Peikkotyttö takkutukka, S, one-shot

[Kaatosade]

Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-universumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista korvausta hänen luomuksillaan leikkimisestä.

Otsikko: Peikkotyttö takkutukka
Kirjoittaja: Picca
Beta: Popka
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Viktor/Hermione
Genre: angstinen romanttinen draama, one-shot
Summary: Ja kukapa tahtoisi parikseen hänet, isohampaisen takkutukan?

A/N Tämä ficci on vastaus Sadut Pottereiksi -haasteeseen. Alkuperäisen sadun ”Suopeikon tytär” on kirjoittanut Maria Suo-Tuomaila ja se on julkaistu Suomalainen satukirja 1:ssä. Satu ei ole kaikkein tunnetuimmasta päästä, mutta uskoisin sen idean kyllä selviävän tästä tekstistä.

Pyrin tyylissä jonkinlaiseen niukahkoon sadunomaisuuteen, Popkalle suuret kiitokset rohkaisevasta palautteesta, sillä en itse osannut sanoa, menikö tämä nyt ihan pipariksi. Ja niin, Liekehtivän pikarin ajassa mennään.

FF100-haasteessa sana 005. Ulkopuoli. (Aiheena Harry, Ron ja Hermione.)



Peikkotyttö takkutukka

Hermione Granger. Kukapa häntä pitäisi kauniina. Hiukset ovat ikuisesti pörrössä ja etuhampaat saavat hänet näyttämään majavalta. Selkä köyryssä hän raahaa kirjalaukkuaan luokasta toiseen, hautautuu läksyihinsä ja opintoihinsa.

Ei kukaan sano Hermionea kauniiksi. Ja kyllä Hermione tietää sen itsekin ja suree sitä, ettei luultavasti koskaan löydä poikaystävää. Joskus kirjoja päntätessään hän huomaa uneksivansa pojasta, joka olisi hänelle ystävällinen ja pitäisi häntä viehättävänä. Ei pojan tarvitsisi edes olla komea, sellainen, josta hänen tupatoverinsa uneksivat. Riittäisi ihan vain se, että olisi mukava olla yhdessä. Ja joskus sitä ajatellessaan häneltä vierähtää poskelle kyynel, jonka hän äkäisesti pyyhkäisee tiehensä.

Nytkin hän on kumartunut liemiesseensä puoleen ja istuu niin hiljaisen keskittyneenä, etteivät Parvati ja Lavender edes ajattele hänen olevan läsnä. Joulutanssiaisista he puhuvat, siitä, kuinka tanssisivat pariensa kanssa koko illan ja kuinka heidän juhlakaapunsa ja kampauksensa kimmeltäisivät kynttilöiden hohteessa. Se olisi kuin sadusta, haaveesta, unesta. Sinä iltana he olisivat prinsessoja.

Hermione huokaa syvään. Hän ei ole koskaan ollut tanssiaisissa, mutta nyt hän ei tahtoisi mennä niihin yksin. Ja kukapa tahtoisi parikseen hänet, isohampaisen takkutukan?

Matkalla liemitunnille Hermione näkee Fleur Delacourin. Veelatytön hiukset loistavat kuin aurinko ja kuu pudotessaan hänen vyötäisilleen silkinsileinä, ja Tylypahkan pojat kilpailevat siitä, kuka heistä saisi hänet parikseen tanssiaisiin.

Hermionen selkä painuu entistä kumarampaan, kun hän hiipii pois. Eikä hän tahdo hymyillä edes päästessään ystäviensä Harryn ja Ronin luo, niiden ainoiden, jotka eivät välitä siitä, ettei hän ole kaunis.

Luihuiset haastavat riitaa tunnin alkua odotellessa. Hermione tahtoisi puolustaa ystäviään, mutta hän saa vain osuman loitsusta, joka muuttaa hänen ennestäänkin liian suuret hampaansa jättiläismäisiksi. Hän itkee vuolaasti juostessaan kohti sairaalasiipeä. Eniten sattuu, kun hänelle huudellaan, ettei hän ole sen rumempi kuin tavallisestikaan.

Matami Pomfrey lohduttaa Hermionea ja pienentää hänen hampaansa ennalleen. Hiukan pienemmiksikin, oikein sieviksi. Mutta Hermione piilottaa ne muilta eikä hymyile mennessään päivälliselle.

Pöydissä sipistään ja kohistaan. Kuiskitaan, että Nevillekin on löytänyt itselleen parin. Mutta Hermionea ei kukaan huoli, eivät edes hänen ystävänsä, jotka ottavat pareikseen Parvatin ja tämän sisaren Padman, jotka ovat kauniita kumpikin.

Pahoillaan Hermione hiipii kirjastoon piilottaakseen itsensä kirjapinojen taakse, missä kukaan ei näkisi, ettei hän ole kaunis.

