova, mielikuvituksellinen, hiljainen ja eteerinen. Hän on minun enkelini, lähimpänä sydäntäni ja omaa mielikuvaani taivaan lapsesta. Luulen, ettei hän koskaan lakkaa hymyilemästä.
Olen miettinyt Sinua, rakkaani. Toivon, että Sinulla on kaikki hyvin. Toivon, että vielä jonakin päivänä saan nähdä Sinut, vaikka vasta kuoleman odottaessa selkäni takana. Toivon, että olet onnellinen. Toivon, että annat minulle anteeksi.
Rakas rumilukseni, mieleni tekisi sanoa “kuinka olenkaan kaivannut Sinua!” mutten voi. Jos sanoisin niin, saattaisin murtua ja lähteä etsimään Sinua. Tekisin niin, mutta minun on ajateltava lapsiani, ymmärräthän. Sinäkin pidit aina lapsista, aarteeni, toivon, että olet löytänyt oman onnesi siinä osassa pitkää ja raskasta elämääsi.
Voi, rakkaani, kuinka olenkaan ahdistunut! En voi enää pitkään salata sitä perheeltäni, ja nyt on aika paljastaa se sinulle. Haluaisin kertoa Sinulle niin paljon. Haluaisin tavata Sinut, edes kerran. Yksi kerta riittäisi, vaikka vain viisi minuuttia kestävä jälleennäkeminen. Haluaisin niin kovasti vain unohtaa Sinut, rakas rumilukseni, mutta en voi. En tahdo.
Olen huomannut kasvojeni muuttuvan, aarteeni. Ihoni oli ennen sileä ja puhdas, mutta elämä ja esittäminen on tehnyt tehtävänsä. Kasvoihini on ilmestynyt juonteita. Kymmenen vuotta on pitkä aika, rumilukseni, eikä pitkä aika tee hyvää ihmissuhteille tai kasvoille, jos niiden täytyy esittää onnellista päivittäin.
Lopetan tämän kirjeen kertomalla Sinulle, rakkaani, totuuden valheista, joita alussa kirjoitin.
En ole onnellinen. Asun suuressa ja hintavassa omakotitalossa, ja mieheni on rikas ja komea. Hän myös huolehtii meistä, minusta ja lapsista, mutta ei hän minua rakasta. Olen nähnyt hänet leikkimässä huoriensa kanssa, ja nauran hänelle hiljaa pääni sisällä. Kuinka tyypillistä, ajattelen.
Aion lähteä hänen luotaan ja jättää Miriamin hänelle. Loven otan mukaani, koska mieheni ei rakasta myöskään häntä. Darrenista en tiedä, aarteeni, pitäisikö minun ottaa hänetkin mukaan? Miriam ainakin rakastaa isäänsä. En tiedä mikä on Darrenille parasta, kuinka huono äiti olenkaan! Auta minua, rakkaani, ole kiltti ja auta minua!
Siltä varalta, etten enää koskaan näe sinua, rakas rumilukseni, tahtoisin pyytää anteeksi. Olen pahoillani, että silloin kerran valitsin väärin, niin väärin että haluaisin vain vajota maan alle, mutten voi, Loven takia, ymmärräthän. Muistutan myös sinua siitä, mikä Sinun olisi mielestäni syytä muistaa, aarteeni.
Kaikki on kaunista, kunhan silmät tottuu.Ikuisesti Sinun, rakkaani,
kaunottaresi.
A/N: Comments?
