Nimi: Paljon tunteita yhteen hetkeen
Kirjoittaja: Getorick
Beta: nope.
Genre: öm. Romance? lievälievä Angst?
Summary: Mmm. Ajatuksia ihastumisesta ja ihastuksen kohteesta.
A/N: Tää on pyörinyt jo aika pitkään päässä ja nyt vihdoin sitten kirjoitin sen. Minäkertojalla on, ja sisältää epämääräisiä lauserakenteita, mutta miusta ne sopii tähän :D
Siinä se taas meni, hopeinen BMW. Sinun autosi. Laurin auto.
Kuinka joku voikaan näyttää noin luvattoman hyvältä. Tuo ajatus pyörii päässäni päivin ja öin. Ethän sinä sitä tiedä, mutta minä tiedän. Tuntuu välillä niin toivottomalta, mutta kuitenkaan en saa sinua mielestäni. En ole koskaan tavannut yhtään vertaistasi. Oikeastaan en edes voi sanoa noin, mutta sanon silti. Emmehän me edes tunne. Kuitenkin, en ole varmaan koskaan nähnyt ketään vertaistasi. Ja jos tuntisin, niin sitten ainakaan.
Mustat puolipitkät hiukset, sekä siniturkooseja raidantapaisia niissä. Musta nahkatakki. Kun suljen silmäni, kuvasi piirtyy terävänä verkkokalvoilleni, ja tunnen melkein leijuvani. Ja oikeastaan tämä kaikki on aivan turhan takia. Ehkä hymyilit ohimennen jollekin kaverisi kertomalle jutulle, tai ehkä vain satuin näkemään sinua. Kuitenkin minulla on hyvä mieli, ja tuntuu, että kaikki olisi mahdollista.
Nauraisit varmasti minulle, jos tietäisit tilanteeni. Kuka tahansa nauraisi, jos tietäisi. Onneksi kukaan ei tiedä. Onneksi kukaan ei tiedä, että olen ollut salaa ihastunut sinuun jo ties kuinka kauan. En kai enää itsekään muista. Enkä tästä tunnu yli pääsevän. Enkä kai tietyllä tavalla edes halua. Tuntuu mukavalta turvautua yksinäisinä hetkinä vaikka vain ajatukseen sinusta. Kunpa vain tietäisit.
Poikamainen naurahdus muistuu mieleeni, kun mietin kertaa jolloin näin sinut ensimmäisen kerran. Muistan, kun katselin hyllyn takaa komeaa ulkomuotoasi. Muistan edelleen sen ruskean laukun, ne kuluneet pillifarkut, sekä sen mustan takin. Muistan tummat silmät niiden edessä roikkuvien hiusten takaa vilkkumasta. Kuinka edes voisin unohtaa.
**
Istun kotona kuuntelemassa musiikkia. Kuin huomaamattani laitan soimaan kappaleita, jotka jostain syystä muistuttavat sinusta. Tai ei oikeastaan mistä tahansa syystä. Lostprophets on ollut soittolistoillani pitkään kärjessä, eikä syyttä. Et varmaan tunne koko bändiä, mutta jos näkisit laulajan, saattaisit katsoa kahdesti sitä. Minä ainakin katson kahdesti, ja kolmesti. Ei voisi uskoa, että kukaan olisi niin samannäköinen.
Toisinaan tunnen itseni naurettavaksi ja säälittäväksi juuri sinun takiasi. Tiedän, ettei meistä koskaan tulisi mitään. Minä olen minä, liian ujo, ja epävarma. Sinä olet sinä, niin hyvännäköinen, että varmasti löytyy parempiakin vaihtoehtoja. Silloin päätän taas unohtaa. Kuitenkin jossain vaiheessa taas muistan, ettei se onnistu. Jossain vaiheessa taas tajuan, etten pohjimmiltani halua unohtaa, vaikka tuntuukin epätoivoiselta. En halua unohtaa sitä olotilaa, joka joskus tulee vain pienestä katseiden kohtaamisesta. Sitten joskus unohdan, kun on sen aika. Sitten, kun en enää tarvitse sinua oljenkorrekseni ajatuksiini. Mutta, ei sen aika ole vielä. Kuka tietää, ehkä se on jo huomenna. Tai ylihuomenna. Mahdollisesti jopa ensi viikolla.
**
Sateinen päivä ja elokuvateatteri. En muista tarkkaan edes, että mitä elokuvaa olimme katsomassa kaveriporukalla. Muistan kuitenkin, että istuit muutamaa riviä alempana, täysin tietämättömänä haikeista katseista, jotka sinuun kohdistin. Nautit varmasti elokuvasta, kun minä nautin aivan muusta näkymästä, tai enemmänkin ajatuksesta, että istuisitkin vieressäni. Jos istuisit vieressäni, voisin nojata päätäni olkapäähäsi. Voisin suudella sinua, kun elokuvassa pariskunta suutelee toisiaan. Voisin ottaa sinua kädestä, kun elokuvassa tulisi pelottava kohtaus. Voisin hymyillä itsekseni koska tahansa, vain siksi, että sinä olet siinä, vierelläni.
**
Ajatukset eivät jätä rauhaan. Kertaan katseita, joita olet kai puolivahingossa minuun suunnannut. Ja, kuten joskus haaveilen, katseita, joita olet suunnannut tarkoituksella minuun. Kuitenkin tiedostan ne vain haaveikseni. Ei se haittaa. Ei ainakaan tänään.
Tutunnäköinen bemari kaartaa ohitseni. Puolikas hymy nousee kuin varkain huulilleni.
A/N2: jotain kommenttia? ^^'