Kirjastoon hiipii myös Viktor Krum, joka toivoo saavansa hetkeksi rauhaa ihailijoiltaan. Hän etsii erästä loitsukirjaa, ja Hermione kertoo hänelle, mistä hyllystä se löytyy.

Viktor hymyilee Hermionelle ja tarjoutuu kantamaan hänen koululaukkuaan. Viktor ei ole oikeastaan komea, mutta hän on ystävällinen ja mukava. Ja kun he lähtevät kirjastosta, Hermione paljastaa pienentyneet hampaansa ilahtuneeseen hymyyn ja kulkee ryhdikkäänä, selkä suorassa, sillä raskas laukku ei enää paina hänen harteitaan kumaraan.

Joulutanssiaiset koittavat ja Viktor johdattaa tanssin pyörteisiin kauniin tytön, jonka silkoiset hiukset on laitettu kauniille kampaukselle. Hän leijuu pojan käsivarsilla lemmikinsinisessä puvussaan ja hymyilee kaikille täydellisellä valkealla hammasrivistöllään.

Ja kaikki oppilaat ihmettelevät, mitä tapahtui sille Hermione Grangerille, jota kukaan ei tahtonut parikseen.

[jossujb]

Ihana! Ihana ihana ihana! Jotenkin canon pareista, ja varsinkin hettipareistani Herm/Viktor luetaan ehkäpä suosikikseni, harmittavan vähän minustakin on tätä paria liikkellä ficcimarkkinoilla Kuitenkin kun tämä näkökulma jota sinäkin ficissäsi käytit, siis ei niin kaunis tyttö saa kaikkein komeimman pojan on mielestäni H/V:n kiinnostavin puoli. Joskus nyt kuitenkin unohdetaan (olisiko elokuvien elokuvien vaikutuksesta?) että Hermione kuvataan kirjoissa vähemmän kauniiksi, jossain suhteessa jopa lotaantyöntäväksi, sellaiseksi ihan tavalliseksi, niinkuin me normaalit ihmiset usein olemme.

Olen kyllä lukenut Suomalaiset satuaarteet joskus, mutta eihän nyt kaikkea voi muistaa... taitaa tulla ylimääräinen kirjastoreissu eteen, että voisin nähdä miten tämä tulkitsee kyseistä satua.

Ih, että tykkäsin. Olisin voinut lukea pidemmänkin, mutta kyllä näin lyhyt oli hyvä. Jotenkin, varsinkin tuo lopetus tuntuio hyvin sadnkaltaiselta, muutenkin tuo kerrontapa tai äänensävy tuolla kertojalla kuulosti juuri siltä kuin kerrottaisiin satua. Mutta enköhän minä ole tässä ihkuttanut jo ihan tarpeeksi, kiitos.

Terkuin: jjb

[Kaatosade]

Stargazer: Tätä paria kyllä tosiaan kirjoitetaan yllättävän vähän, outoa sikäli, että se on ihan mukava ja tarjoaa paljon erilaisia mahdollisuuksia jo asetelmansa puolesta. Satu on aika perinteinen kyllä siitä huolimatta, että on harmittavan tuntematon.

jossujb: Se on totta, että kirjoissa Hermine kuvataan vähemmän kauniiksi kuin hän leffassa on. Yritin nimenomaan jonkinlaista sadunkaltaista kerrontaa, joten mukava kuulla, että se tuntui siltä.

Kiitoksia teille kovasti kommenteistanne, on aina mukava saada palautetta.

[Luna Lovegood]

Tämä oli ihana, jotenkin mieltä piristävä tarina Tätä lukiessa imeytyy itsekin tähän tunnelmaan, omat tunteet vaihtelivat Hermionen tunteiden mukaan.

Eipä tässä muuta, piti vain tulla ilmoittamaan, että piristit päivääni hellyyttävällä tarinalla

[howboring]

Avasin tän ton Viktor/Hermione parituksen takia, se vaikuttaa kiehtovalta ja tosiaan harmi ettei sitä paljoa kirjoiteta ;<

Tykkäsin siitä millaseen muotoon tää oli tehty ja siitä että tässä oli suurimmaks osaks vaan ajatuksia. Hmm mielenkiintoinen, sanoisin. Sitä mä tässä vaan ihmettelen että eikös Ron ja Harry pyytänyt Hermionea pariksi ennen kun pyysivät Parvatia ja Padmaa o.O Ja sillon Hermione sanoi jo että sillä oli pari, muttei suostunut kertomaan kuka se oli. Oliko tää tarkotuksel vai..? Pisti ikävästi silmiin. Alku tekstissä oli hyvää mutta loppu ei sitten ollut niin hyvää.

Kiitos.