Siitä onkin vähän aikaa, kun olen raapaleita lukenut. Sinun... hmm, femmejäsi olen lukenut ja sinulle on kovin runomainen tyyli, kuten monet ovat sanoneet. Tässäkin teksti ja kielikuvat oli aseteltu kovin kauniisti.
Oli kiva yllätys, että ficci ei ollut Billin näkökulmasta etkä ollut pistänyt toista characteria näkyville minnekään. Sen tajusi vasta lukiessaan tekstiä läpi -
Revinpä kasvot vähän hajalle. Vaikka se ei minusta(kaan) sovi oikein muuhun runolliseen, sievään ja siistiin tekstiin, se kuitenkin ilmaisee, mistä tässä on kysymys, kuka kertoo.
Fleurin mainitseminen oli kiva juttu. Velhomaailma Britannian alueella ei käsittääkseni ole aivan valtaisa, joten oli mukava lisä, että Fenrir tiesi, että Billillä oli nainen, vaikkei tiennytkään tämän nimeä. Minä ainakin oletan ja muistelen, ettei Fleur ollut siellä taistelussa mukana. Ja niin, vielä se, että jos Fleur on surullinen, Billkin on, toi jotain kivaa lisäpehmeyttä tähän.
Fenrir ei ole minulle kovinkaan tuttu hahmo, en ole lukenut hänestä oikeastaan paljon mitään. Tämä ei siis minulle avautunut kovin mullistavana. Oli kyllä mukavaa johdattelua, kun alussa Bill on vain 'joku Weasley' ja sitten kumminkin annetaan ymmärtää, että hän on kuitenkin oma persoonsansa, hänestä välitetään niin paljon, että kiinnitetään huomiota.
Hän on kaunis eikä itke ollenkaan.
Jostain syystä minä pidin juuri tästä lauseesta. Jotenkin minulle välittyy siitä vain jotain yksinkertaista ja puhdasta. Pidin kuitenkin.
//: Ja ai niin! Unohdin kokonaan mainitsemisen arvoisen ficin. Minusta se on jotenkin romanttinen. Siitä ainakin itselle tulee viimeistään sellainen olo, että Fenrir myös tuntee jotain, ei pelkästään ajattele. Ansaitsee ehdottomasti creditit.