"- ja toivon teille ikuista elämää."raiting: S
pairing: mainittu Lucius/Narcissa
genre: angst
disclimer: En omista hahmoja, en omista paikkoja, en saa tästä rahaa, kunhan kirjoitan ...
A/N: Tämä liittyy FanFic100 haasteeseen. Sanana 59. 'Ruoka'.
// Suojelusperkele muoksi ikärajan otsikkoon***
- Miten nuori vaimosi voi?
Lucius hymyili kysymykselle ja kaatoi itselleen lisää viiniä.
- Hienosti. Hän on mennyt aikaisin nukkumaan, juhlat uuvuttivat häntä melkoisesti, Hän vilkaisi seuralaistaan kulmiensa alta ja siemaisi juomaansa, enkä minä tainnut oikein antaa hänen nukkua viime yönä. Ei hän tosin valittanutkaan.
Severus naurahti vaimeasti ja nojasi syvemmälle tuoliinsa.
Lucius oli kutsunut hänet tänään illalliselle sanoen tarjoavansa ’jotain pientä’ avioliittonsa kunniaksi ja tietenkin Severus oli vastannut myöntyvästi. Hänen paras ystävänsä oli menossa naimisiin ja hän oli vilpittömän onnellinen tämän puolesta. Hän vain toivoi hartaasti, ettei Luciuksen lupaama illallinen ollut liian pientä, sillä hänen vatsansa oli kumissut tyhjyyttään edellispäiväisten juhlien jälkeen.
Hän siemaisi omaa juomaansa ja toivoi että viini hieman helpottaisi nälkää.
- Lucius, haluan toivottaa mitä puhtainta onnea sinulle ja kauniille vaimollesi, ja sitten hän lisäsi jotain, mikä tuli hänen mieleensä ja tuntui asianmukaiselta, Toivottavasti saatte vahvan pojan.
Lucius naurahti suureen ääneen ystävänsä puheelle ja nosti omankin lasinsa. Hän katsoi Severusta suoraan silmiin, muka vakavana ja säilytti pilkkeen silmässään.
- Täytyy kuitenkin muistaa, että olemme viettäneet yhdessä vasta ensimmäisen yömme. Narcissa tuskin on vielä raskaana. Ja sitä paitsi, Luciuksen toinen suupieli nousi hymyyn, me olisimme aivan yhtä onnellisia tyttärestä.
- Kautta Merlinin, Severus lisäsi ja kippasi nesteen suuhunsa.
He puhuivat vielä tovin ennen kuin pieni, hoipparoiva olento astui huoneeseen ja ilmoitti värisevällä äänellä että illallinen oli katettu.
Severus vilkaisi yllättyneenä kotitonttua, joka värisi ovensuussa ja jonka silmät olivat kyyneleitä täynnä ja nenästä valui räkä. Hän rypisti nenäänsä inhosta nähdessään sen, mutta mietti samalla, miksi tonttu oli niin tolaltaan. Hän kyllä tiesi, että Lucius kohteli alaisiaan ja varsinkin orjiaan kovakouraisesti ja jopa julmasti, mutta tavallisesti palvelusväki oli kuitenkin suhteellisen vakaita kun talossa oli muitakin.
Kun Severus nousi jalkeille seuratakseen tonttua, hän tunsi kuinka raskaat hänen jalkansa olivatkaan ja että hän oli hieman humalassa. Hän hymyili Luciukselle kun mies ohjasi hänet edellään käytävään.
- Tämä on erittäin harvinainen ruokalaji, jonka eräs kuolonsyöjä toverimme lahjoitti minulle käydessään Romaniassa. Hän valitteli kovasti, ettei päässyt juhlimaan kanssamme, mutta toivotti meille onnea ja ikuista elämää.
Lucius esitteli pöydällä olevia lautasia ja niiden päällä olevia kupuja. He olivat nyt kahden ja Severus katseli hieman epäröiden ympärilleen. Tämä tuntui hieman liian salamyhkäiseltä ja jostain syystä tunnelma oli intiimimpi ja intensiivisempi kuin miesten välillä tavallisesti. Lucius oli selvästi innoissaan jostain.
Hän viittasi Severuksen istumaan itseään vastapäätä pitkän pöydän toiseen päähän. Heidän välissään oli yksi suurempi vati, joka oli peitetty. Juomana oli valkoviiniä ja haarukassa oli kolme piikkiä, joista uloimmat olivat hieman pidemmät kuin keskimmäinen.
- Tämä on jotain, mitä en halunnut vaimoni maistavan, Lucius sanoi ja katsoi Severusta suoraan silmiin. Hitaasti miehen käsi tarttui vadin peittävään lautaseen ja nosti sen pois paikoiltaan.
