Title: Vain tappaja
Author: Snapu on Pyörylä
Snapun virallinen satunnainen esilukija: Ankka
Rating: K-11
Pairing: James Bond/M
Genre: angst, drama
Fandom: James Bond
Yukimura lisäsi fandomin sekä alkutietoihin että otsikkoon.Summary: Voiko komentaja suhtautua alamaiseensa aina ammattimaisesti?
Disclaimer: Ian Fleming (R.I.P.) loi ja omistaa. Vai omistaako se nyt MGM.. vai EON productions… En siis minä ainakaan. ü
A/N:
Dina haastoi kirjoittamaan James/M –ficin ja minä Bond-fanina ilmoittauduin. Dinalle on kuitenkin vielä pakko sanoa, että koska tässä ei ole sitä toivomaasi korkeaa ikärajaa, niin lupaan tehdä vielä sellaisenkin ;] Muita toiveita oli nollanollaksi ylentäminen ja kielletty yltiöfluff/-angst, suihinotto ja vakavampi suhde.
Aiheeseen liittyy
tämä, klippi Casino Royalesta, mutta ei ole pakko katsoa, jos luulee selviytyvänsä ilman
Kommentoida saa jos lukee! ü
**
Vain tappajaHän pyörittelee viskiä lasissaan. Ei olisi pitänyt tarjota mitään, mutta tarvitsin itse rohkaisua. Nämä nuoret agentit saavat aina minussa aikaan väristyksiä, he ovat jotenkin niin mystisiä. Heistä henkii niin tuore ja voimakas tappamisen vietti. Varsinkin tästä agentista. Hänen tilillään on jo kaksi tappoa, minimitaso nollanolla-statuksen saamiseen. Kansion mukaan nuo kaksi tappoa olivat hyvin kylmäverisiä, hänestä tulee hieno agentti. Hän ei tule epäröimään, vaan käyttää häikäilemättä lupaansa tappaa. On vain ajan kysymys, milloin seuraava uhri saapuu hänen kätensä ulottuville.
Mutta se on hänen ammattinsa kohta tekemästäni napinpainalluksesta lähtien. On silti parempi muistuttaa häntä siitä, keneltä hän saa määräyksensä.
"Ymmärräthän, ettei tätä statusta voi antaa kenelle tahansa, joka sattuu täyttämään kaikki kriteerit. Viimekädessä se olen minä, joka päättää, onko ehdokkaassa tarpeeksi kapasiteettia täyttämään asetettu laatualataso."
"Ymmärrän sen hyvin, rouva."
"Joten ymmärrät myös, että minun pitää harkita tarkasti valintojani. Kenestä tahansa ehdokkaasta ei ole tuplanollaksi."
"Ymmärrän senkin."
Hän katsoo minua silmiin ja hänen vankka leukaluunsa liikahtaa hänen purressaan hampaansa yhteen. Katse hänen jäänsinisissä silmissään on kylmempi, kuin kenenkään koskaan tapaamani. Mustasta tukasta valahtanut kiehkura viivähtää hänen oikealla ohimollaan, kunnes hän pyyhkii sen taas pois.
"Mutta en näe mitään syytä sille, ettenkö voisi ylentää sinua. Onneksi olkoon, herra Bond, olette nyt tuplanolla-agentti", sanon ja klikkaan asian viralliseksi tietokantaan.
"James", hän sanoo ja nostaa lasin lähemmäs huuliaan, "kutsukaa minua Jamesiksi, rouva."
Hän kaataa viskin kurkkuunsa, nousee mustalta nahkatuoliltaan ja astelee eteeni. Virallinen kädenpuristus muuttuu nopeasti käsisuudelmaan.
Kun katselen Jamesin loittonevaa selkää, tiedän, että tuosta miehestä tulee olemaan vain harmia.
**
Seison kotini oviaukossa ja yritän varmistua siitä, näkevätkö vain käytävän valo apunaan aistivat silmäni oikein. Astun askeleet valokatkaisimelle ja kun kirkkaus valaisee loputkin olohuoneestani, olen varma että näen näkyjä. Nuori mustatukkainen mies seisoo selin minuun ja tutkailee kuvakehystä takkani reunuksella. Ja minä kun luulin, etten enää koskaan näkisi häntä täällä.
"Luulin olleeni tarpeeksi selkeä kieltäessäni sinua tunkeutumasta talooni toista kertaa."
"Niin olittekin, rouva. Pyydän anteeksi."
"Joten mitä te teette täällä? Tulitteko taas varastamaan käyttäjätunnukseni koneeltani? Vai lämmittävätkö perhekuvani teidän käsittämättömän kovaa jääräpäätänne?"
Mies on uskomaton. Miten hänellä voi olla näin paljon pokkaa?
"Anteeksi", hän sanoo ja laskee tulkitsemattoman katseensa lattiaan. "Minä vain…"
James kurtistaa kulmiaan, miettii jotakin. Minä odotan vastausta, mutta hän pitää katseensa yhä lattiassa. Sitten hän astuu askeleen minua kohti, epäröi liikaa.
"Anteeksi", hän toistaa kun ohittaa minut. "Minä menen nyt."
"Bond?" sanon hänen peräänsä, mutta hän on jo mennyt.
**
Sitä suudelmaa ei olisi koskaan pitänyt päästää tapahtumaan. En tiedä tiesikö James kuinka paljon tulisin katumaan sitä. Hänelle se ei ollut mitään, ei noin jääkylmää miestä voi liikauttaa.
Vaikka olimmekin aina flirttailleet, en koskaan osannut odottaa hänen ottavan sitä tosissaan. Kuului hänen persoonaansa flirttailla eikä kukaan hameväen edustaja Palvelusta ollut säästynyt hänen silmäniskuiltaan, mutta minun osaltani se oli vain viesti hallinnasta. Minulla oli valta, sain kiusata häntä mielin määrin. Tänään menetin tuon vallan.
Tunsin tuon tappajan tuoksun vievän minut yli rajan. Hänen suudelmansa kehollani olivat liikaa, ne ylittivät linjan, jota ne eivät koskaan olisi saaneet ylittää. Viininpunaiset kynteni kai naarmuttivat hänen ihoaan, en välittänyt, ei hän edes tuntisi sitä.
**
"Mihin aikaan lentosi lähtee?"
"Puolen tunnin päästä."
"Moneypenny, Bond lähtee pian, tilaisitko hänelle kyydin lentoasemalle?" sanon sisäpuhelimeen.
Katselen miestä, joka selailee tehtäväkansiotaan. Hän laittaa valokuvapinon sivuun, silmäilee jotakin paperia vielä pikaisesti ja sulkee kansion. Hän hymyilee itsevarmasti tuodessaan kansiota työpöydälleni.
"Onnea, James."
"Kiitos, rouva", hän sanoo astellessaan ovelle.
"Muistathan tulla takaisin elävänä?"
James kääntyy ympäri avoimessa oviaukossa ja laskee päänsä kertoen itsestään selvän vastauksen. Moneypenny odottaa lentolippu kädessään hänen takanaan ja näen hänen ihailevan katseensa sulkeutuvan oven taakse. Bondin mairea ääni jää kaikumaan ilmaan.
Vaikka pelkäänkin hänen puolestaan aina lähettäessäni hänet tehtävälle, pelkään suurimmaksi osaksi vain menettäväni parhaan agenttini. James kyllä selviää aina, niin elämässä kuin helvetissäkin.
Fin.
