Nimi: Kolmiodraama: esinäytös
Kirjoittaja: Arte
Ikäraja: S
Paritus: Hawke/Merrill, Hawke/Isabela
Tyylilaji: draama
Yhteenveto: Hawke ja Merrill palaavat Sundermountista "A New Path" -tehtävän jälkeen.
Osallistuu: One True Something 20 #2 (polyamoria)
A/N Ehem! Olen eksynyt Dragon Agen maailmaan ja joku minua valaisi, että tästäkin fandomista voisi ficata. No, päätin testata. Kuten nimikin kuuluu, tämän olisi tarkoitus olla tällainen kokeilu, "esinäytös", tähän fandomiin ja pieneen oneshot-jatkelmaan, joka minulla on mielessä. Saa nähdä! Fandom tuntuu valtavine maailmoineen sen verran haastavalta, että melkoista taustatutkimusta pitänee harrastaa ennen kuin uskallan enempää rustailla.
Lyra tsemppasi loistavaa nimeäni, joten hurraahuudot sinne.
Tällä tavoin tahdon kaiken nimetä!
Sijoittuu tosiaan Dragon Age 2:n maailmaan ja pelin loppupuolelle.
KOLMIODRAAMA: ESINÄYTÖS
”Merrill-neiti vaikutti pahoittaneen mielensä jostain”, Bodahn kurtisti Hawkelle kulmiaan. ”Mutta ehkä teidän pitäisi olla iloinen, että hän tuli tänne eikä palannut taas Alienageen. Minusta hän viettää siellä ihan liikaa aikaa, täällä on kuitenkin tilaa mielin määrin.”
Hawke pysähtyi aulan ovensuuhun ja katsoi yläkerran suljettuun makuuhuoneen oveen.
”Eikö Sundermountissa mennyt kaikki hyvin?” Bodahn uteli.
Hawke pudisti päätään, vilkaisi kääpiötä lyhyesti ja raahasi sitten jalkansa ylös portaita. Päässä pyöri kuva Keeperistä muuntautumassa valtavaksi demoniksi, ja häntä puistatti, kun katse osui veren tahrimiin hihoihin. Aina vain lisää ja lisää verta.
Ja se demoni olisi aivan hyvin saattanut olla Merrill…Hän pysähtyi makuuhuoneen oven eteen ja päätyi viimein riisumaan päällysvaatteensa pois. Tapojensa vastaisesti hän jätti ne vain siihen lojumaan ja yritti olla ajattelematta, mitä virikkeitä Sandal niistä saisi. Sitten hän kopautti nyrkkiään muodon vuoksi ovea vasten ja avasi sen sitten.
Huone oli pimeä. Merrill kyyhötti sängynreunalla. Tämän hartiat tärisivät.
Hawke huokaisi. Pelkkä Merrillin näkeminen sai ärtymyksen taas nousemaan. Miksei tämä vain ollut voinut unohtaa sitä typerää peiliä! Miksi oli täytynyt käydä näin! Hän väänsi lähimmän kaasuvalon auki voimakkaammin kuin oli tarve.
”Oletko nyt tyytyväinen?” hän puhahti viimein kykenemättä hillitsemään itseään. Hän puuskahti tuohtuneena, risti kätensä rinnalleen ja asettui sängyn viereen seisomaan.
Merrill katsoi häntä valtavat silmät täynnä surua.
”Kuinka voit edes kysyä tuollaista!” haltia parahti haudaten kasvonsa käsiinsä. ”En voi uskoa, että hän teki sen, en voi uskoa, että Marethari on… on…”
”Hän rakasti sinua niin paljon, että halusi ennemmin uhrata itsensä kuin antaa sinun kuolla. Sinun olisi pitänyt kuunnella häntä enemmän, Merrill! Tämä olisi voinut päättyä aivan toisin, jos vain olisit antanut sen pirun peilin olla! Ja nyt vielä loputkin Dalishin haltiat ovat joko kuolleet tai paenneet ties minne... Sinun takiasi.”
”Minä vain yritin auttaa, halusin niin kovasti auttaa kansaani…” Merrill nyyhkytti lohduttomasti. Haltia lysähti jalkojaan vasten ja vapisi itkusta.
Hawke huokaisi ja yritti saada sanoihinsa enemmän pehmeyttä kuin miltä hänestä tuntui. Keeper oli oli ollut mielenkiintoinen persoona, mutta silti niin ystävällinen ja yhteistyökykyinen. Tuntui väärältä, ettei tätä enää ollut. Aivan kuin kuolleita ei olisi jo valmiiksi liikaa…
”Tiedän, että halusit auttaa. Minä vain…” Hawke hieroi kasvojaan. ”En tajua häntä. Keeperin päätös suututtaa minua niin tavattoman paljon. Toivon että hän olisi antanut meidän pitää huolen demonista - ei hänen olisi tarvinnut uhrata itseään! Olisin suojellut sinua. Toivon että olisit kuunnellut häntä enemmän, että olisit kuunnellut meitä kaikkia paljon enemmän! Toivon että olisit jättänyt sen peilin rauhaan, kun et saanut sitä toimimaan. En tajua, mikset vain voinut kuunnella, en tajua, miten saatoit lyöttäytyä yhteen demonin kanssa!”
”Mutta minä niin uskoin, että voisin viimeinkin pelastaa kansani”, Merrill nyyhkytti ja ravisti päätään. ”Ja luulin että olit minun tukenani! Autoit minua vir sulevananin kanssa, annoit minulle Arulin’Holmin. Jos kerran olet niin tyytymätön minuun, miksi edes halusit yhteen kanssani? Mikset vain mennyt Isabelan luokse?”
Hawke puristi huulensa yhteen, kun menetyksen kipu viilsi rintaa. Hän käänsi Merrillille selkänsä.
”Vai oletko tässä vain sen takia, että Isabela ajatteli odotetusti vain itseään ja juoksi pois sen typerän pyhäinjäännöksensä kanssa?”
Hawke veti syvään henkeä ja yritti estää muistikuvia valumasta mieleen. Isabelan loittoneva selkä oli ollut kivulias näky. Samaan aikaan Merrillin paljonpuhuva hiljaisuus laski hänen harteilleen entistä raskaamman syyllisyyden viitan.
”Olemme liian kiihtyneitä tähän keskusteluun”, Hawke yritti kuulostaa rauhalliselta, mutta sanat tulivat ulos hampaita kiristellen. ”Suremme molemmat Keeperiä. En halua riidellä. Jutellaan uudestaan huomenna. Nukun tämän yön äidin huoneessa.”
Hän työnsi oven lujempaa kiinni kuin oli viisasta ja vietti yön tuijottaen pimeyteen.