Alla oli kaksi suikaletta valkeaa lihaa ja näky sai Severuksen kohottamaan kulmiaan ja tahtomattakin kavahtamaan taaksepäin.
Kahden aikuisen miehen kesken ’sieluton’ elämä tuskin vaikutti kummitusjuttua pelottavammalta, mutta yksisarvisen veri oli silti jotain, jota jokainen kuolonsyöjäkin itsekseen kunnioitti. Nuorena siitä saattoi vitsailla, mutta vanhempana sen otti vakavasti ja yksisarvisen verestä kertovia vitsejä pidettiin hävyttöminä.
- Tämän on tarkkaan valuttanut eräs erittäin epätoivoinen noita. Minä en tiedä hänestä enempää, ja tuskin haluaisinkaan, mutta liha on sittemmin suolattu erittäin taitavasti. Kuulemani mukaan se on herkullisinta tässä maailmassa.
Severus ei pystynyt hetkeen sanomaan mitään, mutta sitten hän kohotti haarukkansa ja kalasti toisen lihapalan lautaselleen ja katsoi Luciusta, joka hymyili hänelle.
- Ja sinä sanot, että tämä oli häälahja? Ja että sinulle toivotettiin ‘ikuista elämää’? Oletko varma että toverisi haluaa enää nähdä sinua?
Lucius naurahti ja otti toisen palan omalle lautaselleen. Sitten hän otti kulauksen viiniä ja katsoi jälleen Severusta.
- Minä luotan ystäviini. Sitä paitsi, minulla oli kyllä koemaistaja.
Severus nyökkäsi ja ajatteli kotitontun tärisevää hahmoa.
Pitkän aikaa molemmat miehet katsoivat toisiaan, Lucius hymyillen liian rennon näköisenä ja Severus miettien kuinka hullu hänen täytyi olla. Heidän molempien. Ja toisaalta …
- Aloitetaanko? Lucius kysyi kepeästi ja laittoi pikarin pois kädestään.
Severus nosti katsettaan ja kohotti kulmiaan:
- Kaikin mokomin. Minulla onkin jo nälkä.
Todellisuudessa hänen nälkänsä oli kadonnut jo hyvän aikaa sitten, mutta siitä huolimatta hän leikkasi itselleen palan lihaa ja nosti sen haarukalleen.
Hänen vielä epäröidessä, Lucius pureskeli jo omaa palastaan ja Severus kiiruhti laittamaan ruoan suuhunsa. Urhoollisuus koe, rohkeustesti, kutsu sitä miksi haluat, mutta Severus ei aikonut antaa Luciuksen voittaa.
Liha tuntui kuivalta ja maistui kumimaiselta ja missä tahansa muussa tapauksessa hän olisi haukkunut kokin lyttyyn, mutta nyt hän vain harkitsi sekunnin murto-osan sylkäisevänsä lihan suustaan, ennen kuin nielaisi.
Hän tarttui hieman tärisevällä kädellään pöydällä olevaan lasiin ja joi koko pikarillisen valkoviiniä pestäkseen suustaan ikävän maun. Lucius katsoi seuralaistaan kysyvästi ja Severus hymyili tälle. Hän nyökkäsi pienesti ja päästi suustaan hyväksyvän hymähdyksen.
- Maukasta.
Miehet söivät annoksensa loppuun hiljaisuudessa ja kun Lucius jälkiruokaviinin jälkeen ehdotti vielä sikaria kuistilla, Severus vastasi kieltävästi. He nousivat ja talon isäntä saattoi vieraansa suurelle pääovelle.
- Kiitos illallisesta Lucius. Tuli jälleen mieleen hyvät vanhat ajat, jolloin minä nuorempana yritin pysyä vaivoin sinun perässäsi.
Lucius nyökkäsi hitaasti ja antoi totuuden paistaa kasvoiltaan.
- Ehkä minä haluankin näyttää, että vaikka olen jo ikääntymässä ja nyt naimisissa, minussa löytyy vielä potkua.
Severus puki matkaviittansa ylleen ja sanoi:
- Luotan sinuun Lucius. Hyvää yötä.
Kun hän pääsi pois Malfoyn mailta, hän kaikkoontua ja ilmiintyi suoraan omaan makuuhuoneeseensa. Hän pelkäsi jalkojensa pettävän heikotuksesta ja välittömästi kun hän pääsi tasapainoon, hän kiirehti kylpyhuoneeseen ja oksensi ulos kaiken mitä vain pystyi.
****
A/N: palaute toivottavaa.
