Alaotsikko: Regulus PoV, Draamaa ja angstia. Mainitana Regulus/Sirius.
Title: Punaviinihuulet
Author: Elea
Beta: Stargazer <3
Genre: Draaman ja angstin pikkiin pistän tämän.
Warnings: insesti
Pairing: Mainintana yksipuolinen Regulus/Sirius ja joku intoilija voi löytää Reguluksen/Äitinsä!
Rating: K-11
Summary: Miksi minä halusin kokea huulet, jotka olisivat viinin tahraamat?
Disclaimer: Me kaikki tiedämme, että minä en ole J.K Rowling vaikka kuinka haluaisin/koittaisin :')
A/N: Regulus Pov. Kommentteja rakastan, koitan iskeä niitä kokoajan.
Ensimmäistä kertaa näin ne, kun olin viisivuotias, halusin maistaa niitä.
Äiti kohotti lasin huulilleen ja hieman verta tummempi punaviini virtasi hänen suuhunsa, jättäen pieniä jälkiä äidin huuliin. Ne punasivat hänen huulensa tehden niistä syötävät.
Minä ihastelin sitä näkyä, minä hukuttauduin siihen. Samaisena iltana äiti suukotti minua toivottaakseen hyvät yöt, hän teki niin harvoin, mutta kuitenkin tarpeeksi usein. Onneksi sain suukon juuri sinä iltana kun äiti oli juonut punaviiniä. Vatsanpohjassani kipristeli himo, kun huulet lähestyivät poskeani. Haistoin jo punaviinin huuruisen hengityksen ja käänsin huuleni vasten hänen huuliaan. Se oli lyhyt suukko, mutta äidille liian tuttavallinen, vaikka olinkin viisi ja nyt tiedän, että on yleistä sekä normaalia, lähes toivottavaa suukottaa omaa lastaan huulille. Minä lipaisin huuliani ja maistoin sitä, mihin joskus tulisin hukkumaan, punaviinihuulia. Ehdin jo tuudittautua tuoksuun ja herkulliseen makuun, kunnes äiti löi minua poskelle. "Sinä kieroutunut nulikka!"
Hän teki silloin selväksi, että viinin punaamat huulet olisivat kielletyt, silloin halusin niitä vielä enemmän. Kiellettyä viettelystä, nyt tiesin, että sellainenkin oli.
Minä kasvoin isommaksi, vahvemmaksi, kieroutuneemmaksi. Joka ikinen ilta minun mielessäni asuivat huulet, jotka suutelivat minua, tarvitseeko minun edes sanoa, että punaviini oli tahrinut ne? Joskus haaveilin, että ne huulet liikkuisivat miehuudellani. Niinä öinä tunsin sellaista hekumaa, että aloin jo miettiä, olisiko liiallinen nautinto pahasta?
Halusin kajota viettelykseen uudestaan, joten kutsuin erään perhetuttavan tyttären meille lounastamaan. Ruokajuomaksi pyysin tontuilta parhainta viiniä, mitä talosta löytyi. Tyttö joi ja minä katselin tämän huulia ahnaammin hetki hetkeltä. Tiesin, että saisin tytön helposti.
Pian suutelimme jo kiivaasti, tunsin ne huulet omillani. Jokin puuttui. Kyllä ne huulet oli tahrittu viinillä, ne huulet olivat vielä todella kauniin muotoiset. Jokin puuttui. Kukaan ei kieltänyt minua. Kielto puuttui.
Silloin tajusin, että kyseinen tyttö oli sallittu asia, normaali asia.
Kirottu, kielletty nautinto! Minä haluan kokea sen vielä kerran, en halua enää haaveilla siitä.
Pääni, se ei enää riittänyt ajatuksilleni. Minä aloin hajota osiin, minä en kykenisi ikinä rakastamaan. Oikeastaan minähän olin jo rikki. Kieroutunut, sairas sekopää, joka halusi maistaa omaa vertaan, omaa sukulaistaan. Minun vartaloni pysyisi ikuisesti koskemattomana, minä valuisin pois päivä päivältä. Aivan kuin aamuinen tuuli, joka hetken ravisuttelee puita ja kertoo olemassa olostaan, lopulta katoaa, eikä jätä itsestään merkkiä. Pystyisinkö minä elämään itseni kanssa jos koskisin Siriusta? Suutelisin veljeäni. Nyt kun minä mietin Siriusta, mieleeni tulevat hänen huulensa. Siriuksen huulet, ne näyttävät aina siltä, kuin tämä olisi juonut punaviiniä.
Miksi minä halusin kokea huulet, jotka olisivat viinin tahraamat? Siksi, koska minä halusin kokea Siriuksen huulet, maistaa niitä vain yhden ainokaisen kerran.
Koska sen jälkeen, minä en voisi elää enää, olisin viimein todistanut itselleni olevani kieroutunut, aivan, kuten äiti minulle sanoi.
Sitä vaatimusta minä olen aina koettanutkin täyttää.
Fin.