Title: Syyllisyys
Author: Socker Smulan
Gerne: Angst
Raiting:S
A/N: Siivosin hieman tietokoneeni muistia ja löysin tämmöisen.
Olen kirjoittanut sen joskus useita vuosia sitten ja luin sen nyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Tykkäsin ihan, joten tänne se sitten löysi tiensä.
Ihan vain sen kunniaksi, että nuo 14-vuotiaan teiniangstit ovat nyt takana.
~*~
Sora rahisee kenkien alla, katu soi tyhjyyttään. Minä painan pääni, katsomatta enää ympärilleni. Tahtoisin pysähtyä, estää itseäni, mutta en tahdo sitä tarpeeksi, sillä jalat vievät yhä eteenpäin.
Toivoisin vain, että olisi hieman lisää aikaa. Ei olisi väliä, mitä sitten tapahtuisi, mikä olisi kaiken tulos.
Kaikki tuntuu niin raskaalta, ilma sakeammalta, vaikeammalta hengittää. Silti se kaikki tuntuu yhtäaikaisesti kevyeltä, tieto siitä, että kaikki on lopulta ohi.
Kuin tyhjästä, jostakin puhaltaa tuuli vasten kasvojani. Se heittää otsaani liimautuneet vaaleat kiehkurat sekaisin ja saa poskilleni kuivuneet tahmeat kyynelten viirut katoamaan. Tämä tie jolla kävelen, tie viimeiseen maailmaan, on kova ja sen asfaltti halkeillut.
Vesi putoaa suurina pisaroina, jotka osuessaan kastelevat kaiken täydellisesti. Kuulen, kuinka ne hajoavat asfalttiin läsähtäen. Asfalttiin, joka vielä hetki sitten vain hohkasi kuumuuttaan.
Auta minua, olen rikki sisältä. Auta minua pakenemaan itseäni. Auta minua itkemään pois syyllisyyteni. Elämää emme pysty määräämään.
”Älä sano elämä on, älä sano mitään…”
